keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Matkakertomus kuvina

 En taaskaan jaksa jaaritella mitään yksityiskohtaista matkapäiväkirjaa - ja ketä kiinnostaisikaan - joten tässä nyt reissusta sekalainen pläjäys kuvia ja huomioita.


Lennettiin Helsingistä Frankfurtin kautta Roomaan. Muistin taas, miksi en alkuunkaan pidä lentokoneista enkä lentokentistä. Jonottamista, odottamista, janoa, nälkää, pahoja pöperöitä, rätisevän kuivaa ilmaa, klaustrofobiaa ja ahdistusta. Kadonneita matkalaukkuja ja päänsärkyä. Noin vain aluksi. Asematkin ovat kaikki samanlaisia, metallisen kaikuvia.

Kun tuskallisen matkustamisen jälkeen matkalaukku löytyi, pääsi suihkuun ja sai hyvää ruokaa ja viiniä, loma alkoi tuntua lomalta. Onhan se Rooma nätti kaupunki ja suomalaista alkukesää muistuttava ihana sää todellakin virkisti. Käveltiin hurjia kilometrimääriä kaupungilla joka päivä, joten pidempää lomaa ei jalat olisikaan kestäneet.





Nähtävyyksistä osa oli vähän pettymys. Esimerkiksi Trevin lähteeseen ei päästy heittämään kolikoita, koska aukealla tunkeileva väenpaljous ja hyökkäävät kauppiaat ajoivat pakosalle. Vatikaanin museo ja Pietarinkirkkokin oli kirjattu suunnitelmiin, mutta nähtyämme jonon tekikin mieli muuttaa suunnitelmaa. Toki tiesin, että kuuluisilla paikoilla on aina turisteja, mutta helmikuisen tilanteen nähtyäni voin vain kuvitella, millainen turistihelvetti paikka on kesällä...



No mikä sitten oli parasta? Syöminen! Turistivilinää ja sisäänheittäjiä pakoillen onnistuttiin löytämään sivukujilta pieniä, kodikkaita, paikallisten suosimia ravintoloita ja kahviloita. Syömiseen ja juomiseen sitten keskityttiinkin niin, ettei kameraa muistanut pitää esillä.









Mutta tulipahan käytyä ja irrotettua mieltään vähän gradupuuhista! Se, miten kirjoitusvaihteen taas saisi päälle, on vielä hakusessa...



Saatoin muuten hiukan shoppailla muutakin kuin matkalaukullisen viiniä. Valitettavasti koto-Suomessa ei oikein sää suosi mekkoja ja jakkuja, joten nähtäväksi jää, koska pystyn uusia vaatteitani ensimmäisen kerran käyttämään ja ehdinkö silloin räpsiä niistä blogiin kuvia...

torstai 3. helmikuuta 2011

Järkevää

Kuten viime postauksessa mainitsin, olen blogitaukoiluni aikana jossain välissä ehtinyt hankkimaan joitakin uusia vaatteitakin. Alkaen niistä järkevyyden huipentuma -talvikengistä muutkin ostokseni ovat jatkaneet samaa tarkkaan harkittua ja yllätyksetöntä linjaa. Ostin alennusmyynnistä - tai siis tilasin netistä, koska kaupoissa haahuilu töittenjälkeisruuhka-aikaan oli liian kamalaa - sään pakottamana maailman rumimpien kirppistoppisten tilalle fiksut harmaat vanuhousut, joilla kehtasi kovimmilla pakkasilla kulkea työmatkatkin. Pakkaskausi pakotti investoimaan myös jo viime talvena haikailemiini villasilkkipitkiksiin. Kuvat toppahousuista ja kalsareista tuskin kiinnostavat ketään, joten räpsin sitten otoksia viimeisimmästä ostoksestani: järkevän monikäyttöisestä ja lämpimästä talvitakista.


Viitisen vuotta palvellut punainen villakangastakkini oli kulahtanut kamalan näköiseksi, joten säiden lauhduttua kelsiturkkikelistä normaaliin pikkupakkaseen meinasi iskeä paniikki, kun kaupat olivatkin jo täyttyneet kevätvaatteista eikä lämpimiä talvitakkeja meinannut saada enää mistään. Zarassa ale sentään vielä jatkui, ja vaatimukset täyttävä palttoo lähti matkaan, vaikka meinasinkin ensin jättää sen rekkiin tylsyyden takia, koska siinä nyt vain ei ole rakastettavia röyhelöitä tai hassuja nappeja. Onneksi silti kuuntelin järkeäni, sillä vaatteista tekee lemppareita yleensä käytettävyys ja tunneostokset unohtuvat kaappiin. Uudessa takissani on rakastettavaa, että kaula ja reidet pysyvät lämpiminä eikä hihoista tuule pyöräillessä sisään. Lisäksi se sopii kaiken kanssa, vanha tuttu musta väri tekee olon turvalliseksi, ja se päällä tunnen itseni varsin fiksuksi osattuani ostaa niin tavattoman järkevän takin, joten ehkä osaan kirjoittaa graduakin järjellä saamatta tunneperäisiä itkupotkuraivareita.


Ovatko Mahdolliset Lukijani tehneet viime aikoina järkihankintoja?

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Kasvihuoltoa

Olen palannut! Toissapäivänä jätin hyvästit kellarikopperolle ja kannoin teemukini kahvihuoneesta kotiin. Nyt olen taas toistaiseksi pelkkä opiskelija, päätyönäni kirjoittaa gradu ja sivuaineen tutkielma loppuun. Täksi vuodeksi olen asettanut yhden ainoan tavoitteen: valmistua.

Heti eilen vapaa-aikani yhtäkkiä lisäännyttyä tartuin kotoisiin puuhiin. Koska kalenteri oli kääntynyt helmikuulle ja talven aikana ränsistyneet kasvini kaipasivat huolenpitoa, päästin sisäisen puutarhurini valloilleen. Mikään yllätys ei ollut, että sain pari innokasta apulaista hyörimään mukaan.


Nyt on juoruja ja kiinanruusuja ja traakkipuita leikelty ankarasti ja melkein puolet kasveista pääsi uusiin ruukkuihinkin. Uusillekin kasveille olisi taas tilaa, kun pari ruminta pääsi kasvien taivaaseen eli polttolaitokselle. Pitäisi varmaan etsiä jokin viherkasvien vaihtorinki.

Onko Mahdollisissa Lukijoissani viherpeukaloita? Kasveista kiinnostumattomillekin on jotain luettavaa tulossa, kunhan alkukankeudestani toimerrun. Olenhan nimittäin ehtinyt jossain väleissä vähän tuhlaamaan ruhtinaallista palkkaani alennusmyynteihinkin, ja maanantaina otin tuloksellisesti osaa tavaranvaihtoiltaan.