lauantai 22. lokakuuta 2011

Kertausta

Kappas, Katarimarian proosallinen arki ja räpellykset täyttää ihan lähiaikoina kolme vuotta! Pitäisiköhän polkaista ilmoille vaikka jokin arvonta? Nyt kuitenkin ensin pientä retrospektiiviä.

Vanhat postaukset syksyltä 2008 näyttävät aika lailla kämäisiltä, älkää suotta menkö lukemaan niitä. Kolme vuotta sitten minulla oli vielä kestovärillä mustaksi värjätty tukka, mutta marraskuussa lopulta aloitin irti juurikasvuhelvetistä -projektin, voitin kampaajafobiani (en ihan lopullisesti kuitenkaan, kolmen vuoden aikana olen istunut kampaajan tuoliin - kolmesti, kerran vuodessa on siis ihan riittävä. vaikka näyttihän se monivärinen tukka välillä aika kehnolta): matka kohti terveempää päänahkaa alkoi. Syksyn neuleprojekti oli hihatin, ja valokuvissa näytin yhtä tyhmältä kuin nykyäänkin. Sain kandintutkintoni kasaan ja tuskailin urasuunnitelmiani (kuulostaapa tutulta).


Syksyllä 2009 taas opettelin lakkaamaan kynsiä ja hankin edelleen rakkaimpiin syyspukimiin kuuluvat ylipolvensaappaat, punaiset nahkakäsineet ja viittatakin.

Tutustuin bloggaamisen sosiaaliseen puoleen käymällä blogimiitissä. Kuvittelin valmistuvani vielä suunnilleen aikataulussa, sillä olin keksinyt ensimmäisen graduaiheen, joka sittemmin osoittautui huonoksi valinnaksi. Vietin halloweenia sitsaten.


Vuosi sitten, syksyllä 2010, olin toipumassa opintoaikani pahimmasta motivaatiohukasta, vaihdoin suuntausta sukukielistä suomen murteisiin ja innostuin uudesta graduaiheesta. Aloitin hiusten kasvattamisen lyhyestä kesätukasta takaisin pitkään malliin. Lokakuussa matkustin junalla Syktyvkariin ja takaisin, joulukuussa aloitin ensimmäisen oikean alan työni tutkimusapulaisena. Syksyn parhaana neuleprojektina oli torkkupeittohuivi.


Tänä syksynä tukka on taas pitkä, gradu valmis (ja se sivuaineen tutkielmaksi siirretty epäonninen aihevalinta edelleen kesken), maisterintutkinto häämöttää horistontissa vihdoinkin. Tekeillä on neuletakki M:lle ja stressaamisen aiheena se, että tulevaisuuden suunnitelmat ovat aika lailla auki jo tammikuusta alkaen saati että osaisin aavistaa, missä kaupungissa ja missä hommissa tulen olemaan vuoden päästä. Toivottavasti kuitenkin blogini on hengissä silloinkin!

Kiitokset kaikille mukana roikkuneille Mahdollisille Lukijoille! Toivottavasti jaksatte piristää päiviäni kommenteillanne jatkossakin :)

2 kommenttia:

Krisse kirjoitti...

Blogi on siitä kiva, että voi aina palata ajassa taaksepäin ja lukea omia ajatuksiaan ulkopuolisen silmin. Mut vähänkö pitkälle säkin oot päässy! Nyt on gradu valmiina ja oot viittä vaille valmis maisteri! Jee! Onnea blogille! :)

Katarimaria kirjoitti...

Krisse, kiitos! Niin se aika menee, eikä mikään muu muutu kuin tukkatyyli ja tutkielman aihe :D