torstai 21. marraskuuta 2013

Haastetta pukkaa

Noora haastoi minut vastaamaan tähän jo pitkään Blogistanissa pyörineeseen kysymys-faktameemiin.

Kuvituksena pari juttua, joita jossain välissä kuvasin blogia silmällä pitäen, mutta en jaksanutkaan väsäillä postausta.

Elikkäs tässä haasteen ohjeet:
1. Kerro 11 faktaa itsestäsi.
2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen.
3. Keksi 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Valitse 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa/seuraajaa.
5. Kerro, ketkä olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Ensin siis 11 satunnaista faktaa, tajunnanvirran tuottamina:

1. Olen juuri nyt junassa, kuten yleensäkin tähän aikaan päivästä.
2. Kuuntelen  Spotifysta Kerkko Koskinen Kollektiivin kappaletta Laura Palmer.
3. Oikeasti pitäisi tällä junamatkalla lukea pari tekstiä huomista varten, mutta ehkä ne ehtii vielä. Emmehän ole vielä edes Salossa.
4. Söin tänään lounaaksi lammas-kaalikeittoa. Se oli hyvää.
5. Heräsin aamulla kuudelta ehtiäkseni ajoissa töihin.
6. Huomennakin pitää herätä kuudelta samasta syystä.
7. Illalla aion katsoa tv:stä toissapäivänä tulleen viikinkiaiheisen dokumentin.
8. Sain valmiiksi tämän vuoden ensimmäisen itse tehdyn joululahjan.
9. Ainoissa farkuissani on pieni reikä polven kohdalla. Pitäisi varmaan ehtiä vaatekaupoille, housuja kun en millään saa sopivia nettikaupoista.
10. Jospa jaksaisinkin käydä Espooseen päästyäni aseman Uffilla katsomassa pöksyjä.
11. Olen koko syksyn yrittänyt etsiä harmaita sametti- tai villakangashousuja sopivia löytämättä. Ja nyt etsintälistalla siis ovat myös farkut. Tällä menolla käytän lopputalven villamekkoja ja toppahousuja...

Kuva: Uuteen asuntoon tuli hankittua uudet lautasetkin, koska vanhat alkoivat olla kovin kuluneita.
IMG_1005

Sitten Nooran laatimat kysymykset:

1. Minne haluaisit matkustaa seuraavaksi?

Näiden päivittäisten junamatkojen lisäksi tulen matkustamaan ensi viikolla Jyväskylään ja jouluksi Ouluun. Seuraava "oikea" eli ulkomaanmatkakin on jo varattu: uudenvuodenpäivänä lähden pikkuveljen kanssa Kuubaan. Matka on reissuintoilevalle velipojalle yhdistetty valmistujais- ja 20-vuotislahja, ja toki itsekin odotan, että kerrankin pääsen keskellä talvea keräämään vähän aurinkoenergiaa. Kevättalvella lähden käymään töiden puolesta Unkarissa, ja puolison kanssa on alustavasti haaveiltu keväisestä viikonlopusta Pariisissa sekä kesälomareissusta Skotlantiin. Matkailua on siis luvassa paljon, ja enimmäkseen uusia paikkoja!

2. Minkä kirjan luit viimeksi?

Romaaneista viimeksi sain loppuun George R. R. Martinin A Song of  Ice and Fire -sarjan toisen osan Clash of Kings. Kolmas osa on nyt meneillään. Työn puolesta luin kirjan nimeltä Yliopisto-opettajan käsikirja.

3. Minkälaisia blogeja luet?

Enimmäkseen luen lifestyle-, muoti- ja kosmetiikkablogeja, sekä pieniä että suuria. Lukulistallani on paljon blogeja, joita seuraan vaihtelevalla aktiivisuudella. Lisäksi luen paria ruokablogia, paria "asiallisempaa" blogia ja muutamaa "selviytymistarinablogia".

4. Miten rentoudut?

Lukemalla blogeja! Neulomalla, katsomalla elokuvia, lukemalla romaaneja, kuuntelemalla lempimusiikkia, silittämällä kissoja... Takuuvarmasti stressiin auttaa myös hieman tavallista parempi illallinen ja lasi viiniä sekä pitkä kävelylenkki metsässä valoisaan aikaan.

5. Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Koti, puoliso, kissat, vanhojen ystävien tapaaminen, sopivasti haastava työ sekä edellä listatut pienet stressinpoistokeinot.

6. Mistä vuodenajasta pidät eniten?

Kaikissa kuukausissa on hyvät puolensa. Eniten olen kuitenkin kevät- ja syksyihminen, koska tykkään seurata luonnossa tapahtuvia muutoksia. Paras aika vuodesta on siis huhti-toukokuu tai elo-syyskuu.

7. Jos sinulla on älypuhelin niin mihin sovellukseen olet koukussa?

Facebookiin, sähköpostiin ja Hesariin. En myöskään pärjäisi vieraissa kaupungeissa ilman puhelimen karttaa.

8. Jos olisit sarjakuvahahmo niin millainen olisit?

Olisin sellainen Darian ja Nemin välimuoto: kyyninen ja todellisuuspakoinen älykkö-synkiö.

9. Mihin säästät rahaa?

 Säästötilille pahan päivän varalle ja matkustamiseen sekä rahastoon ihan vain vaurastuakseni.

10. Mikä on suurin paheesi?

Huijaan syömällä eräässä ravintolassa edelleen opiskelijahinnalla, vaikka valmistumisestani on melkein kaksi vuotta...

11. Kissa vai koira?

Ehdottomasti kissa! Ei koirissakaan sinänsä mitään vikaa ole, mutta olen niille hieman allerginen ja kissoihin olen tottunut, kun taas koiria en juuri tunne.

Kuva: lempiruokani leipä! Olen hurahtanut vaivattomaan vaivaamattomaan leipään. Jos et tiedä, mikä se on, googlaa.
IMG_1003

Sitten pitäisi vielä keksiä uudet kysymykset ja valita haastettavat blogit. En kyllä millään keksi yhtätoista pientä blogia, joissa tämä haaste ei vielä olisi kiertänyt, ja muutamasta en jaksa tarkistaa, onko tällainen meemipostaus tehty viime kuukausina. Olen nyt pieni pahis ja huijaan hieman haasteessa: heitän sen eteenpäin kaikille blogini Mahdollisille Lukijoille, joilla on oma blogi. Huikkaapa kommenttilaatikossa, jos juuri Sinä innostut tarttumaan kysymyksiin. Ja blogittomatkin lukijat voivat halutessaan vastata kysymyksiin kommenteissa!

