maanantai 26. joulukuuta 2011

Moi katti

Pipoja syntyy kuin liukuhihnalta... Mutta pienempiä käsitöitä onkin niin mukava tehdä niiden parin villapaidan jälkeen. Tämä erästä lasten ja muidenkin parissa erittäin suosittua trendihahmoa etäisesti muistuttava päähine meni lahjaksi veljentyttärelle, joten laitan tämänkin postauksen ilmestymään ajastuksella vasta joulun jälkeen, jotta lahja ei vahingossakaan paljastu ennen aikojaan. Löysin hatun perusohjeen täältä ja sovelsin kissaksi omasta päästä.


Tein pipoon vielä puuvillakankaasta vuorin. Omasta mielestäni tästä tuli varsin onnistunut tekele, ja toivon kaikesta sydämestäni että veljentyttökin tykkää tädin räpellyksistä ja että päähine myös olisi sopivan kokoinen. Vaahtosin valmistuneen työn ylpeyttä jo kaverillekin, ja taisin luvata tehdä tällaisen pipon seuraavaksi aikuisten koossa...

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Melkein kuin Strömsössä

Ihmisille, joilla on jo paljon tavaraa, on mukava antaa syötäviä lahjoja. Ja koska he saavat varmasti aika monta rasiaa niitä normaaleja suklaakonvehteja, on parempi antaa jotain vähän erilaista.



(Bloggaaja huitelee kaukana tietokoneestaan ja ajasti tämän postauksen ilmestymään vasta joulupäivänä, jotta ei vahingossakaan spoilaisi joululahjoja.)

tiistai 20. joulukuuta 2011

Joulukuun 20.

Normaali päivä erään työttömän humanistin harmaassa arjessa:

Herätysvalo alkaa kirkastua kahdeksalta, kello pirisee puoli yhdeksältä, Katarimaria kömpii ylös vasta yhdeksän jälkeen. Normaali aamuvirkkuuteni on talviunilla, olen tässä kuussa koisaillut helposti kymmenen tunnin unia. On vaikea nousta ylös, kun päiväohjelmaa ei ole. Siksi yritän keksiä jokaiselle päivälle jonkin projektin. Eilen se oli kaupassa käynti, tänään pyörän korjaaminen, huomenna verenluovutus.


Aamupalaksi maistan joululahjaksi saatua teetä - kyllä, olen avannut saamiani paketteja jo etukäteen, siten joulu kestää kauemmin. Mummun paketista löytyi hiukan yllättäen ihanaa maailmanpelastusteetä. Muu aamupala koostuu vitamiiniporejuomasta, myslipuikuloista, salaatista ja eiliseltä jääneestä, kylmästä halloumista. Samalla luen vanhaa sunnuntai-Hesaria.


Ja avaan päivän luukun jääkaapin oveen magnetoidusta joulukalenterista, sunnuntai-Hesarista sekin.


Sitten päivän kotityöt: ruokin kissat, siivoan hiekkalaatikon, viikkaan olohuoneessa kuivuneet kolme koneellista pyykkiä, tiskaan. Seuraavaksi aion viedä roskat ja vilkaista sitä polkupyörää, mutta ulkona vaakasuoraan lentävä räntä masentaa niin, että päätän jumittaa tietokoneella ensin hetkisen. Tsekkaan sähköpostit ja Facebookin, uutisotsikot ja pari blogipäivitystä. Luen läpi eilen kirjoittamani työhakemuksen ja päivitetyn ansioluettelon ja sinkautan ne sähköpostilla matkaan. Pitäkäähän peukkuja, jotta helmikuussa saisin taas palkkaa!

Sitten on polkupyöräprojektin aika, jotta ehtisin vielä valoisalla kirjastoon hakemaan torstain juna- ja bussimaratonille matkalukemista. Polkupyörästäni puhkesi viime viikolla rengas - taas, voihan terävät sepelit! Myös lampunpidike pitää vaihtaa, sillä huonojalkainen kulkuneuvoni kaatui parkissa niin, että muovinen kiinnityssysteemi otti ja mureni. Tungen työkalut taskuun ja suuntaan pyörävarastoon. Lampunpidikkeen vaihtaminen on helppoa, mutta eteiseen kannetun renkaan kanssa meinaa mennä hermot, vaikka Rölli pitääkin seuraa.


