tiistai 18. toukokuuta 2010

Rouviintumisprojektin summausta

Olen ollut kahden vaiheilla, tehdäkö juhlien kustannuksista laskelmaa edes itselleni vai ei, mutta koska joku toinenkin opiskelijabudjetillinen rouviintuja saattaa etsiä vinkkejä ja muuta häälöpinää ja googlautua tännekin, teen nyt pientä summausta kuitenkin. Etenkin ruokatarjoilun hintaa on vaikea laskeskella, sillä tarpeet ostettiin useammalla kauppareissulla ja joka kerta ostettiin myös normiruokaa kotiin.

Puvustus
- Oman teetetyn pukuni kankaat maksoivat 60 e, työ n. 300 e. Eikä tämä hääpuku taatusti jää kaappiin pölyttymään, vaan olen jo miettinyt, kuinka yhdistän hameen hieman vähemmän prameasti muutamiin muihin kesän juhliin.
- Sulhasen puvusta en löytänyt kuittia, mutta muistikuva oli, että parillasadalla siitäkin selvittiin. Ja harmaata peruspukua tulee M:kin taatusti käyttämään vielä monta kertaa. Ainoa häiden jälkeen käyttämättömäksi jäävä on luultavimmin kolmenkympin plastroni, jonka voi vaikka myydä eteenpäin.
- Asusteet ja kengät löytyivät kaapista.
- Sormus kaiverruksineen maksoi n. 200 e.
- Hiukset ja meikin laitoin itse.
- Hääkimppu kuvia varten torilta 5 e.
Yhteensä n. 765 e

Kuvituksena lahjoja: seinäkelloa toivottiin vanhan onnettomasti hajonneen tilalle. Tämä saatu sopii mainiosti sisustukseen, lasin alla olevat viisarit eivät houkuta karvapyllyä jahtiin - eikä siinä edes ole jahdattavaa sekuntiviisaria - ja kello on myös yllättävän hiljainen.

Juhlapaikka ja varusteet
- Raatihuoneen kellarin tilavuokra oli 350 e.
- Pääosa astioista vuokrattiin, se maksoi n. 80 e, johon sisältyi myös yksi hajonnut viinilasi.
- Kutsuihin, paikkakortteihin ja ruokavaliolappusiin kului askartelutarvikkeita n. 20 euron edestä.
- Pöytäliinat ja tarjoiluastiat lainattiin kavereilta ja sukulaisilta.
- Koristeiksi poimittiin valkovuokkoja ja kannettiin kotoa kaikki löytyvät tuikkulyhdyt ja kynttilänjalat.
Yhteensä n. 450 e.

Tämän hienon leijonataulun meille teki M:n sisko, ja se löysi jo paikkansa seinältä. Pahoittelen, etten jaksanut suoristaa kuvaa, taulu seinällä riippuu kyllä suorassa.

Tarjoilu
- Alkoholijuomina tarjottiin kuohuviiniä, valkoviiniä ja punaviiniä sekä boolia. Alkoholit ostettiin Viron-reissulla, niihin meni arvioni mukaan n. 150 e, ja pari viinipulloa maistettiin jo etukäteen, muutama meni apulaisille kiitokseksi ja jokunen on vielä kaapissakin.
- Ruokakauppaan meni varmasti ainakin 200 e. Anoppi, joka taiteili kakut, toi mukanaan osan tarpeista, ja muutakin väkeä puuhasi keittiössämme juhlaa edeltävänä iltana ja juhlapäivän aamuna. Kavereistakin moni toteutti lahjatoiveemme ja sopi ennalta, mitä voi tuoda tarjottavaksi. Emme siis tarjonneet lämmintä ruokaa, vaan pöytä notkui voileivistä, piirakoista, kakuista, pitsoista, pikkuleivistä, pullasta, kuivahedelmistä, pähkinöistä, juustoista jne. Ainakaan meidän korviin ei kantautunut valitusta, että joku olisi jäänyt nälkäiseksi, ja murkinaa riitti jatkopaikkaan vietäväksikin.
- Näin jälkeenpäin ajatellen stressi olisi luultavasti ollut vähäisempi, jos olisimme palkanneet pitopalvelun hoitamaan tarjoilun. Toisaalta saimme tällä tavalla pöytään juuri niitä herkkuja, joita halusimme, ja pitopalvelujen menulistoilta olisi varmaan ollut melko vaikeaa löytää esimerkiksi vegaanisia vaihtoehtoja. Myös vieraan väen hyöriminen juhlapaikalla olisi saattanut jäykistää tunnelmaa. Lisäksi vieraiden päästessä osallistumaan juhlien tekemiseen, materiaalisten lahjojen määrä jäi oikeasti toiveittemme mukaisesti vähäiseksi. Ja onhan köyhiltä opiskelijoilta ihan eri asia pyytää palvelusta kuin rahasummaa.
Yhteensä n. 350 e.



