maanantai 14. maaliskuuta 2011

Sisämyssy

Villatakista jäi lankaa yli, joten neuloin pipon. Ohjeena oli netistä löytyvä Novitan pitsibaskeri, mutta koska neuloin taas kerran väärällä langalla, omastani ei tullut ihan ohjeen kuvan mukainen.


Siitä tuli sen verran pieni, ettei siihen varmaan sovi tekemään suunnittelemaani vuoria. Mutta ehkä sillä keväällä tarkenee. Tai sisätiloissa huonoina tukkapäivinä. Paitsi etten kyllä käytä ikinä pipoja jos pärjää ilmankin. Käytätkö sinä, Mahdollinen Lukija?

torstai 3. maaliskuuta 2011

Räp räp

Joululomalla aloitettu käsityö on valmistunut. Jo monta päivää sitten. Mutta ensin podin hiukan kriisiä siitä, että teinkin läskintävän neuletakin enkä keksinyt siihen toimivaa kiinnitysmekanismia, joka olisi taikonut minulle vyötärön. Sitten kävin sisäistä väittelyä siitä, onko pukeutumisen tärkein funktio saada ihminen näyttämään mahdollisimman pitkältä ja hoikalta, ja päädyin negatiiviseen vastaukseen. Harvoinpa villatakit ketään hoikistavat. Villatakin tärkein funktio on olla lämmin ja mukava, itsetehdyn väkerryksen taas tuottaa valmistuessaan onnistumisen iloa. Siispä kiinnitin takkini ainoastaan hakaneulalla (aion ostaa siihen sellaisen ison) ja lähdin yliopistolle, ja neulomukseni keräsi käytävällä jopa kehuja, joten päätin sen olevan onnistunut ja ansaitsevan ahkeraa käyttöä sen sijasta, että hautautuisi kaapin perukoille muitten allekirjoittaneen amatöörikäsityöläisen enemmän tai vähemmän epäonnistuneitten räpellysten surullisen mittavaan läjään.

Kuvat ovat taas tätä poseerausvammaista settiä. Yrittäkää kuitenkin naulakkoeleganssin ja eteisen lattian vallanneitten leluhiirien sijasta katsoa vaikkapa tuota neuletakkia.



Harmaa on varmasti jo ihan out ja nyt pitäisi pukeutua keväisesti pastellisävyihin. Minun värikartallani harmaan ja kummallisenvihreän yhdistelmä on kuitenkin keväinen. Syksy on suklaanruskea ja punainen, kevät harmaa-vihreä-kelta-valkoinen.

Kerrankin kudoin melkein ohjeitten mukaisesti. Inspiraation lähteenä oli kanssa-asujan mummulassa joululomalla selailtu ei-ihan-tuore (syksy -09) Novita, josta löytyi pyöryläliiviksi nimitetty ohje tämännäköiseen neuleeseen:


Aivan täysin ohjeen mukaan en tietenkään pystynyt kutomaan. Ensinnäkin piti vaihtaa lanka, koska vaikka Puroissa hienoja väriyhdistelmiä onkin halusin vaatteesta hiukan helpommin yhdisteltävän. Omani on Seitsemääveljestä, ja ohuemmasta langasta tuli helposti sopiva seuraamalla pari kokoa isompaa ohjetta. Hihoihinkin löytyi lehdestä ohje, mutta modailin myös reunakaitaletta niin, että helman takaosasta tuli kaulusosaa hiukan leveämpi. Valkoisiin reunoihin ajattelin kuluttaa Tempo-kerän jämän, joskin lopulta kävi sellainen pikku selkkaus, että lanka meinasi loppua kesken viitisen senttiä ennen reunuksen valmistumista, ja kuten Novitan langoille on ennenkin väkerryksieni kohdalla käynyt, oli luonnonvalkoinen Tempo hävinnyt kaikista lähiseudun marketeista. Onneksi kynsikkäät, joiden tekemisestä jämäkerä oli jäänyt, eivät olleet kovin onnistuneet, joten olisin ehkä purkanut ne joka tapauksessa.


Mitä tykkäätte? Onko muilla harrastelijavärkkäilijöillä ongelmana, että valmis tekele ei näytäkään päällä samalta kuin mallilla lehden kuvissa tai omissa korkealentoisissa visioissa? Ompeluksia sentään voi sovittaa ja korjailla, mutta neuletöissä kokonaisuuden näkee useimmiten vasta, kun palaset on yhdistetty langanpäät on päätelty. Mitä teet, jos vaate ei sitten toimikaan päällä? Käytätkö hammasta purren, hautaatko kaappiin, puratko vai annatko eteenpäin?