Tässä seuraavat 11 kysymystä:

1. Missä olet nyt?
2. Jos saisit loppuelämäsi kuunnella vain yhtä artistia, mikä se olisi?
3. Mihin pukeudut, jos haluat olla erityisen itsevarma?
4. Lottoatko?
5. Oletko taikauskoinen?
6. Mikä lastenkirja on jäänyt mieleesi?
7. Jos olisit soitin, mikä olisit?
8. Mitä tekisit, jos saisit miljoona euroa?
9. Mitä ostit viimeksi?
10. Kuinka usein siivoat?
11. Mitä aiot syödä seuraavaksi?

torstai 14. marraskuuta 2013

Ajatuksia saappaista

Tunnustan: olen ollut tänä syksynä jalojen periaatteideni vastainen shoppailija. Olen ostanut parit huonolaatuiset kengät, kun halvalla sai, ja Uffilta liian suuria neuleita, koska oli rankka päivä ja pakko saada joko jotain uutta kivaa tai sitten karkkia. Tällä viikolla toiset uudet halpissyyskenkäni sitten ottivat ja ratkesivat saumoistaan lopullisesti juuri kesken vesisateisen aamun työmatkan vaivaisen parin kuukauden käytön jälkeen. Iltapäivällä kotimatkalle lähtiessäni likomärkiä sukkia jalkaan vetäessäni päätin, että nyt saavat nuukailu ja halpisheräteostokset riittää.

Keväällä heitin pois rakkaat ruskeat, loppuun kulutetut ylipolvensaappaani vuodelta 2009, ja kumpienkin huonojen halpiskenkien perusteluna oli ollut täyttää niiden jättämää aukkoa: jäljelle jääneet välikausi- ja talvikengät eivät muka riitä, joko ne eivät sovi (ainoitten) farkkujeni kanssa tai eivät ole tarpeeksi mukavat kävellä. Olen nähtävästi tässä työelämän tuiskeessa unohtanut vuosia sitten tekemäni periaatepäätöksen, joka aikanaan sai minut muun muassa boikotoimaan DinSkon kenkiä, jotka kestivät käytössäni korkeintaan yhden talven tai kesän kerrallaan. Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa -periaate oli näimmä päässyt säännöllisen palkan myötä unohtumaan, mutta nyt pitää palata ruotuun. Seuraavaksi ostan kunnolliset talvikengät, joita käytän vähintään seuraavat neljä vuotta marraskuusta maaliskuuhun ainakin joka toinen tai kolmas päivä.

Kriteerit, jotka tekivät vanhoista saappaistani niin hyvät, ovat seuraavat: ruskea väri, klassinen malli, enimmäkseen nahkaa, kunnollinen pohja, varsi jonka sisään mahtuu säären lisäksi myös housunpuntti.

Koska en kuitenkaan ehdi enkä jaksa lähteä kiertää kenkäkauppoja, taidan päätyä taas kerran tekemään tilauksen erääseen ah-niin-ärsyttävämainoksiseen verkkokauppaan. Koska siellä nyt vaan näkyy olevan useammatkin kriteerini täyttävät saappaat. Ja ilmainen toimitus ja palautus.

Kilpailevia ehdokkaita:

1. Buffalo. Näyttää hyvältä, mutta kommenttien mukaan varsi on tiukka ja nahka kovin jäykkää. Todennäköisesti siis eivät menisi edes kiinni allekirjoittaneen läskipohkeiden kohdalta, ja jos menisivätkin, hiertäisivät. Mutta kannattaisiko silti kokeilla?


2. Remonte. Näissäkin väitetään olevan kovin tiukka varsi, mutta tiedoissa oleva mitta on ainakin noita Buffaloita isompi. Pitänee siis ennen tilaamista mittailla hieman pohkeenympärystä. Näyttävät juuri passeleilta minun tyyliini ja mukavilta. Pohja näyttää vähemmän liukkaalta kuin muissa.

3. Tamaris. Ainoa merkki näistä, joka sanoo minulle yhtikäs mitään. Omistan kahdet Tamariksen kengät ja molemmat ovat oikein hyvät. Ulkonäöllisesti nämä ovat ehkä vähemmän tämänhetkistä minua kuin nuo kahdet muut, mutta kestäisivät varmaan aikaa klassisuutensa takia. Näistä ei ole arvosteluissa haukkuja, ja varressa näyttäisi olevan jonkinsortin venykekin.


Apua valinnan vaikeuteen? Vai pitäisikö tilata kaikki ja päättää vasta kotona? En kyllä millään jaksaisi pyöräillä kahdesti Kauklahteen (lähin Valintatalo on aikas kaukana), joten osuisin mielelläni kerralla oikeaan. Onko kellään Mahdollisella Lukijallani kokemuksia noiden kahden ensimmäisen merkin kengistä? Vai pitäisikö vain pärjätä vanhoilla: kuinka monet talvikengät tarvitsee ollakseen tyylikäs?

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Meillä näyttää tältä

Viimeinkin sain siirrettyä koneelle muutamia kuvia, joita on tullut räpsittyä sisätiloissa tämän uudessa kodissa vietetyn puolentoista kuukauden aikana.

Syyskuussa näkymä parvekkeelta oli vielä vehreä, ja auringonpaisteessa siellä oli pitkään lämmintä. Nyt siellä alkaa olla kissojenkin mielestä viileää, mutta edellisten asukkaiden iloksemme jättämä iso pelargonia-mikä-lie kukkii urheasti edelleen!

WP_000322

Makuuhuone sai uudet, pimentävää violettia kangasta olevat verhot. Kummasti tuolle vanhalle räsymatolle kertyy hiirulaisia aina öisin.
IMG_1015

 Aika usein matolta löytyy myös eräs hiirulaisten ystävä.

IMG_1017

Nykyään kotoa löytyy myös eräs ylellisyys, jota kahdessa viime asunnossa hieman kaipasin. Nimittäin nyt on taas seinällä sellainen peili, josta näkee myös jalkansa. Tämä vanha peili majaili viimeiset puolitoista vuotta eteisessä senkin päällä, jossa se oli niin ylhäällä, että itsensä näki vain vyötäröstä ylöspäin.

Vekkihame on minulle uusi: nyysin sen kaverin kirppiskasasta muutama viikko sitten. Taas sitä pituutta, jota pätkän ei kannattaisi käyttää. Käytän silti, aina välillä.

IMG_1011

Työhuoneeseen hankittiin sähköisesti säädettävä pöytä, jonka myötä minä pystyn työskentelemään ergonomisesti ainakin etäpäivinä eikä M hajota selkäänsä pelatessaan (kuten nyt - itse kirjoitan blogia epäergonomisesti läppärillä sohvalla).

Ikkunalautoja en sitten tullutkaan tänne laittaneeksi, koska ne olisivat patterien päällä ehkä häirinneet ilmanvaihtoa. Onneksi sekä makuu- että työhuoneen ikkunoiden syvennykset ovat niin leveitä, että pienehköt ruukut mahtuvat majailemaan ikkunoilla ilman varsiaisia lautojakin. Kasvit tuntuvatkin viihtyvän tässä valoisassa etelä-länsisuuntaisessa kulmahuoneistossa mainiosti - ehkäpä tästä pimeästä kaudesta selviää hengissä useampi kuin viime talvesta.

