maanantai 3. joulukuuta 2012

Talviprojekti


Töiden ja nukkumisen lisäksi elämääni ehti sateisena marraskuuna ujuttautua myös paha vapaa-ajan aikasyöppö. Telkkariahan minulla Turun-kämpässä ei edes ole, eikä sitä juuri kotonakaan ole tullut katsottua. Enemmän harrastamme scifi-sarjoja dvd-bokseilta... Ja nyt testaamme kuukauden ilmaisjakson ajan Netflixiä, josta löytyy melkoinen valikoima leffoja ja sarjoja katsottavaksi niin paljon kuin ehtii. Ja ei-niin-kauan-sitten vielä köyhinä opiskelijoina olleet nuukailijat tietenkin aikovat pyhästi olla koukuttumatta palveluun lopullisesti, joten ilmaisen kuukauden aikana pitää tottakai katsoa niin paljon kuin vain ehtii. Doctor Whosta ehdittiinkin jo katsoa kaikki palvelusta löytyvät kaudet.

Liiallisen televisionkatselun tuottamaa laiskuusmorkkista voi lievittää sillä, että töllöntuijottelun lomassa saa sentään jotain aikaankin, nimittäin neuletta! Tämän talven projektina on tuhota kaikki harmaansävyiset jämälankakerät, joita nurkkiin on kertynyt, ja toivoa, että niitä todella on niin paljon kuin kuvittelen - riittävät torkkupeitoksi. Valmista tulee ehkä sitten joskus keväällä, kun pakkaset hellittävät eikä torkkupeitolle enää ole yhtä akuutteja tarpeita.


keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Aikamatka vaatekaapilla


Mitä seuraa, jos entiselle larppaajalle, nykyiselle räpeltäjä-bloggaajalle vinkkaa postausidean 40- ja 50-lukujen muodista? No tietenkin tämä soittaa viestittää Facebookissa parille muulle entiselle tai vähemmän entiselle larppaajalle, ja seuraa ilta, jonka aikana tyhjennetään muutaman vaatekaapin sisältö ja ullakon sisältö ympäri asuntoa, otetaan muutama sata valokuvaa, juodaan pari pannullista teetä ja syödään munkkeja. Vaatekaapin uumenista kaivautuu esiin erilaisia tilanteita, henkilöhahmoja, rooleja ja tarinoita. Lopulta on pohkeessa kajalia, hampaassa huulipunaa ja poskilihakset nauramisesta kipeinä.

Teimme siis ex tempore -aikamatkan toisen maailmansodan jälkeiselle vuosikymmenelle. Itseäni tuossa aikakaudessa kiehtoo jostain syystä eniten 40-luvun työssäkäyvien naisten militantti jakkupukutyyli, kavereista taas löytyy 50-luvun kellohelmoihin ihastuneita. Oikeaa vintagea taisimme löytää vain yhdet ainoat aidosti vanhat saumasukat, mutta muuten tyyli tuunattiin moderneista arjessa käytössä olevista vaatekappaleista.

40-luvulla muotiin vaikutti se, että sota-aikana kaikesta oli pulaa eli kangasta piti säästää, sekä se, että miesten sotiessa naiset tekivät työt tehtaissa ja toimistoissa, joten vaatteiden piti olla käytännöllisiä. Helmat lyhenivät siis polvimittaan, ja niukkalinjaisten jakkujen halpaa kangasta ryhdistettiin toppaamalla olkapäät.

DSC_0268

DSC_0323

Työssä käyvillä naisilla ei ollut aikaa kähertää tukkaa, joten hiukset piilotettiin usein hatun tai turbaanin alle.

DSC_0339

Meikki oli luonnollinen, koska kosmetiikastakin oli pula-aikana pula. Mutta huulipunaa piti olla: punaisen huulipunan suosioon kuulemma vaikutti värielokuvien yleistyminen! 40- ja 50-lukujen kulmakarvat saivat olla tummat ja tuuheat ja hailakkakulmaisemmat piirsivät ne pitkiksi ja siipimäisiksi. Isoäitien sukupolven naisilla pidentäviä kuituja sisältävän ripsivärin esikuvana oli harjata ripsiin samettinukkaa. Hiukset olivat usein hartiamittaisia ja niitä pidettiin käytännöllisesti kiinni. Vain filmitähdillä oli mahdollisuus pitää pitkiä kiharoita. Suosittu kampaus oli kiepauttaa hiukset otsalta poispäin pinnillä kiinnitetylle kiharalle. Muistan itsekin nähneeni vanhemman mummuni ja hänen sisartensa vanhoissa valokuvissa tällaisia hiustyylejä.


