tiistai 30. huhtikuuta 2013

Energistä vappua!

Miltei perinteeksi muodostuneet avaruusmunkit ovat täällä taas! Tänä vuonna tuunasin ne kanelilla, inkiväärillä ja neilikalla ja sekoitin päällyssokeriin kookoshiutaleita. Kaipa ne joku pois syö.

WP_000140

Energiaa tähän vappuun kyllä tarvitsenkin, vaikka sitä oikeanlaista reippautta tuskin sokerihötöstä seuraa. Olen nimittäin ollut lähes koko huhtikuun jotenkin kovin vetämättömissä. Mitä lie, työuupumusta vai raudanpuutetta, luultavasti vähän molempia. Kuuden esitelmän kevät on esiintymiskammoiselle aika raskas, ja kolme niistä on vielä edessä. Loppuviikko menee taas yhdessä konferenssissa, ja sisäinen ylisuorittajani täyttää jo kalenteria kaikella muulla, mitä pitää, täytyy, on pakko tai ainakin uran kannalta hyödyllistä saada aikaan.

Mitenköhän sitä oppisi uskomaan, että kaikki menee ok, kunhan tärkeimmät asiat saa hoidettua riittävän hyvin. Että ei haittaa, vaikka en olisikaan kolmikymppisenä kirjoittanut loistokkaan väitöskirjan lisäksi vähintään viittä referee-artikkelia ja hankkinut mittavaa ja monipuolista työkokemusta. Minulle ei kannata sanoa, että riittää, kun tekee parhaansa. Siihen minun parhaaseeni nimittäin ei mikään koskaan riitä. Jos saisi kalloonsa taottua, että joskus riittää se, että tekee vain sen verran, että ei harmita. Ja että joskus saisi ilman huonoa omaatuntoa pitää etäpäivän, vaikka kalenterissa lukisi palaveri, ja lounastunnilla ottaa torkut ja paistaa rumia munkkeja. Ja kahvitauolla päivittää blogia. Jotta saisi stressitason laskemaan edes hieman - unohdin nimittäin tulostaa ja monistaa esitelmäni ojenteet eilen töissä enkä nyt käy siellä enää ennen konferenssia, ja kotitulostimestakin on muste loppu. Vähemmästäkin tulee paniikki. Puoliso tuonee uuden mustekasetin töistä tullessaan, mutta katastrofin ainekset ovat vielä olemassa. Voi siis olla, että matkustan vapunpäivänä Turkuun työhuoneelle tulostamaan.

Tänään tuskin jaksaa kauheasti juhlia, vaikka skumppapullo jääkaapissa odotteleekin, ja meillä on tänään puolison kanssa nahkahääpäivä. Paperista ja pumpulista ollaan jo selvitty, kertoo Wikipedia. Jos huomenna sattuu olemaan oikeasti kaunis päivä, ehkä raahaudutaan viimeisten munkkien kera silmäilemään, voittaako pääkaupunkiseudun vappupiknik Vartiovuoren meiningit.

Mitäs Lukijat, mahdolliset sellaiset? Stressaako kevät, paistoitko munkkeja, maistuuko sima?

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Terveisiä junasta

Ei tämä työmatkailu junalla ole ollenkaan kamalaa. Aika usein olen kotona puolison kanssa samaan aikaan tai jopa aikaisemmin. Ja junassa tulee luettua päivän lehti koneelta, surffailtua pakolliset sivustot ja Facebook-chatattua kavereitten kanssa. Aamuisin teen kyllä aika ahkerasti töitä, mutta iltapuolella ei aina jaksa.

Viime viikolla olin toiveikas kevään suhteen: käytin pääsiäisen tietämillä ostamiani aurinkolaseja ja kevättakkia. Eilen puunasin kenkiä ja nostin keväisemmät kengät eteiseen näkyville, talvisaappaat laitoin kaappiin. Sitten katsoin ikkunasta ulos - ja kaivoin täksi aamuksi ne talvisaappaat ja villakangastakin takaisin.

WP_000127

En ole ehtinyt varaamaan hiustenleikkuuta  - lähinnä siksi että en osaa päättää, mennäkö taas Turussa työpaikan vieressä olevaan paikkaan vai etsiäkö Espoosta uusi - joten piti saksia tukkaa itse taas kerran. Otsatukka melkein palasi muttei ihan.

