tiistai 28. toukokuuta 2013

Letti lähti -kuvia

Nyt niitä uudemman tukan kuvia! Blogikuvieni taso on kyllä romahtanut tuon kännykän hankkimisen ja Yo-kylä-yksiöstä poismuuton jälkeen, mutta ilman kännykkäkuvia blogi varmaan hiipuisi täysin, kun yksinkertaisesti ei ole aikaa ja energiaa ottaa mitään asukuvia. Vapaapäivinä rönttöilen, aamuisin on kiire ja illalla kotiin tullessani haluan suihkuun ja ruokaa. Vaikkei sitä blogista näe, olen ostellut viime aikoina jonkin verran järkevän aikuismaisia työvaatteita, ja kynnetkin on siististi lakattuna melkein aina.

WP_000189

Tukasta tuli siis tuollainen edestä hieman pidempi, takaa lyhyempi polkkatukka, joka tuntuu toimivan hiuslaadussani ihan kivasti hiuspuuterin ja tuuheuttavan rakennesuihkeen kera. Kampaaja vinkkasi, että voisi hankkia suolasuihketta, mutta yritän nyt ensin tyhjentää vähän vanhoja purnukoita. Jospa nyt, kun palkansaanti on taas vuodeksi eteenpäin turvattu, voisi ajatella käyvänsä hiustenleikkuussakin vähän useammin kuin kerran pari vuodessa, niin tällainen hiusmalli voisi toimia pidempiaikaisenakin. Ehkä ensi kerralla vielä hiukan lyhyempi niskatukka.

WP_000175

Kaappiini ovat löytäneet tiensä myös parit siistit työkengät, joilla myös kävelymatka junalle ja junalta pois sujuu kivuttomasti.

WP_000183
WP_000178

Mitäs veikkaatte, kuinka kauan menee, että alan taas kasvattaa pitkää tukkaa takaisin+


tiistai 21. toukokuuta 2013

Oppia ikä kaikki, esimerkiksi tukka-asioissa

Eilen oli syntymäpäivä. Nyt olen niin vanha, että poistin ikäni blogin sivupalkista. Hiukan kriisittää tuo kolmenkympin lähestyminen, mutta muistuttelen itselleni, että on se elämä vaan paljon kivempaa nyt 27-vuotiaana kuin kymmenen vuotta sitten. Ja näytänkin paremmalta, ainakin omasta mielestäni, vaikka jokunen pikku kurttu huonosti nukutun yön jälkeen peilikuvasta löytyisikin.

Kävin tänään kampaajalla. Pitkäksi ja haperolatvaiseksi venähtänyt hippiletti sai väistyä skarpimman tukan tieltä. Kuvia ei vielä ole, mutta synttäripäivä-tukkapäivä-yhdistelmän kunniaksi päätin tehdä hieman pääkarva-aiheista retrospektiiviä. Jouduin nimittäin käymään melkoista sisäistä vääntöä tukkaleikkuuajan lähestyessä, että mitä siellä tuolissa sitten oikein suustani päästän. Leikataanko vai eikö leikata? Blogiarkiston kuvat olivat ihan hyviä todisteita siitä, että puolipitkä lienee oikea ratkaisu. Ja että kasvaa se tukka kuitenkin aina takaisin, vaikka tekisi jotain radikaalimpaakin välillä.

Nimittäin kolme vuotta sitten kesällä tukkaa oli suht vähän.




Sitä ennen tukkaa oli ollut aina aika paljon, ja tuttuja kampauksia tuli pian ikävä, joten aloin saman tien kasvattaa vanhaa liehulettiä takaisin.



Viime kesänä tukka oli jo kasvanut entisiin mittoihin. Jälleen kerran haikailin siis oikeasti pitkää tukkaa, koska muutamalla hyvällä ystävällä on niin mahtavat hiukset, että olen niitä tässä jo 11 vuotta kadehtinut. Mutta ei, samat ongelmat pitkän tukan kanssa odottivat, mihin olin silloin kolme vuotta sittenkin kyllästynyt. Pehmeä luonnonkihara oli päältä lytyssä ja latvoista pörrössä, joten huomasin pitäväni tukkaa lähes aina kiinni. Hiukset auki saattoi näyttää aamulla vielä ihan hyvältä mutta viimeistään puolenpäivän jälkeen kampaus oli lattea ja väsähtänyt.

