torstai 23. elokuuta 2012

Kesäprojekti

Siitä lomalla hankitusta lankakasasta syntyi tämmöinen pitsineuletakki:


Helmi-lanka oli harvinaisen kivaa neulottavaa ja ohje vaikeustasoltaan sen verran helppo, että sitä saattoi tehdä telkkaria katsellessa, mutta riittävän vaihteleva jaksaakseen kiinnostaa valmiiksi saakka. Purkamaankin jouduin vain kerran ihan alkuvaiheessa eikä kuvioonkaan tainnut montaa virhettä jäädä. Ilmainen February Lady Sweater -ohje löytyi Ravelryn kautta.

Liian onnistunutta ollakseen totta. Ompelin napit paikoilleen ennen mittoihin venyttämistä, mikä oli virhe. Kosteana langasta nimittäin lähti jonkin verran väriä, joka sitten kuivui puisiin, lakkaamattomiin nappeihin tahroiksi.


Jonkin aikaa tuskailtuani, että Tartosta matkamuistoksi ostamani napit olisivat pilalla (kokeilin öljyä ja jopa kynsilakanpoistoainetta), keksin, että luultavasti niihin pystyy hienolla hiekkapaperilla hiomaan uuden, puhtaan pinnan. Irti ne täytyy kuitenkin ottaa, ja voikin olla, että takki saa kiinnittimikseen jotkin toiset napit. Nämä jättiläiset kun tuntuvat pomppaavan jotenkin hassusti silmille ja pikkuisen eri etäisyydelläkin ne taitavat olla toisistaan.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Työtukka

 Nyt kun tukka on taas venähtänyt pitkähköksi, pidän sitä mieluiten töissä kiinni. Yritän kuitenkin välttää sortumasta aamulaiskuudessa yläasteajoista muistuttavaan liruponnariin niskassa, joten takuuvarmasti huononakin hiuspäivänä parissa minuutissa onnistuvat kampausideat ovat tarpeen. Tässä yhtenä iltana eksyin selailemaan Youtuben lukuisia tukkavideoita ja totesin, että vaikka kampauksia esittelevillä tyttösillä yleensä on tukkaa vähintään puolet enemmän kuin meikäläisellä perusskandinaavilla, osa vinkeistä toimii mainiosti myös pienemmällä hiusmäärällä. Tämän nutturan nimittäin aion väsätä päähäni vastedes ainakin kerran viikossa: siihen tarvitaan ainoastaan harja, ponnari ja hiuslakkaa, se valmistuu melkein yhtä vaivattomasti kuin perusponnari, näyttää asialliselta ja pysyy liukkaassakin tukassa kelvollisesti koko päivän.


 Ja tässä tulee ohje. Oletko sinä, Mahdollinen Lukija, löytänyt netistä tukkainspiraatiota? Saa linkittää!



Ps. Kuten kuvastakin näkyy, omistan taas toimivan kaukolaukaisimen! Edellinen kiinalainen parin euron vehje oli blogilaiskuuteni aikana lakannut toimimasta, joten tilasin uuden yhtä halvan... Ehkä se kestää taas pari vuotta. Itsensä kuvaaminen on taas huomattavasti helpompaa ja julkaisukelpoisten kuvien todennäköisyys suurempi, joten voi olla, että päivitykset hiukan tihenevät.

maanantai 13. elokuuta 2012

Kesästä jäi muistoksi pari sorsaa ja lokki

Olen koko kesän raahannut pokkarikameraa laukussa, jotta tulisi joskus otettua valokuviakin. Kuvittelin siis, että lomakuvia-kansioon olisi kertynyt yhtä ja toista. Olihan sinne, mutta enimmäkseen harhalaukauksia, jotka muinaisina filmikamera-aikoina olisivat lähinnä itkettäneet. Olisi ehkä kannattanut kantaa pokkarin sijaan järkkäriä. Tai pukeutua vähän paremmin ja harjata tukkansa ennen kuin käskee seuralaista painamaan laukaisinta.

Koska nyt olen virallisissa papereissa helsinkiläinen, piti yrittää tutustua uuteen kotikaupunkiinsakin vähän. Kävimme Suomenlinnassa, kuvasin lokkeja.


Jokin toinen viikonloppu pyöräilimme Seurasaareen. Kuvasin sorsia.


Vietimme juhannuksen anoppilassa Kalajoella. Ei festareilla. Kuvasin punaisia mökkejä ja hiekkarantaa.


maanantai 6. elokuuta 2012

Mitä kuuluu

Loma loppui ja bloggaaminen unohtui. Niin se käy.

Tulihan sitä kaikenlaista sen loman aikana puuhasteltuakin ja aika paljon valokuviakin on erinäisiin kansioihin kertynyt. Ehkä teen jonkinlaista kesäkoostetta elokuuhaikeuden iskiessä, mikäli jostain löytyy aikaa suoristella horisontteja.

Alkoi elokuu, toinen lempikuukauteni (toinen on muuten toukokuu) ja aloitin uudessa työssä. Teen väitöskirjaani yliopistolla palkallisena vuoden loppuun asti. Siinä sivussa opastan uusia opiskelijoita, opetan elämäni ensimmäisen kokonaisen kurssin ja puuhastelen kaikenlaista muutakin uutta ja jännittävää. On kummallinen olo tuntea itsensä toisaalta kamalan vanhaksi (Juurihan itse olin uusi opiskelija, täyttelin HOPSia ja pähkäilin sivuaineita! Minne ne seitsemän vuotta oikein hujahtivat?) ja toisaalta ihan kakaraksi, kun on töissä sekä ikänsä että uransa puolesta nuorin.

Uuden työn myötä palkka nousi kivasti ja työtilani vaihtui kolkosta ja kesälläkin jääkylmästä kellarista viihtyisään toiseen kerrokseen vain muutaman huoneen päähän taukotilasta. Helvetistä taivaaseen, vitsaili kollega. Sisustin huonetta vaihtamalla hiirimaton Siwasta löytyneisiin hattivatteihin ja kantamalla yhden  arkievakkoasuntooni jääneistä kasveista työpaikalle. Pöytätilaa on metrikaupalla ja kirjahyllyt jo valmiiksi melkein täynnä kirjoja.


Töissä pitäisi ehkä alkaa myös näyttää vähän fiksummalta ja tyylikkäämmältä ainakin silloin, kun on tapaamisia tai opetusta. Mikä ihana tekosyy ostaa uusia vaatteita!