keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Lukulistalla

Tunnustan: olen kirjahamsteri. Koti - ja miksei työhuonekin - on sitä viihtyisämpi mitä enemmän siellä on kirjoja. (Sama pätee kasveihin.) Nuorempana raahasin opuksia kassikaupalla kirjastosta, mutta nykyisin niitä on alkanut kertyä omiksikin. Aika iso laatikollinen lähti kiertoon vuoden takaisen muuton yhteydessä, mutta kas kummaa kun silloin ostettu isompi kirjahylly nyt jo kaipailee laajennusosaa. Onneksi sellaisia on saatavilla ja seuraavassa asunnossa muutama neliö enemmän pinta-alaa, joten tällä kertaa ei tarvinne tehdä kipeitä valintoja, mikä lähtee ja mikä jää.

Syyllisiä kasvaneeseen kirjamäärään on useita. Ensinnäkin: ihan oma vika. Kesällä vietimme viikonloppua Turussa ja opiskelijakopperon tilanahtaus ajoi ulkoilmaan, joten päädyimme kirjamyyntitapahtumaan. Yleensä välttelen sellaisia, sillä en pääse tyhjin käsin pöytien ohi, ja vain-tänään-tarjouksien kohdalla voi harkinta pettää. Nyt pysyin kuitenkin melko hyvin ruodussa ja ostin halvalla kirjoja, joiden hankkimista olen jo pitkään harkinnut, koska ne ovat aina lainassa kirjastosta enkä kuitenkaan ehtisi nykyisessä kiire-elämässä niitä kuukauden laina-ajalla lukemaan.

Itse ostettuja:

- Sinuhe egyptiläinen, jota puoliso lukee nyt, oli ihan yhtä hyvä nyt kuin lukiessani sen ensi kertaa joskus teini-ikäisenä.

- Puhdistus piti ehtiä lukemaan ennen elokuvan katsomista. Kirja oli hyvä mutta tuotti melko suurta ahdistusta eikä siis sopinut junalukemiseksi, koska itketti.

- Kvanttivaras kiinnosti, koska suomalaisen kirjoittama scifi on edelleen aika harvinaista. Tarvitsen pakoa arkitodellisuudesta, siksi luen tieteiskirjallisuutta. Tämän kanssa tein sen virheen, että luin eri kirjoja eri kaupungeissa ja tipuin vähän kärryiltä lukiessani tätä vain viikonloppuisin. Pitää lukea uusiksi kesälomalla...

- Oikeusjuttu taisi olla virheostos. Yritän sivistäytyä lukemalla klassikoita, joista useimmat ovatkin maineensa veroisia, mutta tämä ei iltalukemisena edisty, nukahdan aina sivun jälkeen. Keskeneräinen Kafka saa siis odottaa kesälomaa.

IMG_0880

Muutkin ihmiset ovat osallistuneet kirjahyllymme täyttämiseen ja lukutoukkuuteni lienee yleisesti lähipiirin tiedossa - sain nimittäin aika monta kirjaa joululahjaksi:

- The Fractal Prince on Kvanttivarkaan jatko-osa alkuperäiskielellä (niin, Rajaniemi kirjoittaa englanniksi, piti oikein googlata, onko tyyppi tosiaan äidinkieleltään suomalainen).

- Matkustan melko harvoin ja muita kirjoituksia vetelee viimeisiä sivujaan nyt, novelli- tai juttukokoelma on piristävää vaihtelua paksujen romaanien jälkeen.

- Tyrvääläisten lempisanonnat pitää tietenkin löytyä tyrvääläissukujuurisen kielitieteilijän hyllystä!

- Anni unennäkijä odottaa vielä vuoroaan, lahjan saateteksti kehotti muistelemaan folkloristiikan opintoja.

IMG_0882

Edellä mainituissakin olisi jo ollut lukemista riittävästi, mutta vuodenvaihteen jälkeen piipahdin tervehtimässä sukulaistätiä, jolla oli kirjahyllyn tyhjennysinto päällä. Kyseinen täti on muuten kirjahyllyidolini, sillä lapsena aikuiselämän suurin ylellisyys - oikeassa kaupungissa asumisen lisäksi - oli se, että tädillä oli kokonainen huone vain kirjoja, työpöytää ja vieraita varten. Kirjastoa ei muutonkaan jälkeen meiltä vielä löydy, mutta tätivisiitin jälkeen kirjahyllyä täyttää muutama klassikkoteos lisää. Kaikki odottavat vielä kesälomaa, aurinkoista parveketta ja riittävän virkeää mieltä.

IMG_0886

Ja sitten vielä pari ikisuosikkia, jotka ovat keikkuneet parhaiden kirjojen listallani jo yli vuosikymmenen. Leena Krohnin ja Kurt Vonnegutin koko tuotannot vielä jonakin päivänä kerään kirjahyllyyn. Valtaosan olen lukenut, mutta kirjahyllyyn on toistaiseksi päätynyt kummaltakin neljä kirjaa. Molempien kirjailijoiden teoksissa minuun vetoaa tietty absurdius. Krohnilta lempparini on Tainaron, Vonnegutilta klassikko Teurastamo 5. Onko Mahdollisissa Lukijoissa muita faneja?


IMG_0881

PS. En ole koskaan tajunnut ihmisiä, jotka syrjivät pokkareita. Itse ahkerana matkalukijana rakastan pehmeäkantisia, kevyitä kirjoja ja pidän niitäkin ylpeästi hyllyssä. Eivät kannet kirjaa tee vaan sisältö! Tämän periaatteeni vuoksi puoliso joutuukin joskus huomauttelemaan tavastani kohdella kirjoja: taittelen niitä koirankorville ja säilytän sivut auki alassuin. Kaltoinkohtelua voi ennaltaehkäistä pitämällä lähettyvillä ihka oikeita kirjanmerkkejä - kuvassa vielä DIY-henkisille malliksi anopin askartelema erityisen sievä yksilö.