IMG_1013


Loppuun vielä yksi kuva olohuoneen puolelta: Rölli on löytänyt täältä monta uutta lempipaikkaa. Tämän kuvan ottamisen aikaan tauluja ei vielä ollut seinillä, yksi nimittäin päätyi tuohon pianon yläpuolelle. Sekä pianon että kirjahyllyn päälliset täytynee turvallisuussyistä pitää suht tyhjinä.

  WP_000331

lauantai 2. marraskuuta 2013

Uusia matkatavaroita

Harva se päivä junassa läppärin kanssa reissatessa kanniskelen tavaroitani yleensä toissa syntymäpäivänä saamassani Fjällrävenin Konten-repussa (ei siis se hipsterireppu, vaan saman merkin hieman virtaviivaisempi malli). Siitäkin piti joskus kirjoittaa blogiin, mutta enpä ole saanut aikaiseksi. Tämän syksyn uusia repun sisälmyksiä kuitenkin kuvailin yhtenä päivänä, kun oli junassa tylsää enkä jaksanut keskittyä mihinkään.

WP_000348

Päädyin siirtymään lompakkotyylissä uudelle elektronisen rahan aikakaudelle, ja ostin korttikotelon, jossa ei ole lainkaan tilaa käteiselle rahalle. Olen tässä viime vuodet käyttänyt vaihdellen rahapussina välillä tavallista perinteistä nahkalompakkoa, välillä sellaista kortinmentävää kukkaroa. Kummassakin on haittapuolensa: lompakossa oli liian vähän korttipaikkoja ja liian pieni kolikkotasku, kukkarossa kortit taas naarmuuntuivat nopeasti ja hituroin kassoilla, kun oikean maksuvälineen löytäminen kesti aina niin kauan.

Nyt kortit saivat kukin oman kolonsa tästä uudesta kotelosta, ja käteinen siirtyi kokonaan majailemaan jo aiemmin ylimääräisten kolikoiden säilytysvälineenä toimineeseen pussukkaan. Käytän käteistä lähinnä parissa lounaspaikassa, joissa korttimaksun toimivuus on hieman epävarmaa, sekä ostaessani kahvileipää opiskelijoiden myyjäisistä tai kokista työpaikan automaatista. Normaalille kauppareissulle lähtee siis mukaan vain korttikotelo, lounaalle tai myyjäispiipahdukselle vain kolikkopussi.

WP_000347
Toinen uusi hankintani on kunnollinen juomapullo. Tähän saakka olen lipittänyt työpäivien ja junamatkojen aikana vettä normaalista vanhasta vissypullosta, mutta muovipullovesi muuttuu kovin nopeasti pahan makuiseksi ja pulloa pitäisi jaksaa pestä harva se päivä. Eikä se kestä astianpesukonetta! Jonakin päivänä sitten meni lopullisesti hermo haisevaan juomapullooni, ja marssin Ruohonjuureen ostamaan paljon hehkutetun Lifefactoryn lasisen juomapullon.

WP_000345
Vesi todellakin maistuu lasipullosta paremmalle, ja pullo pysyy vaivattomasti puhtaana, kun tungen sen aina toisinaan astianpesukoneeseen muun tiskin sekaan. Hieman huono valinta oli ottaa tuollainen sporttikorkki - läppä nimittäin ei tunnu menevän kovin tukevasti kiinni ja pullo onkin paras kuljettaa pystyasennossa. No, repussa se onnistuu, mutta muutama päivä pullo-ostosten jälkeen kävin hakemassa vielä varakorkin ilman tuota läppää, jotta voin makuuttaa uutta pulloani turvallisesti myös käsilaukun pohjalla.

torstai 31. lokakuuta 2013

Sokeriähky

Viime viikon lauantaina sain vieraakseni kaksi jo muinaisista yläasteajoista saakka menossa mukana roikkunutta ystävää. Kolmikollamme on kummallinen tapa juhlistaa tapaamisia mässäilyllä ja jonkinasteisella taantumisella teini-ikään (ks. eräs toinen viikonloppu), joten päätin viedä kaverit testaamaan erästä pääkaupunkiseudun nähtävyyttä, jonka kokeilua olin itsekin suunnitellut kauan saamatta aikaiseksi. Menimme siis Kakkugallerian kakkubuffettiin!

Buffetin idea on lyhykäisyydessään yksinkertainen: maksa könttäsumma - syö niin paljon kuin jaksat kahvilan vitriinistä löytyviä toinen toistaan ihanampia kakkuja ja leivoksia.

Mitä muuta siitä voi seurata kuin tosi paha olo? No niinpä.

WP_000351
Ensimmäisestä lautasellisesta tohdin jopa ottaa kuvan sen verran rauhassa, ettei se tärähtänyt kovin pahasti. Tältä lautaselta löytyivät myös suosikkini: mustikkapiirakka ja sitruunamarenkikakku. Niitä menen taatusti syömään toistekin. Yhden palan kerrallaan.

Jo matkalla kahvilaan tiedostimme rikkovamme vähintäänkin mässäilysääntöjä:
1) Älä syö kakkua nälkään.
2) Älä syö kakkua vitutukseen.
3) Älä syö kakkua kuukautiskipuihin.

Kapinallisesti silti menimme ja söimme kukin kahdeksan palaa kakkua. No paha olohan siitä tuli jo toisen lautasellisen megakermaöverisuklaatuulihatun kohdalla. Silti istuimme kahvilassa vielä tunnin jauhamassa maailman asioita, söimme kolmannenkin lautasellisen, ajoimme junalla Espooseen, saunoimme ja söimme vielä iltapalaksi kolme pakastepitsaa.

Loistava päivä. Kakkugallerian kakuista suosittelen kaikille vähintäänkin yllä mainittuja mustikkaa ja sitruunamarenkia (seuralaisteni mukaan myös appelsiini-suklaa-systeemi oli loistavaa), buffettia suosittelen vain niille, jotka tiedostavat mihin ryhtyvät ja ovat ehdottoman kakkuöverin tarpeessa.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Maailman pähein sohvapöytä

Nyt on ihan pakko vähän ihkuttaa, vaikka junamatkaa ja työpäivää onkin vielä jäljellä. Pidin taukoa Varbrul-ohjelmiston opiskelusta ja surffailin vähän netissä. Midinetin blogissa sitten klikkasin linkkiä, joka vienee minut vielä vararikkoon. Vähänkö siisti kauppa! Jospa sijoittaisin pianon päälle kuun tai leijuvan maapallon ja makuuhuoneen seinälle pari galaksia!

Ja koska halpis-Ikea-sohvapöytämme odottaa seuraajaa, vaihtaisin mielelläni sen tähän:


Hienojen väkijuomien (sellaiset eivät meillä kumma kyllä koskaan säily tilaa viemässä) sijasta siinä tosin säilytettäisiin varmaan lähinnä kaukosäätimiä, käsirasvaa, kissaharjaa ja lankakeriä, mikä varmaan syö päheyskerrointa hitusen. Ja hintakin taitaa olla ihan pikkiriikkisen liikaa meikäläisen sisustusbudjettiin.