Ehkä olisi siis aika myöntää, että hiusgeeneilleen ei mitään voi, jos ei pidennyksiä suostu hankkimaan, joten lättänää pehmeää luonnonkiharaa olisi parempi pitää sellaisessa kuosissa, jossa se parhaiten on edukseen. Ei suoraa otsatukkaa, joka suoristusrautalaiskuudessa päätyy kuitenkin aina pinneillä ylös, ei puoliselkään ulottuvaa hiirenhäntää, vaan jotain skarppia ja helppohoitoista. Vaikka pitkää tukkaa olinkin ikävöinyt, huomasin, että eniten pidin tukasta kasvatusvaiheen alkuvaiheessa. Parikymmentä senttiä niskatukkaa siis tipahti eilen kampaamon lattialle, mutta kompromissina kyllä tästä vielä muutaman osaamani kampauksen saa.

Kuvia tulee joskus kun jaksan näyttää kameraa naamalleni. Malli on nyt melko erilainen kuin noissa vanhoissa lyhyttukkakuvissa, sellainen edestä pidempi ja takaa lyhyempi polkka. Yksi syy pitkän tukan takaisin kasvattamiseen oli se, että en vaan jaksanut mennä leikkauttamaan sitä ja kallistakin muka. Ehkä voisin parantaa tapani siinäkin suhteessa, kun ei muutama kymppi pari kuukauden välein nyt niin suuri raha ja vaiva työssäkäyvälle ihmiselle olisi siitä, että tykkäisi tukastaan.

Muita ikuisesti toisenlaiseen tukkaan haikailijoita Mahdollisten Lukijoiden joukossa?

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Ultraviolettikynnet

Nyt asiaa, josta on pitänyt höpötellä blogiin jo varmaan puoli vuotta! Tai ehkä kauemminkin, nimittäin ensikosketukseni geelilakkojen kanssa tapahtui viime syksyn muotimessuilla, joilla innostuin messutarjouksen geelilakkamanikyyristä lunastamaan. Kahta viikkoa lakka ei kynsissäni pysynyt nättinä, mutta silti edes viikon siistinä pysyvät kynnet tuntuivat luksukselta. Samoin se, että lakkaa ei pystynyt pilaamaan heti laittamisen jälkeen, niin kuin minulla varsin usein tapahtuu, koska en vaan jaksa odotella kuivumista riittävän kauan.

Vannoutunut tee se itse -ihminen kun olen, muutaman kuukauden kynsijuttuja mielessäni pyöriteltyäni ja asiasta tietoa netistä etsittyäni, päädyin tilaamaan Huutonetistä uv-valon, jolla geelilakka kovetetaan ja Amazonista neljä lakkapulloa. Tarvikkeet maksoivat yhteensä ehkä saman verran kuin kahdesti manikyyrissä käyminen.
WP_000142

WP_000141
Tämän tilauksen tein siis joskus joulukuussa, ja nyt kevään mittaan olen säännöllisen epäsäännöllisesti aina silloin, kun haluan siistien kynsien kestävän paria päivää pitempään, väsäillyt kynsiini näillä lakkauksen. Viimeksi tuota kolmipäiväistä seminaaria varten, sillä etenkin yhtään stressaantuneena olen neuroottinen kynsilakan raaputtaja, joten tavallinen lakka olisi kolmantena päivänä ollut varmasti aika kauheassa kunnossa. Tuota pronssinväristä lakkaa olen käyttänyt useimmiten, se on sopivan neutraali arkiseen työkäyttöön mutta silti kivasti kimalteleva. Punaista olen käyttänyt vain kerran, sillä nämäkin kyllä alkavat minulla viikon jälkeen kulumaan, mikä kirkkaasta väristä näkyy ikävästi. Toisinaan olen laittanut kynsiini ihan vain nuo värittömät alus- ja päällyslakat, millä konstilla sain esimerkiksi kevään muuttojen jäljiltä tosi vaurioituneet kynnet kasvamaan normaaleiksi ja siisteiksi.

