maanantai 19. syyskuuta 2011

Linssikeitto ilman kuvia

Onnistuin sitten jättämään kamerani Helsinkiin, joten rapukuvia ja juttua siitä, kuinka opin mikä on valkki  ja mihin sitä käytetään, joutuvat Mahdolliset Lukijani odottamaan muutamia päiviä. Minullahan on toki kaksi kameraa, mutta laiskuuttani en ole jaksanut hankkia siihen uudempaan omaa muistikorttia vaan olen siirrellyt korttia kamerasta toiseen, joten nyt en sitten pysty kuvaamaan yhtään mitään. Kiireisen viikonlopun lopuksi ilmaantui vielä pienimuotoisia flunssaoireitakin, joten tänään olen möllöttänyt sadepäivän kiltisti sisällä. Päivää on piristänyt kuitenkin se, että onnistuin tekemään aivan mainiota linssikeittoa. Linssien kanssa on ollut vähän sama homma kuin sen falafelin tai vaikka soijarouheen ja -suikaleittenkin kanssa: ei rakkautta ihan ensimaistamalla, sillä linssit maistuvat minusta helposti vähän jauhoisilta. Tällä keitolla ajattelin kuitenkin kokeilla jopa puolison käännyttämistä linssien ystäväksi.

Nopea linssi-bataattikeitto

öljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 porkkanaa
1 keskikokoinen bataatti
1/2 paprika
1/2 tomaatti
1/2 punainen chili (tai maun mukaan)
mustapippuria
cajun-mausteseosta tms.
vettä
kasvisliemikuutio
1 prk käyttövalmiita punaisia linssejä

Kasvikset silputaan ja kuullotetaan öljyssä. Lisätään riittävästi vettä, liemikuutio ja linssit ja annetaan porista hiljakseen kypsäksi. Muussataan sauvasekoittimella tasaiseksi. Jos tarjoaisin tätä vieraille, lisäisin ehkä vähän kermaa ja tarjoaisin keiton kanssa hyvää vaaleaa leipää.

torstai 8. syyskuuta 2011

Nuuka sisustaa

Kuten tämän blogin sisustusjuttujen määrästäkin voi päätellä (niille ei ole edes omaa tunnistetta), meillä ei juurikaan mööbleerausta harrasteta. Toki tykkään sisustamisesta siinä mielessä, että on kivaa, kun kotona on nättiä ja kotoisaa ja verhot pitää olla ikkunoissa ja matot lattialla, mutta uutta sisustuskamaa meille hankitaan todella harvoin. Sohvatyynyt ompelin uudet, kun vanhojen kuluneisuuteen meni hermot, ja pöytäliinalle kävi vähän sama juttu. Entiseen oli pinttynyt jo riittävästi kahvitahroja, joten aikani tyhjää pöytää tuijoteltuani päädyin haahuilemaan taas kerran Eurokankaan palalaarille.

Päärmeitten ompelemisen jälkeen kuvittelin kyllä silittäneenikin liinan, vaikka ei kuvasta uskoisi. Huomaa kyllä, kuka meillä yleensä silittää ja kuka ei.

Sisustamisella lienee tapana muodostua ketjureaktioksi, ja niinhän siinä sitten kävi, että löytämäni pöytäliinakangas ei mätsännyt vanhoihin verhoihin ja nekin piti sitten vaihtaa. Mutta nuukailijahan ei tietenkään omista yhtään enempää verhoja kuin on ikkunoitakaan, joten en suinkaan rynnännyt kauppaan vaan siirsin olohuoneen verhot keittiöön, keittiön verhot makuuhuoneeseen ja makuuhuoneen verhot olohuoneeseen.


Tadaa: sisustusinto käytetty, koti näyttää uudistuneelta mutta rahaa kului huimat pöytäliinakankaan kolme euroa. Samalla tuli imuroitua verhoista kissankarvat kunnolla pois, korjattua pienten kynsitassujen auki raatelemat taitteet ja siirrettyä elukoiden leikeistä pahiten vaurioituneet verhoyksilöt parhaiten piilossa oleville paikoille.


Onko Mahdollisissa Lukijoissani nuukia tai laiskoja sisustajia?