Realistisina himotuksina voisin ihan oikesti harkita galaksijulistetta, koska uudessa kodissamme on vielä monta tyhjää seinää, joille en enää halua ripustella teini-ikäisenä tekemiäni öljyvärikissoja.
Ja koska syysmyrskykausi on taas täällä ja sateenvarjo työmatkani vakiovaruste, ihan järkevä ja piristävä nimipäivälahja itselleni voisi olla vanhaa vähän vankempi ja hienompi sontikka:

Ehkäpä jonakin viikonloppuna ehdin hypistelemään avaruustavaroita ihka oikeaan Alnilam-puotiin Lönnrotinkatu 15:een.

Kelpaisiko Mahdollisille Lukijoilleni maapallo, kuu tai aurinkokello?

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Vuosijuhlissa

Ainejärjestö, jonka tapahtumissa opiskeluaikani pyörin, täytti hurjat 40 vuotta, mitä juhlistettiin viime lauantaina. Pukukoodikin oli suuren merkkipäivän mukainen, joten kaivoin kaapista pitkän karonkkahamoseni ja luotin tuttuun juhlatyyliin. Pientä vaatepaniikkia kuitenkin meinasi olla ilmassa, sillä tuo edellisiin juhlapukukoodillisiin juhliin paniikkishoppailtu alaosa oli osoittautunut istumajuhlissa erittäin epämukavaksi (läpikuultavan päällikankaan alla oleva alushame on liian lyhyt ja hilautuu istuessa ylöspäin) ja olin sen jo kertaalleen heittänyt kirppiskasaan ja tilannut eräästä nimeltämainitsemattomasta nettikaupasta halvan korvaajan, joka ei sitten tuntunut tarpeeksi juhlavalta. Vanhan hamosen sai käyttökelpoiseksi sillä säädöllä, että puin sen alle lyhyemman mustan hameen. Tämä yhdistelmä tosin aiheutti jälkikäteen kuvia katsellessa yhyy-vyötäröni-on-kadonnut-läskikriisin, mutta yritän nyt ylittää sen ja julkaista kuvan silti.

Opiskelukaverini Juuli nappaili ystävällisesti juhlakansasta kuvia, joten tällä kertaa jopa yksi Lumia-laatua parempi kuva:

IMG_3682

Toinen juhlapynttäyskriisin aiheuttaja on tämä lyhyt tukka. En nimittäin osaa tehdä tähän minkään sortin juhlakampauksia. Kesällä kerran yritin väsäillä kiharruspuikolla kiharoita, mutta tuloksena oli kaamea Pelle Hermanni -kampaus, joka aiheutti niistä juhlista myöhästymisen, joten tällä kertaa en uskaltanut sellaiseen ryhtyä. Pitkästä tukasta nyt aina sai jonkinlaisen nutturan väsäiltyä. Nyt pitää mennä vaan samalla lirutukalla arjet pyhät, kun en osaa mitään päähärpäkkeitäkään käyttää muuten kuin nutturan koristeena. Onneksi tällaisia kunnon juhlia on niin harvoin!

WP_000329

Juhlat olivat mukavat ja nostalgiset lauluineen ja tansseineen. Vaan kun viikonlopunkin meni reissun päällä, tällä viikolla olen ollut ihan uupunut. Syksy tuli jotenkin liian vauhdilla tänä vuonna, ainainen palelu ja talviunille tahtominen ovat täällä taas, vaikkei vielä edes ole kovin pimeää. Pitäisi mennä nukkumaan aikaisemmin ja järjestää aikaa liikkumiseen ja ulkoiluun, helpommin sanottu kuin tehty.

torstai 19. syyskuuta 2013

Täällä ollaan


Muutosta selvittiin, ja nettikin toimii jo uudessa kodissa. Laatikoita on purkamatta reilut kymmenkunta, ja loput pitää tyhjentää huomiseksi laatikoiden palautusta varten. Kirjahylly, sänky ja työpöytä ovat vielä palasina. Kaikki olennainen on kuitenkin jo paikoillaan, jotta voi rauhassa sairastaa flunssaa, keittää teetä ja maata sohvalla katsomassa HBO:sta True Bloodia.

WP_000318
WP_000320
Räkätautini nimittäin otti ja paheni niin, että koko viikko menee sairaslomalla. Oma vika kaiketi, kun en heti tajunnut levätä, vaan viime torstaista lauantaihin porskutin symposiumin iltarientoineen lääkkeiden voimalla ja siihen perään rehkin muuttohommissa. Mutta kun sairastaminen on tylsää, ja ottaa pannuun, kun olisi kaikenlaista tekemistä niin töissä kuin täällä kotosallakin. Viimeistään maanantaiksi on kuitenkin jo ihan pakko parantua ja päästä töihin, joten parasta totella lääkäriä ja pysyä sohvalla. Viimeiset laatikot ehkä jaksavat odottaa iltaa, ja vanhan asunnon siivoukseen on vielä hyvin aikaa ennen kuun vaihdetta.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Remppaati remppaati remppaa

Ensimmäisiä kuvia uudelta asunnolta!

Suunnitelmahan oli, että tapetoitaisiin siellä, mutta ensinnäkin tapettien valitseminen osoittautui aika hankalaksi. Minulle, sillä löysin itsestäni ristiriitaisen tapettiperfektionistin, joka tahtoi yhtä aikaa hillittyä ja rauhallista mutta samalla huomiota herättävän erikoista. Sitten me remppanoviisit huomasimme tapetoitavaksi aiotussa seinässä pelottavan monimutkaiselta näyttävän lattialämmitystermostaatin. Jos se meneekin säädöistään sekaisin, kun sen irrottaa! Jos vain maalaisi, nappulan voisi teipata piiloon irrottamisen sijaan. Yllättäen Tikkurilan värikartastosta olikin paljon tapettikuvastoja helpompi löytää kumpaakin asunnonomistajaa miellyttäviä vaihtoehtoja. Ja jos maalaamisen möhlää totaalisesti, aina voi vielä tapetoida päälle...

WP_000310 Viime viikonloppu meni siis kokiksen, mässykarkkien ja pakastepitsojen voimalla remppahommissa.
Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen tuntui hitusen epätoivoiselta. Ja vielä toisenkin kerroksen jälkeen maali oli märkänä aivan läikikästä.

WP_000307

Toisen kerroksen kuivuttua onneksi näytti jo siltä, että ehkä meille joskus kehtaa jonkun kutsua kyläänkin. Maalin kuivuminen käytiin tsekkaamassa eilen illalla työpäivän jälkeen, joten pahoittelut rakeisista kuvista. Samalla kuurattiin vähän keittiötä ja kylppäriä, jotta on sitten ensi viikolla kiva muuttaa!

