lauantai 14. toukokuuta 2011

8. Se hetki

Olen huono tarttumaan hetkiin. Käsitän tapahtumat ennemminkin prosessiluonteisina. Esimerkiksi naimisiinmeno oli kyllä iso juttu, mutta silti vihki- tai juhlapäivä ei ollut yksittäisenä hetkenä mikään elämän prinsessapäivä ja kaiken huipentuma. Määräisiä hetkiä, päiviä jotka muistan tarkoin vaikka päivämäärät ovatkin unohtuneet, on toki syöpynyt aivoihin useita. Mutta ne muodostavat ketjuja, prosesseja, joiden osana ne saavat merkityksensä.


Carpe diem, oli joku kävellyt sanat jäälle kevättalvella 2006. En muista kuvan ottamisen hetkeä. Siltä ajalta muistan kuitenkin pitkiä kävelyretkiä höytyilevässä pakkaslumisateessa kaupungissa, joka oli vielä vieras, ja pelottavan tunteen siitä, että solmu minussa oli löystymässä ja kaikki tulisi muuttumaan.

Ei kommentteja: