sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Rouviintumisprojektin huipentuma, osa 1.

Meidät vihittiin siis toissapäivänä vappuaattona aamukymmeneltä. Illalla iski kauhea jännitys, ja aamulla ei meinannut saada pinnejä päähän ja luomiväriä naamaan kun kädet tärisi. Ja yöllä näin vielä unta, että M ei halunnutkaan kanssani naimisiin!

Maistraatin minimivihkikaava oli kaikessa ytimeikkyydessään vallan riittävä, sillä näkemissäni sekä tuttujen että telkkarin häissä minua yleensä eniten ärsyttää vihkipappien "henkilökohtaiset" kliseet, "yhteinen matka" ja plaah. Miten muka jollain lyhyellä haastattelulla kukaan voisi oppia tuntemaan niin että osaisi sanoa mitään edes jossain määrin osuvaa? No, myönnetään, että tilanne varmaan itsessään on niin liikuttava, että kliseetkin itkettävät, ja homma on ihan eri jos vihkijän oikeasti tuntee. Itselleni oli kuitenkin tärkeintä, että saatoin koko sydämestäni allekirjoittaa riisutun kaavan jokaisen sanakäänteen joutumatta tuhahtelemaan latteuksille.


Puvustani tulee toivottavasti otettua parempia kuvia vielä lauantaina, sillä vapunaaton muistikortillisesta ei löytynyt yhtäkään julkaisukelpoista edestä päin otettua kokovartalokuvaa. Puvussa on kuitenkin peräti neljä osaa: kermavalkoinen hame ja korsetin alla oleva samanvärinen pitsitoppi ovat erilliset ja yhdisteltävissä mainiosti myös vähemmän prameissa juhlissa käytettäviksi. Niiden lisäksi punainen bolero on Hannan käsialaa, ja sekä bolero että toppi ovat kierrätysmateriaalia. Rautaluinen aito korsetti on ollut minulla jo neljä vuotta ja olen tottunut sen käyttöön niin etten ainakaan sen takia tule pyörtymään juhlissakaan. Hitusen harmillista on, että vartaloni on muuttunut niin, että korsetin nyöritykset täytyy nykyään kiristää ylhäältä selvästi alaosaa kireämmälle. (Voi tissini, minne katositte!)

Mitään tilaushääkimppua en jaksanut alkaa hankkimaan, kun en kerran sitä juuri missään ehtisi kanniskelemaankaan, joten kuvien ottamista varten hain torikojusta vitosella vallan nätin puskan. Lauantaiksi voin sitten hakea toisen, jonka voin jossain välissä iltaa viskata jollekin onnekkaalle.

Maistraatin jälkeen oli ohjelmassa napsia kuvia, joista voisi teettää kiitoskortteja ja kirjahyllykappaleita. Koska olemme kameralla osoitellessa herkästi vaivaantuva pariskunta, studiokuvia ja ventovierasta kuvaajaa ei edes harkittu. Kun vielä kehnoista ennusteista ja harmaasta aamusta huolimatta ilmakin alkoi suosia, kapusimme Vartiovuorenmäelle, poksautettiin pullo kuoharia, ja kaverit pääsivät leikkimään järkkärilläni.



Kotona kuvia katsellessa kyllä huomasi, että puolissa kuvista M:n puvuntakin hiha oli pahasti rutussa ja neljäsosan pilasi etualalla huomion kasvoista varastava talvenvalkoinen käsivarteni. Myös puhkipalaneita kohtia ja muuten loistokkaista kuvista uupuvia kenkiä oli harmillisen mahdotonta lisäillä kuviin jälkikäteen. Vähän rajausta korjailemalla kuvaläjästä löytyi kuitenkin useampi mahdollinen kiitoskortti- ja kirjahyllykuva, ja meno on niissä taatusti studiopönötystä parempi. Vai mitä sanotte?