WP_000316
WP_000317

Uusien värillisten seinien kanssa sopisivat nätisti valkoiset lattialistat, mutta aika ja energia ei tällä erää taida riittää niiden vaihtamiseen, sillä valtaosa muuttolaatikoistakin odottaa edelleen pakkaamistaan. Pakkaaminenkin pitää varmaan tehdä öisin, sillä vietän loppuviikosta suuren osan yhdessä symposiumissa, sikäli kun viime päivinä uhkaavasti ilmaantuneilta flunssaoireilta kykenen. Ei kai lattialistoja kukaan kuitenkaan enää huomaa sitten, kun huonekalut ovat paikoillaan?

Muille mahdollisille remonttireiskoille olisi tarjolla muuten tällainen: Taloon.com alennuskoodi.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Kuulumisia

Kuuluminen on kumma sana, miettii fennisti kotimatkalla, kun kello käy kuutta ja juna jumittaa Karjaalla. Kuulutukset kuuluvat tässä vaunussa huonosti, mutta kuuluuko se minulle jos opiskelijan gradu on jäänyt kesken vuonna 1993. Kuuluisi varmaan kuulua, mutta tänään ei työpäivään kuulunut lounastaukoa, joten nyt mahan murina kuuluu varmaan vaunun keskivaiheille asti. Mikä on kuulumisen etymologia ja mikä merkitys oli ensin? Töihin kuuluu lukuvuoden alun kiirettä, kotona meille kuuluu lähinnä tätä:

WP_000301

Mitäs Mahdollisille Lukijoilleni kuuluu?

tiistai 20. elokuuta 2013

Parvekesuunnitelmia hieman edellä aikaansa...

Kuten aiemmin olen vähän vihjaillut, tuli meistä asunto-osakkeen omistajia. Avainten saantiin menee vielä pari viikkoa ja syyskuu ehtii pitkälle ennen muuttoa, mutta saa kai sitä joskus mennä ajatuksissaan vähän asioiden edelle ja suunnitella jo, mitä ensi keväänä tulee uudelle parvekkeelle! Tämä postaus voi toimia myös muistilistana sitten, kun kevään koittaessa olen jo unohtanut, mitä sieltä taimitarhasta pitikään kantaa kotiin.

Viimeisimpien asuntojen parvekkeille ei ole kovin suurta puutarhaa jaksanut perustaa, koska asunnot ovat olleet tietoisia väliaikaisratkaisuja sitä omaa ja pitkäaikaisempaa odotellessa. Olen siis suosiolla ollut istuttamatta köynnöksiä ja täyttämättä painavia ruukkuja mullalla, vaikka haaveilen kunnolla vehreästä kesäkeitaasta ja näkösuojaakin tarjoavista isoista kasveista. Tänä kesänä parvekkeella onkin kasvanut vain salaattia, yrttejä ja yksi pelargonia.

Miten mahtiparvekkeen saa sitten luotua? Mikä kasvaa nopeasti, mikä pysyy hengissä talvenkin yli, näyttää kivalta, tuottaisi ehkä jopa vielä hyödyllistä satoakin? Vinkkejä otetaan vastaan!

Kuva: Talo&Koti

Sen verran olen netissä ehtinyt surffata, että ostoslistalla ovat jo köynnöstuet ja pakkaspeite monivuotisille kasveille. Uusikin parveke tulee olemaan aurinkoinen ja lasitettu, joten Turun-ajoilta tutut mansikat ja tomaatit tekevät ensi kesänä taatusti paluun. Onko kellään kokemuksia ruusupavusta, köynnöskrassista, kurkusta tai kurpitsasta parvekkeella? Marttojen sivun mukaan parvekkeella voi kasvattaa jopa pihlajan!

Monivuotisenkin köynnöksen haluaisin, köynnösruusun, villiviinin tai jonkin kärhön... Voi miksi seuraavaksi pitää tulla syksy ja talvi!

Kuva: Puutarha.net


keskiviikko 14. elokuuta 2013

Millainen olin?

Törmäsin muutamassa seuraamassani blogissa hauskaan haasteeseen, jossa palataan viiteen satunnaisesti heitettyyn ajankohtaan ja kerrotaan, millainen silloin oli, mitä teki, mitä ajatteli. Tykkään aina lukea muista blogeista tällaisia retrospektiivipostauksia, joten siltä varalta, että omissa Mahdollisissa Lukijoissanikin on joku elämänvaihetirkistelijä, katsotaanpa mitä tähän keksin. Haasteen alkupiste on siis täällä.

Elokuu 1999: yläasteangstin alkeita

Elokuussa 1999 aloitan seitsemännen luokan pikkukaupungin isossa keskustakoulussa. Jännitys ja odotukset ovat korkealla, sillä olen käynyt ala-asteen pikkuruisessa kyläkoulussa, josta viimeiset pari vuotta olen vain odottanut pääseväni pois. Ajattelen, että yläasteella elämä alkaa, saan uusia kavereita ja tapaan kivoja poikia. Mieltäni vaivaa, voiko yläasteella enää käyttää reppua vai pitäisikö saada olkalaukku. Kinuan äidin ostamaan minulle muodikkaat paksupohjaiset kengät, jotka ovat niin kauheat jalassa, että käytän niitä lopulta vain muutamia kertoja. Olen pikkuvanha maalaistyttö, luen aikuisten kirjoja ja kirjoitan ahkerasti päiväkirjaa. Toisaalta haluaisin palavasti olla cool ja suosittu. Ajan isoveljen vanhalla tossumopolla, vaikka minulla ei vielä ole mopokorttia, ja autan sadonkorjuussa kuljettamalla traktorilla viljakuormia. Olen varmaan melko tavallinen varhaisteini siinäkin, että jotenkin tunnen oloni erilaiseksi ja yksinäiseksi. Odotan, että yläasteelta löytyisi joku, joka ymmärtäisi minua.




Huhtikuu 2003: Tampere, ensimmäinen Kaupunkini

Huhtikuussa 2003 ensimmäinen lukiovuoteni on kääntymässä loppuaan kohti. Olen muuttanut syksyllä vanhempien luota pikkukaupungista pois ja lähtenyt opiskelemaan ilmaisutaidon erikoislukioon Tampereelle. Kotiolot ovat olleet varsin myrskyisät viime vuodet, ja olen kuvitellut, että kaikki muuttuu hyväksi, kun vain pääsen muuttamaan pois. Ensimmäinen vuosi uudessa kaupungissa on kuitenkin ollut kovin raskas. Olen kyllä tutustunut ihmisiin ja tykkään koulusta, mutta oikeiden ystävien saaminen on vaikeaa. Esitän reipasta ja jännittävää ilmaisutaitolukiolaista, ja rooliin kuuluu myös pukeutua omituisesti.