Otsatukan hyviä puolia: 1. Myssyt näyttää paremmilta. 2. Höpsähtänyt mummuni tunnisti minut toisin kuin edellisvierailulla, jolloin otsatukkaa ei ollut. Lapsena minulla oli aina otsatukka.

Otsatukan huonoja puolia: Jos menee märällä tukalla nukkumaan, aamulla se on todella huonosti.

Viikonloppuna ompelin verhoja. Olin ihan unohtanut, kuinka tylsää käsityötä se onkaan. Toisen sain valmiiksi, siitä tuli sentin liian pitkä, vaikka kuinka mittailin, ja muutenkin aika ruma. Sitten loppui lanka. Ei siis taida tulla niistäkään verhoista sisustuspostausta. Semmoisen sijasta postailen vain kissakuvia:

WP_000118

Kissojen seuraa osaa taas arvostaa vuoden Yo-kyläevakon jälkeen. Ei ole käynyt mielessäkään edes pienen pienikään ikävä sinne.

Jospa seuraavaksi jaksaisi taas lueskella pari sivua seminaaritekstiä loppuviikkoa varten.




tiistai 2. huhtikuuta 2013

Kesäsimulaattori

Pääsiäinen oli ihanan aurinkoinen. Lomailu tuli todellakin tarpeeseen, ja olisi sitä pidempäänkin jatkanut, mutta tänään muutuin taas ahkeraksi etätyöläiseksi (tosin nyt pidän ihan pienen tauon). Eikä ahkeroinnissakaan mitään vikaa ole, sillä työpäiväni koostuu tänään muutaman sähköpostin lähettämisen lisäksi mielenkiintoisten kirjojen lukemisesta ja muistiinpanojen tekemisestä. Tavoitteena on perehtyä muun muassa ironian teoriaan! Jopa hullun kiireisinä viikkoina jaksan aina välillä ihmetellä, kuinka onnekas olenkaan, että saan tehdä näin kivaa duunia ja minulle vielä maksetaan siitä palkkaa.

Lukea voi nämä päivän aurinkoiset tunnit vaikkapa parvekkeella, sillä uusi parvekkeemme lämpenee jo nyt keskipäivän ajaksi teepaitakeliksi. Pyhien alkajaisiksi purin matot ja parvekekalusteet muuttokääreistään ja levittelin jo ruukkuja aurinkoisimmalle seinustalle odottamaan yöpakkasten häviämistä. Mitähän tänä vuonna laittaisi kasvamaan?

Vaihteeksi kuvia Ullastakin, kun linssilude-Rölli näyttää vallinneen blogin kissakuvaosastoa aika kauan!

WP_000103

Kissoja vähän jännitti uusi parveke, sillä niille ennennäkemätöntä (ja kasviharrastajasta tosi kivaa) on se, että parvekkeen alalaidastakin näkyy läpi! Sisäkissoille avautuu siis aiempaa suurempi siivu ulkomaailmaa jännittävine harakoineen, oravineen ja alakerran leikki-ikäisine lapsineen, joiden puuhia seurailla. Ulla oli silminnähden onnellinen, kun parvekkeen valtasivat vanhat tutut, kissojen omia rakkaita karvatuppoja täynnä olevat matot. Imuroin ne kyllä aika pian kuvan ottamisen jälkeen, ennen muuttoa ei ehtinyt eikä oikein voinutkaan, koska vanhalla parvekkeella oli silloin lunta.

Me asunnon kolme vilukissaa (siis Ulla, Rölli ja minä) olemme siis muutamana päivänä ehtineet vähän nautiskella kesäsimulaattorin melkein-helteestä parin tunnin ajan. Hieman ristiriitaiset fiilikset hengailla lämpimässä auringonpaisteessa teepaitasillaan partsilla, kun lasin toisella puolella hohtaa vielä täysi hanki...

WP_000105

Vaikka onkin tunnettua, etten sesonkikoristeista sisustuksessa piittaakaan, eksyi keittiöön sentään pari pääsiäisjuttua. Narsissipuskaa en voinut kaupassa vastustaa, ja äiti antoi pääsiäiskäynnillä mukaan megapussillisen suklaamunia.



WP_000108