perjantai 29. maaliskuuta 2013

Lomamoodi

Vauhdikkaan maaliskuun jälkeen pitäisi nyt neljä päivää pysytellä erossa töistä. Kunnianhimoinen suunnitelma oli pysyä poissa myös koneelta, mutta totesin olevani niin levoton, että siivoan ja häärään liikaa, joten istutin takamukseni nyt hetkeksi sohvalle surffaamaan netissä ja naputtelemaan blogiinkin jälleen jotain turhanpäiväistä sisältöä.

Eilen pidin ensimmäisen etätyöpäivän tässä asunnossa, ja sekin tuntui jo ihan lomalta. Väsäiltyäni kevään aikana pari esitelmää on pää alkanut pursuta monenlaista ajatusta väitöskirjaan liittyen, jotka pitäisi suoltaa tekstitiedostoon, mutta maaliskuu on täyttynyt opinnoilleen jatkoaikaa hakevien opiskelijoiden tapaamisista ja heidän opintotilanteidensa kartoittamisista. Kirjoittamaan olen ehtinyt lähinnä junamatkoilla. Eilinen meni siis jo melkein lomaillen, kun metsästin lähdeteoksia kirjastoista, väsäilin seuraavan esitelmän diasarjaa ja lueskelin löytämiäni kirjoja. Ovelle koputtelevien opiskelijoiden sijaan päivääni häiritsivät tutut karvakaverit.


WP_000092

Aikansa pöydällä, sylissä ja näppäimistöllä palloiltuaan Rölli onneksi tajusi etsiä paremman lepopaikan. Kissat ovat selvästi iloisia, että vanha Ikea-hylly muutti Turun-kopperosta takaisin niiden kiipeilypaikaksi.

WP_000093

WP_000097

Asunnossamme alkaa pikkuhiljaa olla sisustus kuosissaan, kunhan uudet verhot olohuoneeseen vielä saapuisivat. Tai olisivathan ne saapuneet - tilasin ne turkulaiseen Siwaan, koska kuvittelin paketin hakemisen onnistuvan kätevämmin niin. Ja olisihan se onnistunut nopeasti, sillä paketti olisi ollut noudettavissa sopivasti keskiviikkona viimeisenä Turun-päivänäni ennen pääsiäislomaa, mutta neljän maissa junalle lähtiessäni en todellakaan enää muistanut aamulla tullutta tekstiviestiä ja kipitin suoraan Kupittaan asemalle. Hitusen vieläkin ketuttaa, sillä tässä lomapäivinähän minulla olisi ollut hyvin aikaa ommella tilaamaani kankaaseen käänteet ja ripustaa verhot ikkunaan.

Sisustusjuttuja lienee lukijoitteni turha odotella, sillä uusia verhoja lukuunottamatta kaikki on uudessakin asunnossa melko lailla samanlaista kuin ennen... Paitsi että koriste-esineistä valtaosan pakkasimme laatikkoon ja veimme varastoon, sillä jotenkin tunsin kaipaavani minimalistisempaa otetta asumiseen. Taulujakaan tuskin laitetaan seinille, sillä olen kyllästynyt niistä melkein kaikkiin, ja saattaahan olla, että emme tässä, sinänsä tosi kivassa, asunnossa kovin kauaa asu, sillä polte ryhtyä asuntovelalliseksi ja asuinneliöidensä omistajiksi on edelleen kova - tämä muutto vuokra-asunnosta toiseen oli siis aikalisä pitkäaikaisempaa kotia etsiskellessä. Saa nähdä, kuinka pitkäksi venyy, koska eihän sitä nyt tätä huonompaa voi ostaa, ja tämä sattuu olemaan aika hyvä asunto.

Täällä kasvitkin ehkä pysyvät hengissä paremmin kuin vanhassa asunnossa. Ikkunalaudat tosin olisivat ihan kivat...

WP_000098

Ja edelleen ikkunasta näkyy puita eikä ihmisiä! Syntyperäinen metsäläinen viihtyy täällä Suomen metropolialueella, jossa voi asua riittävän lähellä luontoa mutta silti viiden minuutin kävelyn päässä lähijuna-asemasta.

WP_000099
Entä hehkutinko jo, kuinka rakastankaan astianpesukonetta! Yli kymmenen vuotta tässä jo tulikin tiskailtua lapsuudenkodista muuton jälkeen, tuhlattua siihen lukemattomia tunteja ja kärsittyä haisevista tiskivuorista. Oman oodinsa ansaitsisivat varmasti myös toimiva ilmanvaihto, ja liesituuletin, joka ihan oikeasti imee käryt eikä ole vain koristeena. Ja parvekelasit, joiden ansioista parvekkeella on jo nyt ihan lämmin.

Hyvää pääsiäistä Mahdollisille Lukijoilleni! Toivottavasti tekin saatte pitää rentouttavaa lomaa!

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Hei hei leveät patterit

Nyt olemme sitten muuttaneet Espooseen. Koti muistuttaa vielä enemmän varastoa kuin asuntoa, ja ensimmäistä kertaa kirjoitan blogia junasta, jossa nykyään vietän aika suuren osan arkipäivistä.

Tänään en enää jaksa tehdä töitä täällä, koska takana on rankka seminaaripäivä ja ensimmäinen oma esitelmä vieraalla kielellä. Joka tuntui menevän ihan sössöttämiseksi ja takelteluksi, mutta yritän pitää mielessä esiintymisjännityskurssin opit ja ajatella, että ehkä viesti kuitenkin meni yleisölle perille. Ensi kerralla sitten harjoittelen paremmin. Tästä tulee harvinaisen pitkä päivä muutenkin, ja nyt vielä vastaantuleva juna on jyrännyt hirven ja olemme juuttuneet Saloon.

Tällaista siis arkeni tätä nykyä on.
Ei kuitenkaan kaduta, on junamatkailun arvoista päästä illaksi sen opiskelija-asuntolakopperon sijasta kotiin, josta löytyy puoliso, kissat, oikeaa ruokaa nuudelien ja tonnikalan sijaan sekä kokonainen vaatekaapillinen valinnanvaraa jokaiselle päivälle reppumatkailun sijaan. Sunnuntaina oli mahtava fiilis tajuta, että ei tarvitsekaan alkaa keräillä tavaroitaan Turku-viikkoa varten, riittää että pakkaa yhtä maanantaita varten.

Kissoille ehkä tulee vähän ikävä vanhan asunnon leveitä pattereita, joiden päällä ne ovat kylminä talvipäivinä loikoilleet katselemassa ulos.


Itse en ole ehtinyt kaivata edes lenkkipolun varren sorsia, sillä olen kävellyt joka päivä junalle ja takaisin metsäisen tienpätkän, jossa olen bongannut oravia ja tikan. Muutenkaan vanhaa asuntoa ei taida tulla ikävä, uusi on paljon avarampi, valoisampi ja paremmassa kunnossa, vaikka kaappitilaa onkin vähemmän ja ensimmäistä kertaa kaupunkilaiselämäni aikana asun yli kilometrin päässä lähimmästä kaupasta.

Ostin muuten uuden tietokoneenkin tätä junaelämää varten. Tätä nykyä datailen ultrakevyellä Sony Vaiolla.