Kuvaamisen jälkeen kipaistiin kotiin vaihtamaan vaatteet ennen Haraldissa lounastamista, ja sitten moikattiin vähän kavereita vappubooleilla. Koska juuri viime viikolla tuli polttareiden merkeissä nautiskeltua alkoholia, ja ensi lauantainakin olisi tarkoitus jaksaa juhlia pikkutunneille, otettiin vappu rauhallisesti mutta kipaistiin toki piknikilläkin. Tänään onkin sitten vuorossa pyörälenkkiä Ikeaan, sillä juhlajärjestelyissä on vielä kesken monta pikkuasiaa, esimerkiksi lautasliinat puuttuvat!

12 kommenttia:

compassionateapproach kirjoitti...

tämän postauksen paras kohta:

(voi tissit, minne katositte?)

<3

musta on kyllä hienoa, että teidän avioitumisproggis on tällainen liukuva :) tosin pitää vaan unohtaa stressi kuteista :D mulla on varmaan lauantaina matkalaukku mukana, kun pitää olla kaikki mukana. ehkä pitäis meikkejäkin muuttaa. rokkilevyjä ei nyt ihan vaan soitella söpöissä mekoissa :D

Jenna kirjoitti...

Odotan, että näen sun puvun IRL :)

Jenna kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Rhia kirjoitti...

Onnea =) ihanasti erilainen puku ja propsit rennoista hääkuvista myös. Sellaiset studiossa otetut pönötyskuvat on jo aika jättää historiaan.

MouMou kirjoitti...

Aikamoisen kaunis prinsessamorsian.:)

Eicca kirjoitti...

Ihanan persoonallinen hääpostaus kaikkine yksityiskohtineen! Teitte kaiken tosiaan juuri teille sopivalla tavalla, tuosta jää varmasti ihanat muistot! Onnea, onnea!

Salka kirjoitti...

Onnea vielä kerran! Puku on todella kaunis ja aivan ihania kuvia :)!

Maya kirjoitti...

Ihania nuo teidän kuvat ja tositosi paljon onnea. Taidan tulla kyllä onnittelemaan vielä sitten lauantainakin :D

Katarimaria kirjoitti...

compassionateapproach, ;) Joo tää prosessiluonteinen avioituminen sopii meillekin, huomasi perjantaina että aika tuskaa olisi ollut sen jännittävän aamun jälkeen jatkaa juhlimaan. Ensi lauantaina toivottavasti saa nukuttua vähän pidempään ja paremmin, joten mahdollisuudet siihen, etten simahda kymmeneltä, ovat paremmat :)

Jenna, lauantaina sitten :)

Rhia, kiitos! Mun rippi- ja yo-kuvat oli niin karmeita pönötyksiä, etten halunnut missään tapauksessa jatkaa samalla linjalla. Ja ihan mainiosti (ja ilmaiseksi) se kuvaaminen tuntui näinkin sujuvan.

MouMou, kiitos!

Eicca, kiitos! Toivotaan, että varsinaiset juhlat sujuvat vielä yhtäläisellä meiningillä.

Salka, kiitos!

Maya, kiitos ja tervetuloa!

Stazzy kirjoitti...

Onnittelut rouviintineelle!

Mukavan ja teidän oloiset häät, ja kekseliäs puku.

visuaalisesti vaativa kottarainen kirjoitti...

Mielettömän kauniita kuvia! Omaa silmää viehätti morsmaikun lisäksi myös tuo aivan käsittämättömän kaunis hame. <3 Onko se teetetty vai ostettu jostain?

Katarimaria kirjoitti...

Stazzy, kiitos!

visuaalisesti vaativa kottarainen, kiitos! Hameen teki turkulainen suunnittelija nimeltä Hanna Jaakola mun toiveitten ja ideoitten mukaan, ja hän oli kyllä sellainen ajatustenlukija että en voi kuin kehua! Hannan muita puuhasteluja löytyy nettisivuiltansa: http://www.ihannadesign.com/