perjantai 26. marraskuuta 2010

Keksimonstereita

Minulla oli eilen nimipäivä, ja sen kunniaksi leivoin. Ensin näytti, että tuloksena olisi ihan tavallisia mitä kaapista löytyy -periaatteella tehtyjä muffinsseja: porkkanaa, rusinoita, rommia. Sovelsin erinäisiä googlaamalla löytyviä vegaanisia muffinssireseptejä.


Taikinasta tuli hiukan liian pieni 12-osaiselle muffinssipellille, joten leivokset eivät nousseet ihan niin muhkeiksi kuin olisin toivonut. Päätin silti testata ideaa, joka oli pyörinyt mielessä siitä asti, kun tässä blogissa törmäsin näihin hurmaaviin veijareihin.


Koska kaapista ei löytynyt sinistä elintarvikeväriä ja mieluummin olen syömättä turhia väriaineita - ja koska siniset karkitkin ovat aina pahoja niin sinisen elintarvikevärinkin on pakko maistua pahalta - näistä monstereista tuli aidon keksimonsterin vaaleanruskeita sukulaisia. Huomatkaa halpispursotin, jonka saumoista tursuaa täytettä. Vegaaninen kuorrutus onnistui vallan mainiosti näin:

50 g kookosrasvaa sulatettuna ja jäähdytettynä
50 g vegaanista margariinia
0,5 dl tomusokeria
0,5 dl carobia (tai kaakaota)
0,5 dl soijajugurttia
1 tl vaniljasokeria

Niistä vatkaamalla tulee oikein oivallinen, jämäkkä vaahto.

Monsterit saivat silmät marsipaanista. Pupillien kanssa piti kehittää vähän luovuutta, sillä nekin oli alkuperäisissä ideoissa tehty elintarvikevärillä. Ensimmäiset muffinssit saivat silmät pellavansiemenistä ja näyttivät olevan vähän aineissa:


Sitten muistin kaapista löytyvän kuivattuja mustikoita, jotka olivatkin silmiksi enemmän kuin paikallaan.



Tässä vielä koko pesue.


Ensin tuntui kamalalta alkaa haukata pikku kavereita, joihin tekovaiheessa ehdin jo kiintymään. Yllättäen pesueesta tänään on kuitenkin jäljellä vain yksi raukka, joten illalla pikkujouluilemaan saapuvalle kotiseututukiryhmälle pitää kuorruttaa uusia!

PS. Mihin mun kaikki kommentoijat on hävinneet? Vää-vää, nur-nur. Keksikää nyt edes näistä jotain sanottavaa, oi Mahdolliset Lukijani ;)

9 kommenttia:

NooranElämää kirjoitti...

Kauheen pelottavia :D

Salka kirjoitti...

Ihania :D! Ja varmasti teki tiukkaa sen suhteen, raaskisiko niitä syödä vai ei :)

Saoka kirjoitti...

Paikalla!

Huippuhauskan näköisiä, minunki tekis mieli kokeilla jotain kuorrutettuja muffineita, mutta en vielä ole saanut aikaan. Viime viikonloppuna sentään tein kääretortun.

compassionateapproach kirjoitti...

KIITOS <3

Katarimaria kirjoitti...

Kiitän kommenttivyörystä! Hyvä huomata välillä, että lukijani eivät ole kaikonneet ;)

Noora, toki mun oli pakko tehdä niille kaikille mielipuolinen tuijotus :D

Salka, vaikeinta oli valita, minkä niistä murhaa ensimmäisenä. Loput katosivat aika äkkiä, ja viimeinen nyt piti syödä ihan vain siksi että se näytti niin yksinäiseltä :D

Saoka, nämä olivat toiset kuorrutetut muffinit ikinä mitä tein, ensimmäiset joskus vuosi-pari sitten tulivat aika rumia joten vasta nyt uskalsin kokeilla lisää. Nyt kyllä tekisi mieli taas tehdä vaikka mitä. Mutta ovat nuo kyllä sellaisia kaloripommeja, että pitäisi aina olla porukkaa, jolle tarjota niitä, itse pystyy syömään ehkä kaksi päivässä :D

compassionateapproach, kiitos itsellesi! Säästän krishnapalloja johonkin tulevaan gradu- tai työkriisiin :D

elamaontassa kirjoitti...

Mä repeilen täällä mökkihöperöidessäni. Aivan mahtavia noi muffinit! :D

Katarimaria kirjoitti...

elamaontassa, muffinssipesue kiittäisi, jos olisi vielä olemassa :P

Anonyymi kirjoitti...

Ihania muffinsseja! Repesin noille silmille, hyvän näköisiä ;) tuli itsellekin halu väsätä tuollaisia..

Katarimaria kirjoitti...

Anonyymi, muffinssien muisto kiittää! Siitä vaan värkkäilemään. Erilaisten ilmeitten väkertäminen tuotti todellakin paljon hupia :)