lauantai 8. lokakuuta 2011

Uusi muistikortti ja tukka

Muistikorttini ja pienempi kamerani eivät ole vieläkään palanneet luokseni, mutta sain lopulta aikaiseksi hankkia muistittomaksi jääneeseen aparaattiin oman kortin, joten kuvallinen bloggailu onnistuu taas. Asiaahan ei tietenkään minulla ole yhtään sen enempää kuin aikaisemminkaan.Vähän kuin harjoitukseksi Blogistaniin paluun kunniaksi kuitenkin nyt pari kuvaa. Otsatukan saksin hetken mielijohteesta omin käsin jo viime viikolla. Tämän viikon olenkin sitten kärvistellyt ankaran flunssan kourissa, olisi varmaan pitänyt editoida kuvista riutuneet silmänaluset vähän pirteämmiksi.


Otsatukan leikkaamisen jälkeen oli useamman päivän aika kummallista katsoa peiliin: jännittävää miten se tuntuu muuttaman ulkonäköä jopa enemmän kuin viimekesäinen letin katkaiseminen. En ole vieläkään ihan varma, oliko ratkaisu kovin fiksu. Otsatukasta kun on aika paljon vaivaa minun taipuisalla ja pyörteisellä hiuslaadullani. Edellinen radikaali hiusmuutos (se lyhyt tukka) kuitenkin opetti, että letti ihan oikeasti on uusiutuva luonnonvara ja kasvaa yllättävän kivuttomasti takaisin.

Mitäs Mahdollisille Lukijoilleni kuuluu? Löytyykö joukosta muita uhkarohkeita oman tukan saksijoita?

4 kommenttia:

Salka kirjoitti...

Hienot hiukset, niissä on ihanaa 70-luvun henkeä <3

Mä en näitä lyhyitä hiuksia kyllä uskalla itse leikata. Meen suosiolla siis kampaajalle, käyn siellä n. 7 viikon välein, mikä on ollut ihan ok. Vaikka viimeisillä viikoilla tuntuukin, että saa painaa myssyn tiukasti päähän peittääkseen ylikasvaneen kuontalon :D

compassionateapproach kirjoitti...

Oman tukan saksiminen on ihanaa ja terapeuttista <3 Harrastan siis!

Eicca kirjoitti...

Mä olen tässä keräillyt rohkeutta otsatukan lyhentämiseen itse, se on ihan tarpeeksi hurjaa mulle!

Sulle on tunnustus blogissani.

Katarimaria kirjoitti...

Salka, kiitos! Mulle tuli näistä kyllä ensimmäisenä mieleen 80-luku ja muinainen lapsuus, jolloin kaikilla oli paksu otsis :D En mäkään uskaltanut sitä viimekesäistä lyhyttä tukkaa sentään itse saksia, uskoisin että vaikkapa takaraivolta peilin kanssa kyniminen voisi olla aika haastavaa :D

compassionateapproach, terapeuttisesta en tiedä mutta jännää se on! Ja toki siitä on apua akuuttiin peilikuvaärsytykseen :) Nopeammin kuin kampaajasta, koska meikäläinen ainakin miettii kampaajalle uskaltautumista vähintään kuukauden...

Eicca, otsatukan lyhentäminen onkin haastavaa, kun hiuksenpalat tippuu silmiin eikä näe :D Helpointa minusta on saksia kuivia latvoja olkapäille ulottuvasta tukasta. Leikkaan myös aika usein puolison tukkaa, toisen tukkaa on helppo leikata ainakin kun valmiista mallista lyhentää tasaisesti sentin joka puolelta. Säästää hiukan rahaa, kun ei tarvitse joka kuukausi käydä parturissa.

Kiitos tunnustuksesta! Laitan sen näytille kunhan kerkiän. On nimittäin melkoinen hööki päällä nyt: gradu on ihan just valmis :)