torstai 3. maaliskuuta 2011

Räp räp

Joululomalla aloitettu käsityö on valmistunut. Jo monta päivää sitten. Mutta ensin podin hiukan kriisiä siitä, että teinkin läskintävän neuletakin enkä keksinyt siihen toimivaa kiinnitysmekanismia, joka olisi taikonut minulle vyötärön. Sitten kävin sisäistä väittelyä siitä, onko pukeutumisen tärkein funktio saada ihminen näyttämään mahdollisimman pitkältä ja hoikalta, ja päädyin negatiiviseen vastaukseen. Harvoinpa villatakit ketään hoikistavat. Villatakin tärkein funktio on olla lämmin ja mukava, itsetehdyn väkerryksen taas tuottaa valmistuessaan onnistumisen iloa. Siispä kiinnitin takkini ainoastaan hakaneulalla (aion ostaa siihen sellaisen ison) ja lähdin yliopistolle, ja neulomukseni keräsi käytävällä jopa kehuja, joten päätin sen olevan onnistunut ja ansaitsevan ahkeraa käyttöä sen sijasta, että hautautuisi kaapin perukoille muitten allekirjoittaneen amatöörikäsityöläisen enemmän tai vähemmän epäonnistuneitten räpellysten surullisen mittavaan läjään.

Kuvat ovat taas tätä poseerausvammaista settiä. Yrittäkää kuitenkin naulakkoeleganssin ja eteisen lattian vallanneitten leluhiirien sijasta katsoa vaikkapa tuota neuletakkia.



Harmaa on varmasti jo ihan out ja nyt pitäisi pukeutua keväisesti pastellisävyihin. Minun värikartallani harmaan ja kummallisenvihreän yhdistelmä on kuitenkin keväinen. Syksy on suklaanruskea ja punainen, kevät harmaa-vihreä-kelta-valkoinen.

Kerrankin kudoin melkein ohjeitten mukaisesti. Inspiraation lähteenä oli kanssa-asujan mummulassa joululomalla selailtu ei-ihan-tuore (syksy -09) Novita, josta löytyi pyöryläliiviksi nimitetty ohje tämännäköiseen neuleeseen:


Aivan täysin ohjeen mukaan en tietenkään pystynyt kutomaan. Ensinnäkin piti vaihtaa lanka, koska vaikka Puroissa hienoja väriyhdistelmiä onkin halusin vaatteesta hiukan helpommin yhdisteltävän. Omani on Seitsemääveljestä, ja ohuemmasta langasta tuli helposti sopiva seuraamalla pari kokoa isompaa ohjetta. Hihoihinkin löytyi lehdestä ohje, mutta modailin myös reunakaitaletta niin, että helman takaosasta tuli kaulusosaa hiukan leveämpi. Valkoisiin reunoihin ajattelin kuluttaa Tempo-kerän jämän, joskin lopulta kävi sellainen pikku selkkaus, että lanka meinasi loppua kesken viitisen senttiä ennen reunuksen valmistumista, ja kuten Novitan langoille on ennenkin väkerryksieni kohdalla käynyt, oli luonnonvalkoinen Tempo hävinnyt kaikista lähiseudun marketeista. Onneksi kynsikkäät, joiden tekemisestä jämäkerä oli jäänyt, eivät olleet kovin onnistuneet, joten olisin ehkä purkanut ne joka tapauksessa.


Mitä tykkäätte? Onko muilla harrastelijavärkkäilijöillä ongelmana, että valmis tekele ei näytäkään päällä samalta kuin mallilla lehden kuvissa tai omissa korkealentoisissa visioissa? Ompeluksia sentään voi sovittaa ja korjailla, mutta neuletöissä kokonaisuuden näkee useimmiten vasta, kun palaset on yhdistetty langanpäät on päätelty. Mitä teet, jos vaate ei sitten toimikaan päällä? Käytätkö hammasta purren, hautaatko kaappiin, puratko vai annatko eteenpäin?

8 kommenttia:

satu kirjoitti...