Ystävä, joka oli tärkeä linkki minun ja M:n tapaamisessa, oli teettänyt ja kehystänyt meille yhden harvinaisista onnistuneista yhteiskuvistamme.

Valokuvat ja kiitoskortit
- Valokuvat ottivat kaverit minun järkkärilläni vihkimisen jälkeen, siis itse kuvaus ei maksanut mitään.
- Kiitoskortit, juhlakuvia paperikuvina ja "viralliset" hääkuvasuurennokset itselle ja sukulaisille muistoksi pistettiin eilen tilaukseen ja vielä jää siis nähtäväksi, onko laatu toivottua. Hintaa postikuluineen tuli n. 60e, lisäksi pitää vielä ostaa itselle jäävään kuvaan kehykset.

Näillä laskelmilla koko häiden kustannuksiksi tulee reilut puolitoista tuhatta euroa. Kamala summa opintotuella eläjille yksistä juhlista, mutta toisaalta kallein osuus oli kuitenkin vaatteet, jotka palvelevat tulevissa juhlissa vielä vuosikausia. Muita kustannuksia oli vielä ainakin jatkoilla soittaneen dj:n palkaksi mennyt kaksikymppinen, taksimatka kotiin ja parit hajonneet sukkahousut. Juhlissa oli siis väkeä 36 henkeä ja jatkoilla roimasti vielä lisää.

Juhliemme rentous ja persoonallisuus sai valtavasti kiitosta, ja ennestään tuntemattomat vieraat vaikuttivat tutustuvan toisiinsa hyvin ja viihtyvän mainiosti. Yllätyin siitä, että ihan oikeasti emme saaneet mitään turhaa lahjaksi - kiitos siitä rakkaat sukulaiset ja ystävät! Edellä kuvattujen esineiden lisäksi saimme myöskin ennalta toivotun rautapadan, jossa aion opetella valmistamaan ainakin linssimuhennosta, ja kivana yllätyksenä lahjakortin seinäkiipeilemään, joka pitäisi lähiviikkoina ehtiä käyttämään. Vaikka olimme budjetoineet maksavamme juhlat itse emmekä varsinaisesti toivoneet rahaakaan, sitä kuitenkin sukulaisilta tuli mukavasti peittämään kustannuksia.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Letti veks

Tässä nyt kuvia uudesta tukastani.


Tukkaa tipahti siis kampaamon lattialle enemmän kuin koskaan ennen, mutta se oli tarkoituskin. Olin nimittäin lopen kyllästynyt hapsuisiin latvoihini ja iänikuisesti samanlaiseen tukkaani. Kasvaa se takaisin kuitenkin aika nopeasti, kun ei mistään takapuoleen yltävästä letistä kuitenkaan enää aikoihin ole ollut kyse. Värille ei tehty mitään, vaan tukassa on ainoastaan itse raitahupulla kuukausi sitten väkerrettyjä raitoja, joita kampaajakin meni kehumaan.