Asun kahdeksankymppisen sukulaistädin luona, joka siivoaa omin luvin huonettani viikonloppuisin ja laittaa maksalaatikkoa unohtaen, että se on ainoa ruoka, jota inhoan. Perjantaisin matkustan yhä vanhaan kotikuntaani, koska en tiedä, mitä muutakaan tekisin. Vanhemmat ovat eronneet edellisenä kesänä, ja tunnen olevani totaalisen koditon. Iltaisin käyn ahkerasti lenkillä - oikeasti lenkkeilyn sijaan kovin usein istun Kaupin metsässä kivellä itkemässä. Pientä valoa tilanteeseen on kuitenkin luvassa, sillä erään kaverin kämppis on muuttamassa pois, ja kesän aikana aion siirtää vähäiset tavarani vapautuvaan huoneeseen. Ehkä sitten saan sosiaalisen elämän koulun ulkopuolellakin. Sitä odotellessa pitää vain selvitä hengissä kesä kotikotona.


Maaliskuu 2009: Turku, toinen Kaupunkini

Maaliskuussa 2009 on menossa neljännen yliopistovuoteni kevät. Olen muuttanut opiskelun myötä Turkuun, tavannut M:n toisen vuoden alkaessa. Maaliskuussa 2009 olemme asuneet yhdessä kaksi vuotta ja olleet kihloissakin puolitoista. Keväällä 2009 M kuitenkin lähtee Helsinkiin suorittamaan siviilipalvelusta ja ensimmäinen jakso kahden kaupungin elämää alkaa. Erossa olo pelottaa aluksi, mutta loppujen lopuksi on terveellistä tiiviin seurustelun jälkeen opetella tekemään taas juuri sitä ruokaa, mitä itse haluaa, ja katsomaan telkkarista juuri sitä ohjelmaa, mitä itse haluaa. Teen ensimmäistä kertaa oman alan töitä pikku hiljaa opintojen ohella eräässä tutkimusprojektissa, vaikka saankin harjoittelusta vain opintopistepalkkaa. Introvertti ihmiskammoaja ottaa suuria edistysaskeleita reissatessaan pitkin syntymämaakuntaa nauhoittamassa vanhojen tuttujen ja tutuntuttujen puhetta. Elämäni on paljon kivempaa kuin vuonna 2003, mutta siihen onkin vaadittu muutama vuosi terapiaa ja melkoisten mörköjen kohtaamista. Turku tuntuu kodilta, ja yliopisto enemmän omalta paikaltani kuin ilmaisutaitolukio. Opiskelijana on hyvin aikaa shoppailla kirppiksillä, väsäillä kierrätysmatskutuunauksia ja kirjoittaa blogia. Maaliskuun 2009 postauksiin pääsee sivupalkista, tosin ne näyttävät nyt jo vähän noloilta. Vaikka eipä tämän blogin taso ole neljässä vuodessa paljon tainnut kohota...



Syyskuu 2009: gradu!

Tarkka haasteessa annettu päivä on 18.9., mutta en löydä merkintöjä, mitä olisin juuri sinä päivänä tehnyt. Edelliseltä päivältä sen sijaan löytyy päivä kuvina -postaus!

Syyskuussa 2009 aloitan ensimmäisen graduseminaarini, jossa kunnianhimoisesti ilmoitan tutkimusaiheekseni mansin kielen, johon olen kesätyössäni sanakirjaprojektin apulaisena tutustunut. Valmistun humanististen tieteiden kandidaatiksi, matkustan opiskelijaporukassa Lappiin. Uskon vielä valmistuvani seuraavana kesänä, pääaineena fennougristiikka, vaikka ainakin blogipäivitysten perusteella olen kiireisen kesän jäljiltä syyskuussa aika laiska opiskelija. Palkaton harjoitteluni murreprojektissakin on vielä kesken, vaikka olenkin kesällä palkkatyön ohella kerännyt aineistoa ajelemalla pitkin lounaista Suomea punaisella Kawasakillani.



Heinäkuu 2010: suvantokesä

Heinäkuulle 2010 oli annettu haastepäivämääräksi 17.7. Siltä päivältä ei merkintöjä löydy, eikä kauheasti mieleen tule muistojakaan heinäkuulta 2010. Muistan vain, että koko kesä 2010 oli jotenkin raskas. Kesätöitä ei löytynyt, ja graduaihe oli keväällä kosahtanut käsiin. Tekemistä ei siis oikein ollut, ja kehitin itselleni tekemättömyydestä niin pahan stressiahdistuksen, että palasin syksyllä muutamaksi kerraksi psykologin juttusille. Kivaa kesässä oli, että se oli ikimuistoinen hääkesä. Toukokuussa juhlittiin omia häitä, kesäkuussa sukulaisten ja sekä heinä- että elokuussa ystävien. Suunniteltiin moottoripyörän vaihtamista uudempaan, mutta persjalkaiselle sopivaa ei löytynyt, joten sekin suunnitelma kariutui. Heinäkuu oli muistaakseni kuuma, ja jonkinlaisesta kehoahdistuksesta kertoo se, ettei blogiin päätynyt siinä kuussa juurikaan kuvia, joissa itse olisin näkynyt. Olin leikkauttanut keväällä hiukset lyhyehköksi polkkatukaksi, joka heinäkuussa taisi olla jo pahasti ylikasvanut.

Vähän synkeitä aikoja sattui tällä arvalla näimmä haasteeseen valikoitumaan. Mitä Mahdolliset Lukijani ovat vastaavina aikoina tehneet? Haastan blogilliset lukijat tekemään oman postauksen ja muutkin vähintään muistelemaan kommenttiboksissa!

perjantai 9. elokuuta 2013

Tapetti-intoiluja

Hehkutan asuntojuttuja oikeasti vasta sitten, kun muuttopäivä on lyöty lukkoon, mutta jonkinlainen sisustuskärpänen on tainnut päästä minua puraisemaan sen ajatuksen varjolla, että piakkoin meillä on ihkaoma koti, jonka remppaaminen ja tuunaaminen on sijoitus omaan eikä vuokraisännän kukkaroon. Tunnustan, että eilen töissä unohduin pitämään pari vähän liiankin pitkää taukoa Värisilmän koetapetointisovelluksen parissa...

Nythän on saatavilla vaikka mitä mahtavia kuviotapetteja, mutta oman kotini seinät kokisin sellaisella päällystettynä liian levottomiksi, meillä kun huonekalut, matot ja verhot ovat kaikkea muuta kuin hillityn valkoisia ja elämisen tyyli kodikkaan sotkuinen. Olenkin löytänyt itseni ihailemasta jämäköitä harmaita raitoja, jotka ovat jännästi yhtä aikaa modernin graafisia ja klassisia.

Kuvan lähde.

Kuvan lähde.

Koskaan en ole tapetoinut yhtään mitään, mutta opetusvideoilla uusien kuitutapettien laittaminen saadaan näyttämään ihan tumpeloltakin onnistuvalta hommalta. Kokemuksia?

