lauantai 13. marraskuuta 2010

Lakkaa

Pitäisi varmaan muistuttaa itselleen taas tämän blogin olemassaolon tarkoitusta. Jospa tänään valittaisin vähemmän ja saisin aikaan enemmän oli mottoni, kun tämän aloitin. Jos siis gradunteko ei nappaa, ei se aikaansaanti ainakaan siitä valittamalla parane. Silloin pitää tehdä yksinkertaisesti jotain muuta, jotain pientä kivaa ja piristävää aikaansaamattomuudessa rypemisen sijasta. Vaikka lakata kynnet. Tai siivota työpöytä ja järjestää kynsilakkakokoelma.


Kynsijuttuni majailevat tätä nykyä peltipurkissa työpöydälläni, koska tässä tietokoneen ääressä näppejäni yleensä rassailen. Itse lakkojen lisäksi purkkiin mahtuu kynsinauhaöljy ja kiillotusviila, sekä pohjalla lojuu joitakin manikyyritarroja, hiekkapaperiviiloja ja tuollainen kynnenkärkien valkaisukynä, josta en oikein ole tajunnut, miten sen pitäisi toimia, koska ei se toimi.


Purkin sain viime jouluna lahjaksi. Silloin sen sisällä oli karkkia.

Ensimmäisinä ikivanhat lakat. Sinivihreällä glitterillä lakkaan lähinnä varpaankynsiä, jos tuntuu siltä. Tuota vaaleanpunaisen beigehtävää (mikä ihmeen väri tuo edes on, hiekaksi sitä väittää nimi) lakkaa on nyt kynsissä, siitä eivät pienet kulumat ihan heti loista. Väritöntä vahvistajalakkaa käytän aluslakkana. Kultahippulakkakin on suosittu samasta syystä tuon pastellin kanssa, se ei näytä kamalalta vaikka vähän lohkeilisikin.


Nämä ovat asennelakkani, joita laitan juhliin, jos jaksan. Ja minun kynsistäni ne lohkeilevat jo seuraavana päivänä, joten päädyn poistamaan ne. Pitäisi varmaan opetella tiskaamaan hanskat kädessä. Muita vinkkejä kynsilakan lohkeilun estämiseen? Joulunpunainen on suosikkini. Keskimmäisen voitin blogiarpajaisista ja se osoittautui käytössä hiukan liian pinkiksi makuuni. Mutta varpaankynsiin se on kiva. Ja joskus käytän sitä tuon joulunpunaisen alla niin saan taas erilaisen punaisen.


Jos juhlatyyliin sopii asennelakkoja paremmin ranskalainen manikyyri, väännän kyllä sellaisenkin, vaikka näillä. Siis ei-kimaltava peittävä valkoinen, kimaltava peittävä valkoinen, läpikuultava valkoinen ja pikakuivattaja. En osaa maalata kynnen kärkeä vapaalla kädellä, tarvitsen siihen tarroja. Pikakuivattaja pelastaa ja on syy siihen, miksi jaksan lakata kynsiäni edes joskus menettämättä heti hermoja. Silti onnistun varsin usein söhrimään pilalle vastalakatut kynnet.

Onko kokoelmani omaasi verrattuna pieni vai suuri, Mahdollinen Lukija?

5 kommenttia:

compassionateapproach kirjoitti...

aika pieni kokoelma mulla. voisinpa vaikka inspiroitua tästä ja siivota huonettani. heittää turhaa kamaa pois.

söpö boksi! :)

onko sulla jotain nimipäivälahjatoivetta? tyyliin karkki, pulla, krishnapallot. semmonen NÄIN ISO krisupallo vois olla just omiaan olemaan lahja sakelta kakelle! :D

Eicca kirjoitti...

Sun kokoelma on hyvän kokoinen (reilusti isompi kuin mun, mutta eihän mulla ole oikein kynsiäkään) ja ennen kaikkea toimivan oloinen.

Iiiiiiiiiihana tuo purkki. <3

Stazzy kirjoitti...

Aika lailla saman kokoinen ;)

(Onko aika lailla yhdyssana? Ei sentään?)

Salka kirjoitti...

Hih, suuri, sillä mulla on tällä hetkellä ehkä yksi kynsilakka, jota jaksan laittaa ehkä kerran vuodessa :D En vaan ikinä jaksa, ja kyllästyn, kun ne lakat lohkeaa niin nopeasti..haaveilen kyllä sellaisesta kosmetologilla tehtävästä kestolakkauksesta, sillä rakennekynnet eivät viehätä mua :)

Katarimaria kirjoitti...

compassionateapproach, mä odotan varaston korjaantumista. Tila on kiva asia, mutta kaikkee kyllästyttävää en viitsi heittää poiskaan, koska voin innostua niistä joskus myöhemmin.

Jättiläiskrishnapallo kuulostaa houkuttelevalta ajatukselta ;)

Eicca, varmaan kaikki muut noista paitsi ensimmäisen kuvan purkit ja viimeisestä kaikkein pienin valkoinen on ilmestyneet kokoelmaani viimeisen vuoden aikana. joku kynsikärpänen on tainnut puraista. Noilla pärjään ihan hyvin ja yritän olla hankkimatta niitä enempää ennen kuin jotain loppuu. purkkiin mahtuminen on hyvä rajoitin :)

Stazzy, aika lailla on erikseen vaikka sitä näkee jonkin verran yhteenkin kirjoitettuna. sääntö muistaakseni se, että taipumattomat erikseen ellei ole käsite sinänsä, kuten aikamies, tai -inen-loppuisen edellä, kuten aikamoinen. mun mielestä vaikeimpia ja sekavimpia asioita suomen kirjoitussäännöissä ;)

Salka, lohkeilu on todellakin rasittavaa. Semmoinen kestolakkaus on mullakin käynyt mielessä, ehkä sitten kun on säännölliset tulot niin voisi kokeilla. Rakennekynnet ei muakaan innosta, ja niitä tuskin uskaltaisin edes koskaan kokeilla, koska oon kuullut juttuja siitä, kuinka huonoon kuntoon omat kynnet niiden jäljiltä menee.