Ihana! Sitä paitsi minusta tekemäsi versio on hienompi kuin lehden kuvassa oleva. Pitääpäs käydä kirjastossa kaivelemassa, löytyisikö tuota lehteä.

Katarimaria kirjoitti...

satu, kiitos! Toivottavasti lehti vielä jostain löytyy. Oli kyllä mukava ohje neuloa, helppo mutta kuitenkin riittävän vaihteleva. Ainoastaan hihoissa meinasi iskeä tympäännys sileää tehdessä :)

Eicca kirjoitti...

Tosi kaunis takki! Mullakin on tuo ohje jossain jemmassa, oli kiva nähdä se myös tuollaisena vähemmän värikkäänä versiona. Me likes it.

Rhia kirjoitti...

Hienosti onnistunut neule! Tuommoisen voisin itsekin ottaa, kukahan tekis? ;)

Mulla on se ongelma että useinkaan en jaksa seurata ohjetta ja alan soveltaa. Sitten käy niin että joko en jaksakaan tehdä neuletta valmiiksi tai se valmistuu muuten vaan liian hitaasti ja jää kesken. Tai sitten se on jotenkin epäsopiva koska olen alkanut soveltaa.

Mulla on tällä hetkellä kesken joustinneule-takki jonka oon aloittanut 2000, pitsinen mohairbolero aloitettu 2009 (jäi kesken koska hihat liian kireät ja vaatis purkamista mut virkattua mohairia on ihan helvetillistä purkaa), mohairneuletakki aloitettu 2010, säärystimet aloitettu 2010 ja pitsivillasukat aloitettu 2010. Ja yleensä kun vetkuttelen tuon valmistumisen kanssa niin lanka loppuu kesken, kuten tuo viimevuotinen mohairneule. Vaaleanharmaa oli jostain poistokorista, en ostanut tarpeeksi ja sitten se loppui jokapaikasta joten on jatkettava tummanharmaalla. Plääh!

Katarimaria kirjoitti...

Eicca, kiitos! Itselläni värikäs versio olisi taatusti jäänyt vähäiselle käytölle, koska en olisi osannut yhdistää sitä mihinkään muuhun kuin kokomustaan.

Rhia, kiitos! Itsellänikin tahtoo ohjeitten seuraaminen olla hiukan ylivoimaista, ja soveltamisessa on aina riskinsä! Sullapa on aika monta projektia työn alla :) Mä yritän pitää tiukkaa kuria neulomusten aloittamisen kanssa: kesken saa olla korkeintaan kaksi, ja ennen kolmannen aloittamista jompikumpi on joko purettava alkutekijöihin tai neulottava loppuun. Onhan se ankaraa, mutta ainoa konsti jolla saan käsityösälän mahtumaan ainoaan niille liikenevään kaappiin :D

Rhia kirjoitti...

Joo, mullakin oli sääntö ettei saa alottaa uutta, mut ei se oo niin helppoo :) toi joustinneuletakki joka on ollut kesken jo 10 vuotta on koulutyö. En saanut sitä valmiiksi opiskeluaikana enkä ole sen jälkeen sitä tehnyt. Olen jo vähän luopunut toivosta sen suhteen.
Pitsinen mohairbolero on joutunut muutossa jonnekin enkä edes tiedä minne. Ehkä tekisin sen valmiiksi jos löytäisin sen :D Ja noi loput, no niitä ei selitä muu kuin löysä kuri. Löysin ihania lankoja enkä sitten malttanut odottaa että edellinen homma valmistuu. Toivon että saan säärystimet ja sukat valmiiksi ainakin ensitalveksi :D Ja jonossa mulla on kaksi ihanaa lankaa että pääsen tekemään rannekkeita ja baskeria.Mut niitä en voi aloittaa ennenkuin jotain muuta valmistuu.

Jokke kirjoitti...

Minulla ei ole yleensä kovin selvää mielikuvaa aluksi ja ohjeita en käytä, joten ei se oikeastaan voi mennä pieleen. Aloitetaan vaan tekemään ja sovelletaan siinä mennessä.

Katarimaria kirjoitti...

Jokke, varmasti ihan toimiva taktiikka!