sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Helan går ja arki seuraa

Olen jotenkin jumissa blogini kanssa. Rinkulahuiviprojektini etenee tuskallisen hitaasti (tai sainhan jo ensimmäisen version valmiiksi, mutta se oli liian pieni, kuristi, ja purin sen) eikä muillekaan päässä muhiville projekteille oikein löydy sijaa. Vaikka vaatekaapista löytyi M:n jostain joskus saama ikivanha puvuntakki, jonka hyväkuntoisen kankaan saisin kai leikellä projekteihini, ja vaikka kaverin äiti lupasi lainaksi saumurinsa.

Istun pitkiä päiviä koneen ääressä, kirjoitan gradua lauseen silloin tällöin ja enimmäkseen haahuilen päämäärättömästi internetin syövereissä. Tavoitteeseen nähden - 20 sivua raakatekstiä marraskuun loppuun mennessä - kirjoittaminen etenee aivan liian hitaasti. Ahdistun ja surffaan lisää. Ja sitten riuhtaisen itseni irti stressistä ja luen pari(sataa) sivua Stephen Kingin Mustaa tornia. Neljäs kirja sarjasta loppui eilen, enkä päässyt heti kirjastoon hakemaan seuraavaa.

En ajattele vaatteita, käyn iltapimeässä tuulipuku päällä ja pipo syvällä silmillä jumpassa ja Siwassa. Viimeksi tunsin näyttäväni nätiltä keskiviikon humanistisitseillä, mutta niinhän se kävi kuten aavistelinkin, että tuli liian kiire juosta bussille ja asukuvat jäivät ottamatta. Ehkä hyvä niin, sillä nopeasti räpsäistyissä kuvissa olisin kuitenkin näyttänyt idiootilta ja hyvä mieli pukeutumisvalinnasta olisi kaikonnut.


Valintanani oli pikkujouluisen puna-musta-hopeista. En todellakaan jaksanut pukea kuteita enää uudestaan niskaan, joten kuvasin ne tuolla tavalla typerästi lattialla, koska halusin kuitenkin löpistä niistä. Sekä satiinipaita että samettihame nimittäin eivät muistaakseni ole vielä blogissa näkyneet, koska olen kumpaakin pitänyt todella vähän ja meinasin jo ne tuomita virheostoksiksi. Hame on monta vuotta vanha heräteostos Turun virallisesta goottikaupasta Rockgootista, jonne piti sen avauduttua mennä kurkistamaan ja hipelöimään hepeniä, joita osaisi itse käyttää ehkä Halloweenina. Paidan ostin vuosi sitten kirpparilta jotain kuvitteellisia pikkujouluja varten ennen kuin muistin, etten koskaan saa kutsuja pikkujouluihin, joihin oikeasti pitäisi pukeutua juhlavammin.

Yllä olevan selityksen pointtina oli tarkoitus olla se, että ehkä on ihan hyvä, ettei omistakaan sitä kaikkiin juhliin sopivaa pikkumustaa, koska sitten pukeutumistuskassa tulee tehtyä löytöjä vaatekaapin syövereistä ja yllättävissä yhdistelmissä voi tuntea olonsa kotoisaksi.

Ja sitten takaisin gradun ja tyhjän Word-tiedoston kammon pariin.

2 kommenttia:

Saoka kirjoitti...

Minullakin on blogijumi, en ole päivittänyt yli puoleentoista kuukauteen... Muutoksia blogiin suunnitteilla, mutta kattoo tässä kuhan joutaa...

Katarimaria kirjoitti...

Saoka, blogijumit on kurjia :/ Toivottavasti muutos auttaa siihen!