DSC_0311

Oi aikaa, jolloin miehet vielä käyttivät hattuja! Ja piippuja!

DSC_0297

Sota-ajan päätyttyä ja tavarapulan hellittäessä naiset halusivat olla taas kunnolla naisellisia ja hameisiinkin voitiin käyttää taas enemmän kangasta. 50-luvun ladyn siluettiin kuului tiimalasivyötärö ja alushameella muhkeutettu kellohelma.

DSC_0292

Ja teinipojat alkoivat käyttää hiusvahaa!


DSC_0433



Ja loppuun vielä pieni ja helppo DIY-vinkki nuukaileville (ja sukkahousuja rikkoville) vintage-tyylin ystäville:

Isoäitiemme ikäpolven tytöt joutuivat pula-aikana pärjäämään ilman sukkahousuja, joten he huijasivat maalaamalla sukat jalkoihin elintarvikevärillä! Nykyaikana perusnailoneihin on opiskelijallakin varaa, mutta retrotyyliset ohuet saumasukat maksavat monta kertaa enemmän ja hajoavat silti yhtä helposti. Omistin sellaiset kerran, käytin niitä kerran... Jos pikkujouluasu väistämättä vaatii viimeiseksi silauksekseen saumallisia sukkahousuja, nuukailija ottaa mallia pula-ajan tytöistä ja piirtää lähimarketin perusnailoneihin sauman! Itse käytin mustaa pehmeää kajalkynää, jolloin villimmissä juhlissa sukkien "sauma" olisi kyllä väistämättä pikkutunneilla nuhraantunut pilalle, joten vauhdikkaampiin pirskeisiin suosittelen samaa temppua vaikkapa permanent-tussilla. Tosin silloin tulee ottaa huomioon, että sukan läpi piirrosjälki jää tehokkaasti kiinni myös ihoon.

DSC_0243

maanantai 15. lokakuuta 2012

Päivän rontti



Mahdollisten Lukijoiden joukossa mahdollisesti olevien kissojen ystävien iloksi pari kuvaa. Huomasin, että karvapallot ovat saaneet blogissa viime aikoina kovin vähän ruutuaikaa. Syy lienee siinä, että elelen arkipäivät erossa lemmikeistä (kamalaa!). Sen vähän mitä niitä ehtii nähdä, pitää keskittyä rapsuttamiseen, ei kuvaamiseen. Ja Rölliä pitää ehtiä vähän kiusatakin joka viikonloppu, sillä raasu kehittää turkkiinsa rastoja tehokkaalla tahdilla eikä halua luopua niistä (karvoissa kissan voima!), joten turkin selvittämiseen vaaditaan kaksi ihmistä.

Nämä kuvat on muuten otettu sillä uudella Lumiallani. Ehkä jotain omaa postausta siitäkin luvassa tässä joskus, mutta täytyy jo vähän hehkuttaa. Ero vanhaan luuriin on valtaisa, ja kuten näette, jopa liikehtivistä kohteista sisätiloissa saa kelvollisia kuvia, joten kameran unohtuminen väärään asuntoon ei jatkossa harmittane kovin paljon.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Pitsikorviksia

Anoppini on askarrellut kovetetusta pitsistä jos jonkinlaista koristetta, ja joskus keksin ehdottaa, että sillä tavalla voisi näpertää vaikka korvakorujakin. No tässä taannoin kun anoppi kävi kylässä, tuliaisten joukosta löytyi myös pussillinen tällaisia pitsirenkaita, jotka tosin eivät olleet hänen itse tekemiään, vaan löytyneet jostakin kirppispöydästä ja odotelleet pöytälaatikossa sopivaa käyttötarkoitusta. Ilmiselviä korvakoruaihioita!


