lauantai 27. marraskuuta 2010

Torkkupeitto eli jättihuivi

Pakkasen tulo pisti vauhtia neulomuksiin, ja totesin jättihuivini viimeinkin tarpeeksi suureksi päättelyä varten. Tosin toissapäivänä muffinssilla ja neuleseurana pistäytynyt ystävä huomautti sen näyttävän ennemmin peitolta kuin huivilta. Kääriytymiskokoisen torkkupeittohuivin uskonkin tulevan tarpeeseen ensi viikolla kun aloitan työt rakennuksessa, jonka työhuoneissa toissakesänä tarvitsi kynsikkäät, vaikka ulkona oli hellesää.

En ole viime päivinä käynyt niin paljoa ihmisten ilmoilla, että olisin jaksanut puunata naamaa tai tukkaa. Luonnontilaiset kuvat näyttivät jotenkin vähemmän haljuilta (ja punanenäisiltä) mustavalkoisina, joten vaihteeksi tälläistä tekotaiteellista settiä. Nyt sentään laitoin kameran jalustaan kiinni eli sentään jotain parannusta viimeaikaiseen.


Huivini on siis mittava ainaoikein-neulottu suorakaide pehmeästä akryylilangasta (ei kutita) ja joustaa suuntaan jos toiseenkin. Ja taipuu monenlaiseksi. Se oli tavattoman helppo ja periaatteessa nopea neuloa mutta yksinkertaisuutensa vuoksi myös äärimmäisen tylsä - ja siksi valmistumisessa vähän kesti. Seuraavana projektina onkin sitten vaihtelevaa kirjoneuletta.


Lanka on muuten edelleen Cittarin megatarjouksesta eurolla jättikerä haalittua. Mahtihuiviin meni puolitoista sellaista kerää, joten sen hinnaksi tuli huimat puolitoista euroa. Ei olisi tainnut kirppariltakaan löytyä siihen hintaan.

7 kommenttia:

sirksirk kirjoitti...

Ihana tuo huivi! Mäkin haluun. Ehkä mäkin vielä ryhdistäydyn ja neulon itelleni vastaavan torkkupötkylän.

Katarimaria kirjoitti...

sirksirk, suosittelen torkkupötkylää kaikille palelevaisille! Paksu lanka ja isot puikot vaan niin peittokoko lähenee yllättävän nopeasti. Neulominen on myös hyvää gradunvälttelytekemistä ;)

Alien kirjoitti...

Niin hieno! Mitenkä tuo tarkalleen tehdään? Nimim. täysin avuton käsitöissä.
Ois ihanaa tehdä tuollainen.

Talvinalle kirjoitti...

Oi. Se näyttää ihanan lämpöiseltä. Ehkä teen itsellenikin vielä joskus tuollaisen. Meillä on sisällä ihan julmetun kylmä. Nyt täällä on kaksi keskeneräistä lapasta. :D Toisella on sentään jo pari valmiina.

Katarimaria kirjoitti...

Alien, en laittanut silmukkamääriä tai mittoja ylös, joten kovin tarkkoja ohjeita en voi antaa, mutta periaate on hyvin helppo: luodaan siis tavallisille pitkille ja paksuille puikoille silmukoita niin paljon että työlle tulee leveyttä ehkä metri, sitten vaan neulotaan pelkkiä oikeita silmukoita kummallakin puolella, siitä syntyy joustava "raidallinen" neulos, ihan kuin tekisi normaalia leveämpää kaulahuivia niin kauan että se yltää kuristamatta kaulan ympäri kahteen kertaan. Sitten vaan päädyt kiinni toisiinsa ja rinkulaviltti on valmis! Ei siis tarvi osata muuta kuin luoda silmukoita, neuloa oikeaa ja päätellä, joten homma sujuu vähemmilläkin taidoilla.

Talvinalle, meilläkin on armottoman kylmä, jotenkin tämän talvitodellisuuden unohtaa aina kesän aikana vaikka luulisi tähän jo useamman talven asuneena tottuneen... Käsityölistalla odottelee jo aloitettujen kirjokintaitten lisäksi mm. huopatossut ja pitkävartiset villasukat :)

Jenni kirjoitti...

Aivan mielettömän kivan näköinen huivi! Olenkin tässä pohtinut millaisen sitä itselleen väsäis. Tässä ehkä vähän lisäinspistä.. ;)

Katarimaria kirjoitti...

Jenni, kiitos! Tuo muhkea huivi on todellakin osoittautunut vaivan väärtiksi näillä keleillä. Ja rinkulamalli on tosi kätevä, suunnittelen jo että pitää saada kevääksi aikaiseksi jokin ohuempi versio :)