WP_000151

Geelilakka on siis tällainen uusi keksintö, kynsilakka jolla on rakennekynsigeelien ominaisuuksia sikäli, että se kovetetaan tuossa "uunissa" ja se kestää hyvin. Lakan saa liotettua pois asetonipitoisella kynsilakanpoistoaineella, mutta itse päädyn yleensä raaputtamaan värin pois sitten parin viikon jälkeen. Kun ensin olen korjaillut hiukan lohkeillutta lakkaa sutimalla päälle suunnilleen samansävyistä tavallista kynsilakkaa. Ja kokemukseni on, että tämä proseduuri ei ole kynsille mitenkään pahasta, vaan omat liuskottuvat, lohkeilevat ja kaikenlaisissa aktiviteeteissa tuhoutuvat kynteni voivat nykyisin harvinaisen hyvin.

Mitään tutoriaaleja en ajatellut näistä vääntää, sillä niitä ovat muut tehneet paljon paremmin. Blogistanista tutoriaaleja ja lisää tietoa geelilakoista löytyy esimerkiksi täältä, täältä tai täältä.

PS. Itse en käytä mitään primereita enkä cleansereita vaan pyyhin kynnet ennen lakkaamista ihan tavallisella desinfiointiaineella ja lakkaamisen jälkeen asetonittomalla kynsilakanpoistoaineella. Ehkä jollain pohjustuksella saisi vähän lisää kestävyyttä, mutta olen nuuka. Ehkä sitten, kun innostun tilaamaan näitä lisää, tilaan jotain sellaistakin. Ja uv-lamppua kohtaan olen sen verran paranoidi, että rasvaan kädet ennen kynsiprojektia aurinkorasvalla ;)


perjantai 10. toukokuuta 2013

Jämälankaprojekti

Muistatteko talvella aloittamani torkkupeittoprojektin? Kävi kuten arvata saattaa, kevät tuli ennen kuin peitto valmistui. Harmaita ja mustia jämälankoja on kuitenkin tullut käytettyä pois ihan reippaasti ja peitto on jo melkein peiton kokoinen. Viimeiset palat, päättelyt ja jonkinlainen reunusratkaisu vielä puuttuvat.

Ullan mielestä peitto on jo ihan valmis ainakin köllöteltäväksi. Hyvä, että ainakin jonkun mielestä tämä tulee tarpeeseen, vaikka valmistuisikin kesällä! Tilasin kyllä juuri uusia harmaita ja mustia lankoja pariin kesäisempään neuleprojektiin, joten ehkä teen ne ensin alta pois, ja käytän jämät vielä tämän peiton viimeistelyyn!

WP_000159
WP_000153
WP_000158




keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Konferenssimatkailua

Selvisin hengissä siitä konferenssista, ja stressi on nyt aika lailla helpottanut. Seuraava esitelmäreissu on sitten vajaan kuukauden päästä, mutta stressaan sitä sitten vasta.

Taas hävitin itseltäni muutamia potentiaalisia "en oo koskaan" -pelin pisteitä (olen muuten aina inhonnut kyseistä peliä aika paljon): ensimmäistä kertaa elämässäni majoituin hotellissa ihan itsekseni yhden hengen huoneessa, en myöskään aiemmin ollut koskaan ollut kotimaassa hotellissa vaan suosinut tuttavien nurkkia.

Olin toivonut tällaiselta "oikealta hotellilta" kylpytakkia ja ammetta, kumpaakaan ei löytynyt. Sen sijaan huoneeni seinällä minua tuijotteli kaksi yötä hyväntuulinen stalkkeri-lammas.

WP_000143
WP_000144

Arvatkaa vaan, soiko koko reissun päässä Absoluuttisen nollapisteen Pisara ja lammas -levy...

Joopa joo, lisää kehnoja kännykkäkuvia luvassa lähipäivinä. Vähän muista aiheista.