tiistai 11. toukokuuta 2010

Rouviintumisprojektin huipentuma, osa 2.

No niin, nyt seuraa kertomusta niistä varsinaisista juhlista. En ole sillä tavalla juhlaihminen, että olisin voinut mitenkään kuvitella kiireisen juhlapäivän olevan "elämän paras päivä" tai odottanut mitään valtavan ihmeellistä. Rouviintuminen on kuitenkin ollut prosessi, jossa lyhyt vihkihetki ja juhlat ovat vain yksi osa. Sikälikin häät tuntuivat epähäämäisiltä, että olinhan jo ollut rouvata viikon!

Oikein mainiot ja ikimuistoiset juhlat niistä kuitenkin tuli, ja sekä itsellä että vierailla tuntui olevan mukavaa. Sukulaiset tapasivat viimeinkin toisensa ja odotusten mukaisesti tulivat mainiosti toimeen. Vaikka pöytäjärjestyksen uusintavärkkäys juhlia edeltävänä iltana oli aiheuttaa bridezilla-kohtauksen ja yleinen hössötys ahdistusta, ja loppuillasta juodusta vodkastakin tuli paha olo, bileet menivät kuitenkin melko lailla suunnitelman mukaan ja päällimmäiseksi muistoksi jäi katossa ollut tunnelma.

Tunnelmavalaistussa kellarissa oli jokseenkin hankala kuvata, sillä ihmiset ehtivät aina heilua suuntaan ja toiseen valotuksen aikana. Itsekään ei ehditty pysähtyä kovin pitkäksi aikaa, joten puvustakaan ei taida edelleenkään löytyä kunnollista edestäpäin otettua kokovartalokuvaa. (Jos muuten joku postauksen kuvissa esiintyvä tahtoo naamansa sensuroiduksi tai koko kuvan pois, ilmoittakoon hetimmiten!)


Rikottiin perinteitä pitämällä malja- ja tervetuliaispuhe itse. Yleensäkin minua ärsyttää perinteiden noudattaminen vain tavan vuoksi, ja jos kerran morsiamen isä on päätynyt perinteiseksi alkumaljan nostajaksi siitä syystä, että on entisaikaan maksanut hääjuhlan, niin eikös ole luontevaa, että modernisti itse juhlansa maksavat toivottavat vierailleen hyvät juhlan ihan itse?


Hääkakku sentään oli perinteinen anopin leipoma mansikka-hedelmäkakku. Toiveemme vähälahjaisista ja talkoovoimin toimivista juhlista toteutui jopa yllättävän hyvin. Emme saaneet mitään kaappeja täyttävää rihkamaa, ainoastaan pari tervetullutta esinettä (mm. sisustukseen mainiosti sopivan kellon ja taulun, joista ehkä postailen myöhemmin), kiipeilylahjakortin ja tietysti sukulaisilta vähän rahaakin, ja juhlapöytä notkui kätevien vieraitten tuomista herkuista.


Muutama vieraiden välistä kommunikointia edistävä ohjelmanumero meillä oli, vaikka kaikki tyypilliseksi hääohjelmaksi mielletyt tunnistamisleikit ja minkä tahansa ryöstöt oli unohdettu. Pöytäkunnat kisasivat hääparia koskevasta triviaalitietämyksestä - kysyimme mm. kumman ylppäri-ällämäärä oli suurempi ja kissojen lempinimiä.


Toinen ohjelma oli kiertävä lahjapaketti, jonka saivat avata muun muassa vanhin ja nuorin vieras sekä kirjavimman kravatin, pisimmän tukan, korkeimpien korkojen ja suurimpien kenkien omistajat. Lopulta paketti päätyi sulhaselle, ja sieltä kuoriutui Tommi Liimatan ja Jouni Hynysen tuore Rillipää ja läski -kirja, jota sattumoisin olin itsekin hitusen havitellut kirjahyllyymme...


Itse pidin M:lle puheen, ja mahdollisesti löpinäni rohkaisemana myös useampi kaveri uskaltautui avaamaan suunsa. Maljoja nosteltiin, ruoka ei loppunut kesken, mutta ainakin omasta mielestäni juhlat olivat ohi ihan liian nopeasti! Toki ne jatkuivat vielä Dynamossa, jonne saapui lisää vierasvahvistusta vanhemman väen poistuessa kotia tai hotellia kohti...


Kiitos vielä vieraille ja etenkin kaikille järjestämisessä auttaneille!

Häämatkalle emme lähteneet emmekä tule lähtemäänkään, sillä juhlastressistä toipuminen sujuu parhaiten kotosalla, ja juurihan olimme Virossakin. Rouviintumisprojektijuttuja saattaa vielä tulla postaus niistä muutamasta lahjasta. Jos jokin asia juhlajärjestelyissämme jäi kiinnostamaan, saa kysyäkin!

4 kommenttia:

compassionateapproach kirjoitti...

voi hitto, toi tanssilattia kuvaa saa mut niin onnelliseks! <3

Maya kirjoitti...

Kivoja kuvia ja oli kiva päästä käymään teidän jatkoilla myös! :)

Prefecta kirjoitti...

AH, niin Ihanaa rouviintumisen jatkoaikaa teille molemmille!
Muistakaahan pippaloida säännöllisesti jopa ihan kahdestaan! Se on hyvin hyvin tärkeä juttu!!!

Katarimaria kirjoitti...

compassionateapproach, todiste siitä että ehdin edes pari biisiä tanssimaan ennen kuin tasapaino katosi :/

Maya, kiitos käynnistä ja anteeksi vielä, etten ehtinyt oikein viettämään aikaa seurassanne. Hitsin vodka harmittaa vieläkin :(

Prefecta, kiitos ja pidetään mielessä :)