sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Päivä 9. Uskoni

Eilen meni kyllä usko ihmisten musiikkimakuun taas kerran. Mutta joo.



Erosin kirkosta joitakin vuosia sitten. Naamakirjaprofiilissani lukee agnostikko mutta tätä nykyä olen kai oikeasti mielipiteiltäni ateisti. Joskus vain pelkään, että uskovat ottavat ateistiksi tunnustautumisen loukkauksena. Ja tuntuu, että monien uskovien mielestä olisi parempi uskoa edes johonkin korkeampaan voimaan vaikkei samaa aatetta tunnustaisikaan. Olen saanut kristillisen kasvatuksen ja lähipiiriini kuuluu monenlaisia uskovia. Yritän kunnioittaa kaikkien ajatuksia omista mielipiteistäni huolimatta ja siksi pidän yleensä matalaa profiilia näissä asioissa. Olen kokenut suurta tarvetta löytää elämälleni tarkoitusta henkiolennoista ja kokeillut vähän kaikkea kristinuskosta wiccalaisuuteen, mutta yksinkertaisin selitys on aina palannut takaisin loogisimpana ja ainoana toimivana vaihtoehtona.

Nothing happens for a reason oli erään jokunen aika sitten näkemäni taideteoksen nimi ja lauseke kolahti. Tätä nykyä sellainen kaikella on tarkoituksensa -ajattelu ärsyttää minua aika paljon, vaikka itsekin olen siihen aikoinani monesti turvautunut. Jos pahoillakin asioilla on tarkoituksensa ja jokin elämän kulkua määräilevä taho on ne lähettäny ihmisen tielle, pahuushan on silloin oikeutettua ja tarkoituksenmukaista ja niin ollen hyväksyttävää. Ei saa olla! Maailmassa tapahtuu koko ajan absurdin kammottavia asioita viattomille ihmisille täysin ilman heidän omaa syytään eikä niistä seuraa mitään hyvää. Se, mikä ei tapa, ei vahvista vaan tekee ihmisistä entistä heikompia.

Tavallaan kadehdin vakaumuksellisia ihmisiä ja halusin pitkään olla yksi heistä. Halusin elämälle selityksen ja delegoida vastuun ihmiskunnan ulkopuolelle. Mutta kun lukee uutisia, tuntuu siltä, että ainoa mahdollinen jumala olisi hiukan sadistinen ja välinpitämätön tiedemies, joka tökkii labyrinttiin suljettuja muurahaisia tikulla nähdäkseen, kuinka ne reagoivat. En kiellä, etteikö universumissa voisi olla mahtavampia järkiä kuin ihmiskunta, mutta en ymmärrä, miksi ihmeessä jumalolennot kiinnostuisivat meistä yhtään sen enempää kuin me muurahaisista. Pysykööt siis erossa minun elämästäni!

Voisin paasata tästä aiheesta loputtomiin, mutta kuten sanoin, yleensä pyrin pitämään pääni kiinni, sillä en halua aiheuttaa riitoja. Suokaa siis anteeksi tämä purkaukseni, jatkossa blogini tulee taas olemaan vapaa uskontokriittisyydestä. Kommentoida toki saa.

Mihin sitten uskon? En usko oikein edes ihmisiin. Suurimpaan osaan meistä on kaiketi kasvanut jonkinlainen moraali, mutta silti olemme ahneita, itsekkäitä ja laiskoja. Kenties uskon hengissäpysymiseen, siihen että elämä on niin sitkeää että se löytää aina jonkin keinon sopeutua. Uskon tieteeseen sikäli että mahdollisimman objektiivisen tiedon lisääminen on aina lopulta kannattavaa. Henkilökohtaisella tasolla uskon rakkauteen ja siihen että on mahdollista elää saman ihmisen kanssa koko elämänsä. Ja itseeni ainakin välillä, siihen että voin olla jokseenkin onnellinen näin maailmaan heitettynäkin.

2 kommenttia:

Bemary kirjoitti...

Usko on tosiaan hankala asia. Ite oon myöskin kirkosta eronnut vuosikausia sitten ja joskus, kun yläasteen uskontotunnilla tehtiin pieni anonyymi "millainen uskovainen olet" -testi, opettaja määritteli mut ateistiksi, joten sellainen oon sanonut olevani, vaikken olekaan aivan varma sovinko täysin siihen muottiin. Taidan sopia aika harvaan muotiin, jos totta puhutaan. :>

Myös mun mielestäni jokainen saa uskoa tai olla uskomatta, kunhan ei yritä tuputtaa mielipiteitään aiheesta muille. Harmi vaan, että vakaasti uskovat eivät monestikaan tätä tajua, vaan esim. juurikin naamiksessa pakkosyötetään Jeesusta hieman turhan aktiivisesti. Vaan eipä se auta kuin hiljaa kestää ja jättää moiset mahollisimman vähälle huomiolle, koska en näe mitään järkeä alkaa vastaiskuun eli hehkuttamaan ateismia tai vastaavia näkemyksiä. Ajanhukkaa semmonen.

Katarimaria kirjoitti...

Bemary, varmaan jokaisella on Facebookissa joku uskis joka postailee ylistyksiä... Itse olen hetkittäin harkinnut ainakin yhden ihmisen poistamista sen takia. Myös se ottaa nuppiin, että olen jättänyt siellä jakamatta muutamia mielestäni loistavia sarjakuvia tai biisejä (mm. Ahkerat Simpanssit: Uskis on mun bestis jolle varmasti puolet kavereista olisi revennyt), koska olen pelännyt loukkaavani uskistuttavia. Miksi mun pitää sensuroida kun nekään ei sensuroi? Tai sitten olen vaan ylikorrekti luonne, olisi mennyt se propagandafloodausongelmakin kun ne olis suuttuneet ja poistaneet mut kavereistaan :D