Tilasin niihin korviskoukut ja valmiita renkaita ja yhtenä iltana näpertelin korut kuntoon. Toistaiseksi olen käyttänyt näistä lähinnä noita valkoisia, ne kun ovat väriltään helpoimmat yhdistellä ja hillityn kokoiset työpäiväänkin.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Harkittu hankinta


Viimeinkin se on täällä! Nimittäin ruususormus, johon iskin silmäni melkein puolitoista vuotta sitten luettuani Pupulandiasta tämän postauksen.

Useimmat tavarahimotukset unohtuvat minulla aika pian, ja jätin ajatuksen massiivisesta sormuksesta hautumaan. Ajattelin, että voisin vaikka hankkia sen itselleni valmistujaislahjaksi, jospa vaikka pieni porkkana auttaisi gradua ja sivuaineen tutkielmaa kerryttämään sivuja aikataulussa. No, tuli talvi ja valmistuin maisteriksi, mutta olin kituutellut syksyn pelkällä opintotuella eikä oman alan töitä ollut vielä näkyvissä saadessani tutkintotodistuksen. Ei siis oikein huvittanut sijoittaa vähäisiä pennosiaan asusteisiin, ja työttömäksi valmistuminen himmensi korkeakouluglooriaa aika tehokkaasti. Ruususormusta en kuitenkaan unohtanut, ja kun tämän vuoden aikana taloudellinen tilanne on vakautunut ja urakin näyttää ensimmäisen parin kuukauden matalalennon jälkeen kääntyneen ihan kivasti nousujohteiseksi, päätin juhlistaa vaikkapa sitten uusinta työsuhdetta.



Fiksusti sitten sormusta ensi kertaa käteen mallaillessani pujotin sen paikalleen väärin päin - huomaan kuvasta. Ruusu on siis paksumpi toiselta puolelta, ja näyttää paremmalta, jos paksumpi osa osoittaa ranteen eikä sormien suuntaan.

Ruususormus on siis Emmi Sulin -nimisen käsityöläisen tekemä. Puoli euroa pienempien postikulujen takia tilasin omani tekijän oman nettikaupan sijaan DesignShopOutlet-nimisestä puljusta, mitä päätöstä ehdinkin jo pariin kertaan katua. Tilauksen tein tosiaan juuri uuden työni aluksi, heinä-elokuun vaihteessa, mutta sormus saapui luokseni vasta nyt. Posti ilmeisesti hukkasi ensimmäisen lähetysyrityksen, ja kilttinä ihmisenä odottelin aika pitkään valituksen tekemistä. Ja kilttinä ihmisenä odottelin aika kauan vastauksia pariin ystävällisempään sähköpostiin ennen tulikivenkatkuista lähettäkää uusi tai palauttakaa rahat -vaatimusta. No, pääasia on, että lopulta sain, mitä tilasinkin.

Harrastatko sinä porkkanoita, Mahdollinen Lukija?

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Talvipuutarhassa


Pari viikkoa sitten anoppi ja M:n mummu kyläilivät meillä Helsingissä viikonlopun. Tuli sitten itsekin leikittyä turistia - kävimme mm. Helene Schjerfbeckin näyttelyssä ja talvipuutarhassa.


Pitäisi muistaa mennä haahuilemaan jännien kasvien keskelle joskus oikein loskapimeällä. Voisi piristää kummasti.

Yliopiston lukuvuoden alkamisen huomaa siitä, että töissä pitää kiirettä ja täällä opiskelijakopperoni naapurissa on bileet. Toivottavasti tajuavat siirtyä baariin piakkoin. Minun pitää nimittäin olla aamulla taas ajoissa asentamassa dataprojektoria taas yhtä diashowta varten.

torstai 23. elokuuta 2012

Kesäprojekti

Siitä lomalla hankitusta lankakasasta syntyi tämmöinen pitsineuletakki:


Helmi-lanka oli harvinaisen kivaa neulottavaa ja ohje vaikeustasoltaan sen verran helppo, että sitä saattoi tehdä telkkaria katsellessa, mutta riittävän vaihteleva jaksaakseen kiinnostaa valmiiksi saakka. Purkamaankin jouduin vain kerran ihan alkuvaiheessa eikä kuvioonkaan tainnut montaa virhettä jäädä. Ilmainen February Lady Sweater -ohje löytyi Ravelryn kautta.

