tiistai 21. joulukuuta 2010

Kotikulmia tai melkein

Bloggaus on päässyt ihan retuperälle, koska kahdeksan tunnin päivittäisen näytön tuijottelun jälkeen ei oikein ole huvittanut avata enää kotona konetta. Kaikenlaista muutakin tekemistä on ollut, kuten viime hetken joululahjaostoksia, paketointia, glögin juontia ja kyläilyä.

Joskus kuun alkupuolella kun lumimassoihin ei vielä ollut täysin tottunut, ehdin päiväsnäöllä ulkoilemaan ja otin kamerankin mukaan. Vasta äsken jaksoin latailla kuvat koneelle.


Pyörävaraston tyhjeneminen remppaukkojen tavaroista olisi kiva asia. Kahlaan nimittäin jäisen pyöräni tuollaisesta umpihangesta aamuisin. Siihen pitää olla kengät, joihin ei mene lunta. Uudet lämpimät popot ja villasukat ovat olleet ahkerassa käytössä.


Tänään luovuin viimeisistäkin tyyliperiaatteistani ja puin työmatkalle toppahousut. Toppahousuni ovat siis oikeasti ehkä rumin omistamani vaate. Ne ovat korkeavyötäröiset, haaremihaaraiset ja hiukan liian lyhyet, siis suunnilleen yhtä leveät kuin pitkätkin. Koska en usko maailmasta löytyvän kovin kauniita toppahousuja, voin hyvin preferoida halpuutta. Ostin ne viime talvena UFFilta parilla kolikolla.


Minusta talvessa ja lumessa ovat kauneinta siniharmaat sävyt. Pidän utuisen haaleista, usvaisista, kuuraisista päivistä. Töissä käymisessä ehkä raskainta on se, että valoisaa aikaa ehtii nähdä vain vilauksen kiiruhtaessaan takki auki kadun yli lounaalle. Joululomalta kaipaisin valoa ja liikuntaa, mutta matkaamme pohjoiseen, missä päivät ovat vieläkin lyhyempiä, ja pahoin pelkään, että huiliviikkoni sisältää lähinnä suklaansyöntiä pakkasen pelossa sisätiloihin linnoittautuen. Pitäisi ehkä pakata ne toppahousut mukaan?


Turkua tuntevien ei liene näitä kuvia katsoessa vaikea arvata, minne muuttaisin, jos saisin vapaasti valita minkä tahansa osan tästä kaupungista. Onneksi meiltä ei nytkään ole Kuuvuorelle pitkä matka.


Kameran muistikortilta löytyisi juttua vielä yhteen pikku postaukseen, mutta en ole varma ehdinkö ja jaksanko vielä bloggaamaan ennen torstaista junaan astumista. Varmuuden vuoksi siis toivottelen kaikille Mahdollisille Lukijoilleni oikein mukavaa ja rentouttavaa - ja krääsätöntä - joulua!

tiistai 7. joulukuuta 2010

Kirjokintaat

Kirjoneuletta kaipasin työn alle vaihtelemattoman ja pitkällisen huiviprojektin jälkeen. Marssin siis kirjastoon ja lainasin kasan tylsännäköisiä vanhoja perinneneuleoppaita. Pitkävartiset, väritykseltään punaiseen villakangastakkiini sopivat lapaset oli idean lähtökohta. Kerrankin ihan ohjeen mukaan tehdessäni opin uusina juttuina esimerkiksi noitten hapsujen tekemisen ja kierreraidan.




Langat löytyivät kässähyllyn kätköistä. Tuo harmaa lanka on jotakin oikeasti ikivanhaa, ehkä mummun varastoista yli kymmenen vuotta sitten kulkeutunutta vahvaa ja karheaa, kotikutoisen tuntuista lankaa, jota olen aina lankalaatikkoa siivotessa tuskaillut, kun en ole keksinyt sille mitään käyttöä. Näihin lapasiin langan eläväinen pinta sopii minusta mukavasti, ja karheuskaan ei haittaa, kun näin pakkasilla pyöräillessä käytän kuitenkin kintaitten alla vielä sormikkaita.

Mitähän seuraavaksi tekisi? Ai niin, taisin aloittaa jo yhdet villasukat samasta kirjasta...

maanantai 6. joulukuuta 2010

Ituhippi

Nyt minusta on lopultakin tullut hippi. Olen alkanut idättää. Minulla on ollut pitkään jonkinasteisia ennakkoluuloja ituja kohtaan, ne kun tuntuvat kuuluvan samaan stereotyyppiseen mielikuvaan hörhöydestä kuin horoskoopit, suitsukkeet, Hare Krishna, rastat ja jooga. Koska valistuneen ihmisen ei kuitenkaan tule tuomita mitään pelkän stereotypian takia vaan muodostaa mielipiteensä empiirisen kokeilemisen kautta pelkäämättä hipiksi leimautumista, olen jo oppinut, että jooga on mukavaa liikuntaa ja Hare Krisha -tyypit tekevät todella hyviä kookospalleroita, ja että rastapäisyys ei välttämättä korreloi hippiyden kanssa lainkaan. Sen sijaan horoskooppeihin en ole löytänyt mitään syytä uskoa ja suitsukkeita tulee päänsärkyä.

Iduissa on todistetusti paljon vitamiineja, hivenaineita ja proteiinia. Olin syönyt niitä kaverilla ja joskus ostanut kaupastakin valmiin itusatsin. Koska näin talviaikana on projektina yrittää korvata edelleen liian helposti lautasen reunalle ja leivän päälle eksyvät kasvihuonetomaatit ja -kurkut ilmastoystävällisemmillä tuotteilla, kysyin idätyshommia harrastaneelta kaverilta neuvoja ja ostin Punnitse & Säästästä mungpapuja. Ne lähtivätkin kasvamaan astikaappiin alassuin laitetussa lasipurkissa nätisti ja nopeasti, ja eilen illalla ja tänä aamuna napostelin ensimmäisen itusatsini.


Itu-brieleipäni ei ehkä näytä maailman herkullisimmalta, mutta hyvältä se maistui. Nuo mung-pavun idut eivät mielestäni maistu mitenkään eksoottisilta, lähinnä ne muistuttavat rapsakkuudessaan tuoreita sokeriherneitä. Joten jos tykkää napostella kesäherneitä, suosittelen itujen kokeilemista! Idättämisen väitetään myös muuttavan papuja helpommin sulaviksi, ja ainakin tähänastisen kokemuksen valossa se näyttäisi olevan totta. Oma yleensä kaikenlaisista papujutuista ja niistä sokeriherneistäkin vatsanpuruja kehittelevä mahani ei reagoinut ensimmäiseen itusatsiin mitenkään.

Onko Mahdollisissa Lukijoissani ituhippejä tai sellaiseksi ryhtymistä harkitsevia?