En nimittäin löydä renkaasta minkäänlaista puhkeamisen aiheuttajaa (viimeksi löytyi pieni terävä kivi) enkä itse reikääkään vaikka pyöritän sisäkumia vesialtaassa. Nälkäkin tulee. Löydän jääkaapista kukkakaalin, josta syntyy linssi-kukkakaalimuhennos: kukkakaalia, porkkanaa, punaisia linssejä, sipulia, valkosipulia, tomaatti, chiliä, kurkumaa, kanaliemikuutio. Jätän padan porisemaan ja jatkan sisäkumitaistelua. Pienenpieni pihisevä reikä löytyy juuri kun alan epäillä jonkun tontun tehneen minulle jäynän ja ruuvanneen ehjän renkaan venttiilin auki pyörävarastossa. Paikkaan reiän ja laitan renkaan paikoilleen. Sillä aikaa kasvismuhennos on hautunut kypsäksi.


Syötyäni iltapäivä on jo pitkällä, mutta harmaasävyistä valoisaa riittää vielä hetken. Vaihdan kotihousut farkkuihin, suin otsatukkani suunnilleen suoraksi ja peitän tummat silmänaluset. Piipahdan moikkaamassa kaveria tämän työpaikalla ja hengailen siellä hetken teetä juoden. Lopulta saan jatkettua matkaa kirjastoon, löydän lomalukemiset (Albert Camus'n Rutto ja Leonard Cohenin Lempileikki - en edes tiennyt että Cohen on kirjoittanut kirjojakin!) ja kotimatkalla tuleekin jo pimeä.



Kotona lämmitän lisää muhennosta ja syön jälkiruuaksi pari konvehtia. Posti on tuonut Trendi-lehden, jota selailen. Multitaskaan surffaamalla netissäkin samalla. Odottelen M:ää meseen, jotta voimme vaihtaa päivän kuulumiset. Kissat ovat olleet väsyneitä koko päivän, mutta nyt illan tullen ne virkistyvät, joten viskon niille vähän palloja ja leluhiiriä. Katson Areenasta eilisen Pasilan, kudon kaulahuivia, latailen räpsimäni kuvat koneelle, kirjoitan blogimerkintää, luen muiden blogeja. Syön iltapalaksi salaattia ja leipää, käyn suihkussa. Katson vielä Prisma Studion ja jonkin karttadokumentin mesetellen töistä päässeen puolison kanssa. Kohta kello tulee kymmenen, laitan varmaan koneen kiinni ja aloitan jomman kumman lainaamistani romaaneista. Nukkumaan alan sitten kun nukuttaa, luultavasti joskus kahdentoista ja kahden välillä.

Kustoo-pipo

Vaikka sää onkin ollut niin lokakuinen, että korvaläpillä tarkenee mainiosti, joskus marraskuussa kuitenkin toiveikkaasti odottelin pakkasia ja neuloin itselleni pipon. Yksinkertainen ja toimiva sekä ilmeisen suosittu reunakäänteellinen pipo-ohje löytyy Punaisen sydämen torppa -blogista Jacques Cousteau -pipon nimellä. Itse modasin ohjetta siten, että ikään kuin käänsin joustinneuleen reunakäänteen taitekohdassa siten, että sekä taitettu osa että pipo-osa kummatkin ovat päälle päin 3o, 2n -neuletta. Lankana oli jämäkerä kutittamatonta Novitan Pirtaa, josta pipo valmistui nelospuikoilla ja 120 silmukalla.


maanantai 5. joulukuuta 2011

Pikkujoulukonvehteja

Koska nyt kerran hillun työttömänä päivät pitkät kotosalla yrittäen olla tylsistymättä, on aikaa väkerrellä vaikka mitä. Lauantaina saatiin muutamia vieraita pikkujoulujen ja vähän valmistumisenkin merkeissä, joten normaalien vierasvarapullan ja -piirakoiden lisäksi tein kotijuustoa ja viinakarkkeja. Tai tryffeleitä tai konvehteja mitä lie, itse kutsuin niitä ihan vain viinakarkeiksi, koska lorautin niihin aika reilusti grappaa kaapissa muhineesta pullosta, joka ei oikein ota millään tyhjentyäkseen. Viinakarkkeja oli hyvä testailla siksikin, että suunnittelen kiikuttavani niitä joulukyläilyjen aikaan tuliaisiksi normaalien konvehtirasioiden korvikkeeksi. Ja kun tekee tarpeeksi tujuja niin eipä tarvitse syödä montaa.




Ohjeeni oli näppituntumalla sekoitettuna erinäisissä googlatuissa tryffeliohjeissa ilmenneitä ainesosia. Tummiin palleroihin tuli tummaa suklaata, kahvia, grappaa, voita ja kaakaojauhetta, vaaleisiin versioihin taas valkoista suklaata, kermaa, grappaa, voita, vaniljaa ja tomusokeria. Ja pyörittelyprosessia havainnollistamaan vielä pari kuvaa.