Liian onnistunutta ollakseen totta. Ompelin napit paikoilleen ennen mittoihin venyttämistä, mikä oli virhe. Kosteana langasta nimittäin lähti jonkin verran väriä, joka sitten kuivui puisiin, lakkaamattomiin nappeihin tahroiksi.


Jonkin aikaa tuskailtuani, että Tartosta matkamuistoksi ostamani napit olisivat pilalla (kokeilin öljyä ja jopa kynsilakanpoistoainetta), keksin, että luultavasti niihin pystyy hienolla hiekkapaperilla hiomaan uuden, puhtaan pinnan. Irti ne täytyy kuitenkin ottaa, ja voikin olla, että takki saa kiinnittimikseen jotkin toiset napit. Nämä jättiläiset kun tuntuvat pomppaavan jotenkin hassusti silmille ja pikkuisen eri etäisyydelläkin ne taitavat olla toisistaan.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Työtukka

 Nyt kun tukka on taas venähtänyt pitkähköksi, pidän sitä mieluiten töissä kiinni. Yritän kuitenkin välttää sortumasta aamulaiskuudessa yläasteajoista muistuttavaan liruponnariin niskassa, joten takuuvarmasti huononakin hiuspäivänä parissa minuutissa onnistuvat kampausideat ovat tarpeen. Tässä yhtenä iltana eksyin selailemaan Youtuben lukuisia tukkavideoita ja totesin, että vaikka kampauksia esittelevillä tyttösillä yleensä on tukkaa vähintään puolet enemmän kuin meikäläisellä perusskandinaavilla, osa vinkeistä toimii mainiosti myös pienemmällä hiusmäärällä. Tämän nutturan nimittäin aion väsätä päähäni vastedes ainakin kerran viikossa: siihen tarvitaan ainoastaan harja, ponnari ja hiuslakkaa, se valmistuu melkein yhtä vaivattomasti kuin perusponnari, näyttää asialliselta ja pysyy liukkaassakin tukassa kelvollisesti koko päivän.


 Ja tässä tulee ohje. Oletko sinä, Mahdollinen Lukija, löytänyt netistä tukkainspiraatiota? Saa linkittää!



Ps. Kuten kuvastakin näkyy, omistan taas toimivan kaukolaukaisimen! Edellinen kiinalainen parin euron vehje oli blogilaiskuuteni aikana lakannut toimimasta, joten tilasin uuden yhtä halvan... Ehkä se kestää taas pari vuotta. Itsensä kuvaaminen on taas huomattavasti helpompaa ja julkaisukelpoisten kuvien todennäköisyys suurempi, joten voi olla, että päivitykset hiukan tihenevät.

maanantai 13. elokuuta 2012

Kesästä jäi muistoksi pari sorsaa ja lokki

Olen koko kesän raahannut pokkarikameraa laukussa, jotta tulisi joskus otettua valokuviakin. Kuvittelin siis, että lomakuvia-kansioon olisi kertynyt yhtä ja toista. Olihan sinne, mutta enimmäkseen harhalaukauksia, jotka muinaisina filmikamera-aikoina olisivat lähinnä itkettäneet. Olisi ehkä kannattanut kantaa pokkarin sijaan järkkäriä. Tai pukeutua vähän paremmin ja harjata tukkansa ennen kuin käskee seuralaista painamaan laukaisinta.

Koska nyt olen virallisissa papereissa helsinkiläinen, piti yrittää tutustua uuteen kotikaupunkiinsakin vähän. Kävimme Suomenlinnassa, kuvasin lokkeja.


Jokin toinen viikonloppu pyöräilimme Seurasaareen. Kuvasin sorsia.


Vietimme juhannuksen anoppilassa Kalajoella. Ei festareilla. Kuvasin punaisia mökkejä ja hiekkarantaa.


maanantai 6. elokuuta 2012

Mitä kuuluu

Loma loppui ja bloggaaminen unohtui. Niin se käy.

Tulihan sitä kaikenlaista sen loman aikana puuhasteltuakin ja aika paljon valokuviakin on erinäisiin kansioihin kertynyt. Ehkä teen jonkinlaista kesäkoostetta elokuuhaikeuden iskiessä, mikäli jostain löytyy aikaa suoristella horisontteja.

