tiistai 20. joulukuuta 2011

Joulukuun 20.

Normaali päivä erään työttömän humanistin harmaassa arjessa:

Herätysvalo alkaa kirkastua kahdeksalta, kello pirisee puoli yhdeksältä, Katarimaria kömpii ylös vasta yhdeksän jälkeen. Normaali aamuvirkkuuteni on talviunilla, olen tässä kuussa koisaillut helposti kymmenen tunnin unia. On vaikea nousta ylös, kun päiväohjelmaa ei ole. Siksi yritän keksiä jokaiselle päivälle jonkin projektin. Eilen se oli kaupassa käynti, tänään pyörän korjaaminen, huomenna verenluovutus.


Aamupalaksi maistan joululahjaksi saatua teetä - kyllä, olen avannut saamiani paketteja jo etukäteen, siten joulu kestää kauemmin. Mummun paketista löytyi hiukan yllättäen ihanaa maailmanpelastusteetä. Muu aamupala koostuu vitamiiniporejuomasta, myslipuikuloista, salaatista ja eiliseltä jääneestä, kylmästä halloumista. Samalla luen vanhaa sunnuntai-Hesaria.


Ja avaan päivän luukun jääkaapin oveen magnetoidusta joulukalenterista, sunnuntai-Hesarista sekin.


Sitten päivän kotityöt: ruokin kissat, siivoan hiekkalaatikon, viikkaan olohuoneessa kuivuneet kolme koneellista pyykkiä, tiskaan. Seuraavaksi aion viedä roskat ja vilkaista sitä polkupyörää, mutta ulkona vaakasuoraan lentävä räntä masentaa niin, että päätän jumittaa tietokoneella ensin hetkisen. Tsekkaan sähköpostit ja Facebookin, uutisotsikot ja pari blogipäivitystä. Luen läpi eilen kirjoittamani työhakemuksen ja päivitetyn ansioluettelon ja sinkautan ne sähköpostilla matkaan. Pitäkäähän peukkuja, jotta helmikuussa saisin taas palkkaa!

Sitten on polkupyöräprojektin aika, jotta ehtisin vielä valoisalla kirjastoon hakemaan torstain juna- ja bussimaratonille matkalukemista. Polkupyörästäni puhkesi viime viikolla rengas - taas, voihan terävät sepelit! Myös lampunpidike pitää vaihtaa, sillä huonojalkainen kulkuneuvoni kaatui parkissa niin, että muovinen kiinnityssysteemi otti ja mureni. Tungen työkalut taskuun ja suuntaan pyörävarastoon. Lampunpidikkeen vaihtaminen on helppoa, mutta eteiseen kannetun renkaan kanssa meinaa mennä hermot, vaikka Rölli pitääkin seuraa.


En nimittäin löydä renkaasta minkäänlaista puhkeamisen aiheuttajaa (viimeksi löytyi pieni terävä kivi) enkä itse reikääkään vaikka pyöritän sisäkumia vesialtaassa. Nälkäkin tulee. Löydän jääkaapista kukkakaalin, josta syntyy linssi-kukkakaalimuhennos: kukkakaalia, porkkanaa, punaisia linssejä, sipulia, valkosipulia, tomaatti, chiliä, kurkumaa, kanaliemikuutio. Jätän padan porisemaan ja jatkan sisäkumitaistelua. Pienenpieni pihisevä reikä löytyy juuri kun alan epäillä jonkun tontun tehneen minulle jäynän ja ruuvanneen ehjän renkaan venttiilin auki pyörävarastossa. Paikkaan reiän ja laitan renkaan paikoilleen. Sillä aikaa kasvismuhennos on hautunut kypsäksi.


Syötyäni iltapäivä on jo pitkällä, mutta harmaasävyistä valoisaa riittää vielä hetken. Vaihdan kotihousut farkkuihin, suin otsatukkani suunnilleen suoraksi ja peitän tummat silmänaluset. Piipahdan moikkaamassa kaveria tämän työpaikalla ja hengailen siellä hetken teetä juoden. Lopulta saan jatkettua matkaa kirjastoon, löydän lomalukemiset (Albert Camus'n Rutto ja Leonard Cohenin Lempileikki - en edes tiennyt että Cohen on kirjoittanut kirjojakin!) ja kotimatkalla tuleekin jo pimeä.



Kotona lämmitän lisää muhennosta ja syön jälkiruuaksi pari konvehtia. Posti on tuonut Trendi-lehden, jota selailen. Multitaskaan surffaamalla netissäkin samalla. Odottelen M:ää meseen, jotta voimme vaihtaa päivän kuulumiset. Kissat ovat olleet väsyneitä koko päivän, mutta nyt illan tullen ne virkistyvät, joten viskon niille vähän palloja ja leluhiiriä. Katson Areenasta eilisen Pasilan, kudon kaulahuivia, latailen räpsimäni kuvat koneelle, kirjoitan blogimerkintää, luen muiden blogeja. Syön iltapalaksi salaattia ja leipää, käyn suihkussa. Katson vielä Prisma Studion ja jonkin karttadokumentin mesetellen töistä päässeen puolison kanssa. Kohta kello tulee kymmenen, laitan varmaan koneen kiinni ja aloitan jomman kumman lainaamistani romaaneista. Nukkumaan alan sitten kun nukuttaa, luultavasti joskus kahdentoista ja kahden välillä.

Ei kommentteja: