lauantai 22. lokakuuta 2011

Kertausta

Kappas, Katarimarian proosallinen arki ja räpellykset täyttää ihan lähiaikoina kolme vuotta! Pitäisiköhän polkaista ilmoille vaikka jokin arvonta? Nyt kuitenkin ensin pientä retrospektiiviä.

Vanhat postaukset syksyltä 2008 näyttävät aika lailla kämäisiltä, älkää suotta menkö lukemaan niitä. Kolme vuotta sitten minulla oli vielä kestovärillä mustaksi värjätty tukka, mutta marraskuussa lopulta aloitin irti juurikasvuhelvetistä -projektin, voitin kampaajafobiani (en ihan lopullisesti kuitenkaan, kolmen vuoden aikana olen istunut kampaajan tuoliin - kolmesti, kerran vuodessa on siis ihan riittävä. vaikka näyttihän se monivärinen tukka välillä aika kehnolta): matka kohti terveempää päänahkaa alkoi. Syksyn neuleprojekti oli hihatin, ja valokuvissa näytin yhtä tyhmältä kuin nykyäänkin. Sain kandintutkintoni kasaan ja tuskailin urasuunnitelmiani (kuulostaapa tutulta).


Syksyllä 2009 taas opettelin lakkaamaan kynsiä ja hankin edelleen rakkaimpiin syyspukimiin kuuluvat ylipolvensaappaat, punaiset nahkakäsineet ja viittatakin.

Tutustuin bloggaamisen sosiaaliseen puoleen käymällä blogimiitissä. Kuvittelin valmistuvani vielä suunnilleen aikataulussa, sillä olin keksinyt ensimmäisen graduaiheen, joka sittemmin osoittautui huonoksi valinnaksi. Vietin halloweenia sitsaten.


Vuosi sitten, syksyllä 2010, olin toipumassa opintoaikani pahimmasta motivaatiohukasta, vaihdoin suuntausta sukukielistä suomen murteisiin ja innostuin uudesta graduaiheesta. Aloitin hiusten kasvattamisen lyhyestä kesätukasta takaisin pitkään malliin. Lokakuussa matkustin junalla Syktyvkariin ja takaisin, joulukuussa aloitin ensimmäisen oikean alan työni tutkimusapulaisena. Syksyn parhaana neuleprojektina oli torkkupeittohuivi.


Tänä syksynä tukka on taas pitkä, gradu valmis (ja se sivuaineen tutkielmaksi siirretty epäonninen aihevalinta edelleen kesken), maisterintutkinto häämöttää horistontissa vihdoinkin. Tekeillä on neuletakki M:lle ja stressaamisen aiheena se, että tulevaisuuden suunnitelmat ovat aika lailla auki jo tammikuusta alkaen saati että osaisin aavistaa, missä kaupungissa ja missä hommissa tulen olemaan vuoden päästä. Toivottavasti kuitenkin blogini on hengissä silloinkin!

Kiitokset kaikille mukana roikkuneille Mahdollisille Lukijoille! Toivottavasti jaksatte piristää päiviäni kommenteillanne jatkossakin :)

lauantai 8. lokakuuta 2011

Uusi muistikortti ja tukka

Muistikorttini ja pienempi kamerani eivät ole vieläkään palanneet luokseni, mutta sain lopulta aikaiseksi hankkia muistittomaksi jääneeseen aparaattiin oman kortin, joten kuvallinen bloggailu onnistuu taas. Asiaahan ei tietenkään minulla ole yhtään sen enempää kuin aikaisemminkaan.Vähän kuin harjoitukseksi Blogistaniin paluun kunniaksi kuitenkin nyt pari kuvaa. Otsatukan saksin hetken mielijohteesta omin käsin jo viime viikolla. Tämän viikon olenkin sitten kärvistellyt ankaran flunssan kourissa, olisi varmaan pitänyt editoida kuvista riutuneet silmänaluset vähän pirteämmiksi.


Otsatukan leikkaamisen jälkeen oli useamman päivän aika kummallista katsoa peiliin: jännittävää miten se tuntuu muuttaman ulkonäköä jopa enemmän kuin viimekesäinen letin katkaiseminen. En ole vieläkään ihan varma, oliko ratkaisu kovin fiksu. Otsatukasta kun on aika paljon vaivaa minun taipuisalla ja pyörteisellä hiuslaadullani. Edellinen radikaali hiusmuutos (se lyhyt tukka) kuitenkin opetti, että letti ihan oikeasti on uusiutuva luonnonvara ja kasvaa yllättävän kivuttomasti takaisin.

Mitäs Mahdollisille Lukijoilleni kuuluu? Löytyykö joukosta muita uhkarohkeita oman tukan saksijoita?