Alkoi elokuu, toinen lempikuukauteni (toinen on muuten toukokuu) ja aloitin uudessa työssä. Teen väitöskirjaani yliopistolla palkallisena vuoden loppuun asti. Siinä sivussa opastan uusia opiskelijoita, opetan elämäni ensimmäisen kokonaisen kurssin ja puuhastelen kaikenlaista muutakin uutta ja jännittävää. On kummallinen olo tuntea itsensä toisaalta kamalan vanhaksi (Juurihan itse olin uusi opiskelija, täyttelin HOPSia ja pähkäilin sivuaineita! Minne ne seitsemän vuotta oikein hujahtivat?) ja toisaalta ihan kakaraksi, kun on töissä sekä ikänsä että uransa puolesta nuorin.

Uuden työn myötä palkka nousi kivasti ja työtilani vaihtui kolkosta ja kesälläkin jääkylmästä kellarista viihtyisään toiseen kerrokseen vain muutaman huoneen päähän taukotilasta. Helvetistä taivaaseen, vitsaili kollega. Sisustin huonetta vaihtamalla hiirimaton Siwasta löytyneisiin hattivatteihin ja kantamalla yhden  arkievakkoasuntooni jääneistä kasveista työpaikalle. Pöytätilaa on metrikaupalla ja kirjahyllyt jo valmiiksi melkein täynnä kirjoja.


Töissä pitäisi ehkä alkaa myös näyttää vähän fiksummalta ja tyylikkäämmältä ainakin silloin, kun on tapaamisia tai opetusta. Mikä ihana tekosyy ostaa uusia vaatteita!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Parveke


Tämmöiset parvekekalusteet tuli sitten hankittua. Meinasi mennä vaikeaksi, kun surffattiin netissä etsimässä kalusteita, joita kissat eivät raapisi heti pilalle, jotka eivät tuhoaisi sademetsiä eivätkä maksaisi maltaita ja jotka autoton ihminen saisi helposti kotiin. Lopulta alkoi jo näyttää siltä, että lomani ainoat hellepäivätkin kuluisivat ohi ilman mahdollisuutta viettää aikaa parvekkeella, joten lopetin jahkailun ja päätin mennä matalimman aidan kohdalta. Ajoin bussilla Ikeaan ja pari päivää myöhemmin laatikollinen puupalikoita ilmestyi eteiseen. Yhden lämpimän aamupäivän kokoilin palapeliä, ja viimeinkin sain nautiskella minttuteeni ja päivän lehden ulkoilmassa.



Kesän suosikkijuomani muuten on tuo ihan Clipperin minttutee tuoreilla mintunlehdillä ja hunajalla höystettynä.


Ja luonnollisesti - ken takamuksensa nostaa, hän paikkansa menettää. Näinä lämpiminä päivinä ollaan pidetty parvekkeen ovi auki öisinkin, joten kissat viettävät siellä valtaosan vuorokaudestaan. Vieroitusoireet syksyllä ilman kylmetessä tulevat olemaan ankarat.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Arvatkaa mitä näistä tulee!


Pyöräilin tänään keskustaan hakemaan pari lähdeteosta. Samalla autoin puolisoa kuluttamaan lounasseteleitään ja vilkaisin muutaman vaatekaupan alennukset. Ja etsin lankaa, sillä käsityö on nähtävästi välttämätön illalla televisiota katsellessa - ilman sitä nukahdan väistämättä jännittävänkin ohjelman aikana.

Koska en löytänyt Anttilasta (niin, olen tosi pro neuloja, ostan lankani lähes aina marketeista, mutta minkäs tekee - näillä tuloilla ja neulomistahdilla pikku lankapuotien jatkuva tukeminen veisi minut vararikkoon) seuraavaan projektiin haluamani väristä puuvillalankaa, suunnistin Novitan lankakauppaan LankaDeliin (ja voi miksi voi miksi sen nimi ei voisi olla vaikka Lankaherkku tai Herkkulanka, t. nimim. äidinkielensä ystävä) ja todellakin suunnistin, sillä kaupan sijainti "lähellä Kampin kauppakeskusta" ei ollut ihan niin lähellä kuin pienempiin kaupunkikeskustoihin tottunut luulisi. Mutta löysin, tongin ja ostin.