PS. Haha, sisustuspostausteni määrästä kertoo se, ettei niille ole edes omaa tagia sivupalkissa. Lisätäänpä sinne siis kotoilua-tunniste, jos vaikka innostun raportoimaan tapetti-intoilun mahdollisista seurauksistakin.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Oravainen

WP_000251 

On minulla sentään joskus se kännykkäkamera hollilla. Nimittäin yhtenä päivänä tällainen pikkukaveri natusteli käpyä rotvallin reunalla aivan rauhassa, kun kävelin jalkakäytävää pitkin sen ohi lounaalle. Liekö ollut tyhmä kun ei älynnyt säikähtää, tai ehkä käpy vaan oli niin hyvää. Tänään taas näin ihan yhtä kesyn toisen oravan, jolla oli kaulapanta. Pannoitetaanko oraviakin tutkimustarkoituksiin? Vai oliko se jonkun lemmikkiorava?

Hitusen nihkeä päivä tänään. Ihan sananmukaisestikin, sillä satuin ukkoskuuron aikaan ulos sekä lounastunnilla että lähtiessäni töistä junalle. Aamulla en jaksanut enää alaovelta lähteä hakemaan sateenvarjoa, koska paistoi aurinko. Työtkin etenevät nihkeästi, sillä SPSS kaatuilee (olen viime aikoina pistänyt keväiset tylsän tilastotieteen kurssin opit käytäntöön ja tehnyt hienoja taulukoita) ja yliopiston nettisivut, joita pitäisi päivittää, jumittavat. Tai sitten humanisti vain yrittää liian vaikeita.

tiistai 6. elokuuta 2013

Mökkiviikonloppu ja lomakauden loppu

Eilen maanantaina palasin taas lukukausirutiiniin eli ostin kausilipun ja aloitin reissaamisen työpaikalle Turkuun. Pään pitäisi nyt olla täynnä virtaa, sillä vietimme viikonlopun pienellä mökkilomalla. Isotädilläni on Tampereen Hervannassa hieno mökki, jossa olen viettänyt monta kivaa kesälomaviikonloppua lapsenakin.

Kuvia olisi voinut ottaa enemmänkin, jos olisi muistanut, mutta mökkielämäänhän vähän kuuluukin unohtaa turhat vempaimet kuten älypuhelin reppuun.

WP_000254

WP_000256



Uimalla ja saunomalla virkistyneen mielen lisäksi saimme kotiin viemisinä pakasteeseen pensaallisen punaviinimarjoja, kassillisen raparperia ja muutaman oksan mahtavasti rehottavasta pallohortensiapensaasta.

WP_000257

Tänään jännitetään taas vähän asuntojuttuja, sillä uusi kandidaatti ihkaomaksi kodiksi on taas kiikarissa. Pitäkäähän peukkuja, että voin piakkoin julkistaa täälläkin muuttouutisia! (Uuh, asunnon ostaminen olisi kivaa mutta näin pian edellisen muuton jälkeen itse muuttaminen tuntuu kyllä melkoisen rasittavalta ajatukselta...)

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Monipuuhastelua

Meinasin kirjoittaa otsikoksi multitasking, mutta sisäinen kielinatsini vaati suomenkielistä sanaa. Multitaskingin suomennos olisi kaiketi moniajo, mutta siinäpä on taas kerrassaan kelvoton sana. Mikä ihmeen ajo, jos tarkoitetaan useamman asian tekemistä yhtä aikaa ja nimenomaan ihmisvoimin eikä jollakin tietokoneen laskentakapasiteetilla!

Vaan mitäpä tuosta, hänestä, moniajosta, tyhmästä sanasta.

Mennyt viikonloppu kului keräillessä voimia töitä varten, sillä aika moni aiempi viikonloppu on vilahtanut jossain reissun päällä. Aivoakkujen lataamisessa olin tehokas: tein yhtä aikaa kolmea rentouttavaa lempiasiaa. Tai neljää, jos myös d-vitamiinin keräys sääriin parvekeauringossa lasketaan.

WP_0002421. Luin romaania.

Olemme puolison kanssa hieman myöhäsyntyisesti koukuttuneet Game of Thronesiin, vaikka kumpikin on teiniaikoinaan lukenut varmaan kaikki muut maailman fantasiakirjasarjat. Tv-sarjan alku Suomen telkkarissa taas jäi pahasti silloisen muuttorumban keskelle, joten katsoin ehkä kaksi jaksoa, joista yleiskuvaksi tuli, että meininki on lähinnä verta ja tissejä, ja sitten tipahdin kärryiltä. Ylipäätään olen sillä tavalla vähän ernu, että ylenpalttinen hypetys saa minussa aikaan vastareaktion, että ei kiinnosta tippaakaan. Paitsi tunnustan kyllä teini-iässä ihan vähän hypettäneeni Tarua sormusten herrasta. Ihan vähän opiskeltiin haltiakieltä ja ommeltiin viittoja... Ja ehkä viime aikoina ihan vähän olen ihkuttanut Doctor Whon kymmenettä tohtoria muutamalle ihmiselle, tai neljälle... tai viidelle... Mutta - takaisin aiheeseen: luettuani kolmasosan ensimmäisestä kirjasta olen koukussa, puolisolla on menossa jo osa kaksi.

2. Neuloin. Kesäneuleeni on melkein valmis. Jos ehdin vielä pari iltaa tikuttaa ahkerasti, loppuviikolla pitsipuseroa voi jo käyttää.

3. Pidin seuraa läheisriippuvaiselle kissalleni, kuten kuvista näkyy.

WP_000245

Harrastatteko, Mahdolliset Lukijani, tehokasta rentoutumista?
Lieneekö joukossanne Game of Thrones -faneja?

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Takaisin teinivuosiin

Vietin viikonlopun Porissa, mutta musiikki jäi melko lailla sivuosaan, koska kylmä tuuli ja sade eivät oikein kannustaneet ulkona hengailuun. Reissun teemaksi muodostui yläasteaikaisten ystävysten nostalgiamatka nuoruutemme Satakuntaan, ja puuhat olivat sitä tasoa, mitä olisi tehty, jos olisimme kymmenen vuotta sitten päässeet Jazzien aikaan Poriin. Paleltiin Jazzkadun väentungoksessa, sillä eihän nyt heinäkuussa tajua pakata takkia mukaan (Espoossa oli ihan lämmin kun lähdin), joten houkuttelevammaksi kävi istua iltaa kaverin kimppakämppähuoneessa roskaruokaa, rommikolaa ja mansikkadrinkkejä nautiskellen.

Lauantaina olisi voinut nähdä vähän kulttuuria, mutta musiikin kuuntelu jäi pariin tahtiin ilmaislavan äärellä, kun käytiin hakemassa koko setti metrilakua. Sitä ennen oltiin syöty parin tunnin "aamupala" Raxissa (sielläkin viimeksi käynyt joskus teiniaikana) ja nukuttu päälle kolmen tunnin päikkärit, ja sitten satoikin taas vettä, joten se siitä lauantaista.