Ja yritin kuvata lankojani kotosalla tehdäkseni tämän postauksen. Tässä näette, miksi blogini kuvat ovat useimmiten niin laaduttomia: meillä asuu häirikköjä.

- Jaa, mitäs täältä löytyy?


- Tää pussi on sit varmaan mulle?


- Hei idiootti, toit mulle liian pienen paperipussin!

Että semmoista täällä tänään.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Kesähuiveja

Kesäloma jatkuu vielä, mutta ensimmäiset lomakäsityöt ovat jo valmiita. Matkustimme juhannuksen viettoon aika monta tuntia junalla, joten tarvitsin matkaa varten tietenkin kudottavaa. Koska viime kesänä havaitsin ajan hampaan iskeneen huivivarastooni (vilukissahan käyttää kaulahuivia hellelukemiin asti) ikävällä tavalla,ohjeeksi valikoitui tällainen kesähuivi. En onnistunut äkkiseltään löytämään sopivan ohutta lankaa mieleisessäni värissä, joten huivista tuli nyt jonkin verran vähemmän kepeä kuin ohjeessa, mutta syksyhän se jo kohta on tai ainakin kylmä.



Huivi oli tosi nopea ja helppo tehdä, ja hiukan kutitteleekin tehdä toinen samanmoinen jostain ohuesta ja kirkkaan värisestä langasta niitä oikeita kesäpäiviä varten. Ainoastaan reunan picot-päättelyä (jonka kanssa olen muuten jossakin toisessa mallissakin tuskaillut) en ohjetta lukien hoksannut, mutta Youtube-videon katsottuani tajusin, että sehän olikin ihan helppo juttu.


Parveke on kuvissa toistaiseksi vielä kovin autio, mutta asiaan on tulossa muutos, sillä juuri tänään kävin kärräämässä parvekekalusteet Ikean kotiinkuljetustiskille tajuttuani, että jos haluan ehtiä lomani aikana ehtiä yhtään tuolla kesähuoneessa viettää aikaani, on syytä viimeinkin pistää tuumasta toimeen ja lopettaa se huonekalukauppojen kotisivuilla jahkailu. Ensi viikolla tämä lomalainen siis ilmeisesti ompelee parvekekalusteisiin pehmusteita...


Otsikossahan tuo huivi-sana oli monikossa, joten seuraavaksi ne loput uudehkot kesähuivit. Loma-ajalla organisoin ompelutarvikelaatikkoani ja jouduin kohtaamaan myös kasan unohtuneita kangastilkkuja ja korjaamista kaipaavia vaatekappaleita. Kesähuivi numero kaksi syntyi käyttämättä jääneestä entisestä väkerryksestä, jonka kivakuosinen trikookangas olikin jo aika saada takaisin käyttöön, sillä siitä aikanani tekemäni t-paita on jo ehtinyt siirtyä tekstiilien taivaaseen.


Kolmas huivi ei olekaan tämän kesän tuotoksia, vaan ehtinyt palvella ahkerassa käytössä jo vuoden takaisesta keväästä saakka, mutta jäänyt näkymättä blogissa, joten laitetaan sekin nyt tähän jatkoksi.


Ehkä näillä nyt yhden kesän pärjäilee villahuivikauden alkamiseen asti. Lankaostoksille varmaan pitää taas lähteä, sillä loma on vasta hiukan yli puolen välin.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Riika, Latvia

 Käväistiin pieni viikonloppumatka Riiassa. Lähinnä käveleskeltiin vanhassa kaupungissa, syötiin, juotiin ja irrottauduttiin arjesta loman alkajaisiksi. Shoppailua en jaksanut harrastaa ja kuvia tuli otettua lähinnä kivoista rakennuksista. (Unohdin järkkärini lomalle lähtiessäni Turkuun! Tosin ei se olisi rajallisiin käsimatkatavaroihin mahtunutkaan.) Matkamuistona sain ärhäkän ruokamyrkytyksen, josta tässä pikkuhiljaa toivun. Nyt olo on jo niin paljon parempi kuin eilen, että uskallan toivoa pystyväni istumaan huomenna junassa, kun lomanvietto jatkuu juhannusreissulla M:n sukulaisten luokse. Mutta tässä nyt kuitenkin blogihiljaisuutta täyttämään muutama tunnelma kesäisestä Riiasta.