IMG_0976

Perjantaina käytiin sentään vähän yöelämässä, sillä voi herranjestas en edes muista, koska viimeksi kävin tanssimassa yökerhossa. Hiukan vanhuusfiiliksissä lohdutti, että poke sentään kysyi paperit K18-paikassa. Kymmenen vuotta sitten ei olisi lohduttanut, sillä en ollut silloin vielä täysi-ikäinen. Baarissa sisällä nostalgiafiilistä hieman haittasi huomata, mitä lapsia baareihin nykyään päästetäänkään. En myöskään tunnistanut musiikista melkein yhtäkään kappaletta - paitsi karaokepuolella.

Lähtiessä innostuttiin ottamaan asukuvia kaverin kämpän portaikossa.
"Nyt semmoinen muotibloggaripose!"
Mut ku en vaan osaa.

IMG_0970

Siinä on se Tukholman-löytö, retrohame. Siinä on korkea vyötärö, ja pitäisi varmaan käyttääkin sitä joskus niin että vyötärö näkyisi, mutta alkuillan mässyttelyjen jälkeen tuntui paremmalta peittää maha tummalla topilla. En jaksanut kantaa vaihtokenkiä ja -laukkua mukana baari-illan varalle, joten kävelykengillä ja megasäkillä mentiin. Eipähän tarvinnut rakkolaastareita eikä narikkamaksua.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Pikkuloma

Vähäisillä kesälomapäivillämme tehtiin pienenpieni lomamatka, eli risteiltiin Tukholmaan, oltiin yö hotellissa ja tultiin taas laivalla takaisin.

Nähtiin yksi tuollainen siisti vanha laiva, ja syötiin paljon pullaa kanelipullien luvatussa maassa. Todettiin, että Tukholma on aika lailla samanlainen kuin Helsinki mutta isompi, ja kaikkea on vähän enemmän.

IMG_0921 IMG_0943 IMG_0961

Hotellivarauksessa tuli moka, sillä näimmä länsinaapurissa ei noudatetakaan sitä sääntöä, että double  huoneen nimessä merkitsisi parisänkyä ja twin erillisiä vuoteita, ja laivalla oli tylsää, kuten muistelinkin, mutta kaikenkaikkiaan oli kiva päästä irtautumaan arkipuuhista. Yhden kivan vaatekappaleenkin tulin ostaneeksi Beyond Retro -nimisestä second hand -kaupasta (ehkä kuvaa joskus), ja laivalta shoppailin kasan kosmetiikkaa.

Reissua on tiedossa täksikin viikonlopuksi, sillä lähden paikkaamaan erään aukon sivistyksessäni, nimittäin näin satakuntalaistaustaisena on anteeksiantamatonta, etten ole koskaan käynyt Pori Jazzeilla. Samalla vietämme vanhojen kamujen kanssa pari tyttöjen iltaa yläasteaikojen yökyläilyjä muistellen. Tavoitteena on toipua harmituksesta, jonka aiheutti se, että eräs kiva asunto, josta olimme tekemässä tarjousta, olikin myyty muille (taas!) sillä aikaa kun kesäkiireiden keskellä jahkailimme. Seuraavan lupaavan kämpän kohdalla pitää toimia hiukan nopeammin. Pitäkäähän peukkuja, että jokin vielä parempi tullisi myyntiin lähiaikoina!

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Kokoton ja grillitön juhannuspostaus

Alkuperäinen suunnitelma tämän kesän juhannukselle oli lähteä viimevuotiseen tapaan viettämään sitä anoppilaan Pohjanmaalle, mutta kappas vain kun tuo alkukesä hujahti jotenkin niin vauhdilla (huomaa blogin postausten määrästäkin), että yhtäkkiä olikin jo juhannusviikko, pohjoisen junissa vain hajapaikkoja jäljellä, kissojen hoito järjestämättä ja reissuun lähtijät niin loman tarpeessa, että sukulaisreissua päätettiin siirtää parilla viikolla ja viettää juhannusviikonloppu ihan vaan kotosalla, mukavan rauhalliseksi tyhjentyneellä pääkaupunkiseudulla.

Yleisesti ottaen en kauheasti piittaa perinteistä, mutta sisäinen juhlapäiväsuorittajani vaatii, että tiettyinä kalenteripäivinä on tehtävä jotain, jotta muistaa, mitä teki esim. juhannuksena 2013. Jotta tämä sisäinen juhlapäiväsuorittajani ei ahdistuisi, hankin jääkaapin täyteen kesäisiä herkkuja ja selailin tapahtumakalentereja, mutta tanssit, J. Karjalainen ja Seurasaaren kokot eivät niin sanotusti oikein sytyttäneet. Siispä tyydyttiin syömään ulkona eli parvekkeella uunissa tehtyä grilliruokaa. Ihan yhtä hyvää tuli ja vähemmällä vaivalla...

WP_000217

Jälkiruoka syötiin takapihalla eli kavuttiin läheiselle kalliolle bongailemaan junia, lippusalkoja, pilvenhattaroita ja muurahaisia.

WP_000219

Naureskelin näitä kuvia ottaessani, että kyllä pitäisi bloggarilla olla piknik-kori ja oikeat skumppalasit ja macarone-leivoksia ja mitä vielä. Tämä onkin pragmatistin lifestyle-blogi.
a) En omista yhtään koria.
b) Kalliolle nyt vaan on helpompi kiivetä reppu selässä kuin kori kainalossa.
c) Oikeat skumppalasit hajoaisivat, kun se kori putoaisi sinne kalliolle kiivettäessä.
d) En ole empiirisissä kokeissani todennut kattauksen vaikuttavan ruuan makuun. Itse asiassa taidan tykätä jopa hieman enemmän pahvimukikahvista ja muovipikariskumpasta.

WP_000224

WP_000221

Tänään paluu arkeen, ei alkanut loma vielä. Teen töitä kesän ajan pääosin kotosalla, koska yliopisto on hiljentynyt suurimman osan väestä jäätyä jo lomille, ja pystyn säästämään hieman junalippurahaa, jos käyn vain välttämättömillä asioilla Turussa. Kesäkuun alussa reissasin viikon Virossa seminaari- ja konferenssimatkalla, ja nyt lopultakin esitelmäkevät on ohi ja minulla on aikaa kirjoittaa. Ennen reissua pistin tutkimussuunnitelmani aika radikaalisti uusiksi ja teenkin nyt kokonaisen kirjaväitöskirjan sijaan artikkeleita. Vaikka välillä (yleensä silloin olen pitkän kävelylenkin tarpeessa) tuntuu, että olinpa hullu, kun heti gradun jälkeen hankin hommakseni tällaisen ikuiselta tuntuvat jatkoprojektin sille kamalalle graduahdistukselle, useimpina päivinä tämä on ihan unelmaduuni. Ja ainakin täksi päiväksi perustin itselleni kesätyöhuoneen:

WP_000225
Mitäs Mahdolliset Lukijat? Pussimansikat ja muovipikariskumppa vai kunnon Strömsö-piknik?