Tämän uuden hiuksiston saa vielä nippa nappa kiinni pikkuruiselle ponnarille. Se oli kriteerinä, samoin se, ettei tarvitsisi heti kuukauden päästä olla taas lyhentämässä pehkoa, mutta muuten annoin kampaajalle aika vapaat kädet. Alun peilikuvasäikähdyksestä toivuttuani olen kyllä tyytyväinen.


Jotenkin olo lyhyemmällä tukalla on kevyempi ja sirompi (ja löysin itsestäni hämmentävästi muutaman kaukaisen sukulaisen näköä), mutta nähtäväksi jää, mitä kesän jälkeen tukalle taas tapahtuu. Jotain tätimäistä tässä pottamallissa kyllä on, mutta sopivasti yhdistelty tätimäisyys tuntuu olevan tyylini kulmakiviä! Jostain kumman syystä uudella tukalla ulos lähteminen vaatii väistämättä huulipunaa ja aurinkolasit.

Tämän uuden pään laittaminen vaatii vielä hiukan opettelua, vaikka luulenkin, että tässä mallissa kyllä on muuntautumiskykyä eri tavoin kammattuna ja pinneillä kiinnitettynä jopa entistä lettiä enemmän. Toistaiseksi olen pyöritellyt sitä ojennukseen kampaajaa matkien muotovaahdon ja ilmakihartimen avulla, mutta odotan innolla hyviä syitä kokeilla vaikka kiharoita.

Mitä tykkäätte, Mahdolliset Lukijani? Vinkkejä lyhyemmän tukan laittoon ja hyviksi havaittuihin tukkamömmöihin otetaan vastaan!

perjantai 14. toukokuuta 2010

Kissapiknik

Eilen lämpimän illan kunniaksi haettiin Siwasta jätskiä ja lähdettiin pihalle syömään sitä. Koska kerrostalomme sisäpiha on remontissa, Rölli-raukka ei ole päässyt parveketta pidemmälle ulos sitten talven alkamisen. Ullahan ei niin ulkoilemisesta välitäkään. Otettiin sitten katti valjaisiin ja suunnistettiin parin sadan metrin päähän aurinkoiselle nyppylälle. Pitää mennä toistekin, kun minipuumalla oli niin kivaa.



Melkein-villieläin kiipeili kalliolla, tutki jokaisen kuopan ja ruohotupsun, melkein-pyydysti pari kimalaista ja västäräkinkin perään tuli ryntäiltyä.


Ulkoiluttajakin pääsi kuvaan, vaikka vähän dorkalta näyttääkin. Tässä siis viimeinen otos vanhasta tukasta. Nyt on päässä jo kesätukka, siitä lisää lähipäivinä.


 Ja eväistä riitti Röllillekin vähäsen.

torstai 13. toukokuuta 2010

100 tylsyyttä

1. Minun ei pitänyt tehdä tätä listaa eikä muitakaan paljastuslistoja.
2. Koska assosiatiivinen listaus yleensä johdattelee minut ajattelemaan ikäviä asioita ja ahdistumaan.
3. En ole varma, keksinkö sataa asiaa saati julkaisenko tätä ikinä.
4. Olen tylsistynyt ja väsynyt.
5. Minun pitäisi litteroida, koska omatoiminen palkaton harjoitteluni on ollut kesken jo puolitoista vuotta.
6. En saa ajatella sitä, koska se ahdistaa.
7. Motivaationi opiskelun suhteen on muutenkin alempana kuin koko opiskeluaikana.
8. Ajattelen mieluummin sitä, että menen huomenna kampaajalle.
9. Aion antaa lyhentää tukkaani lyhyemmäksi kuin koskaan ennen.
10. Nähtäväksi jää, miten käy.

11. Kävin tänään aamulenkillä.
12. Tuijotin koko lenkin ajan maata, koska pelkäsin astuvani etanoiden päälle.
13. Niitä oli polulla paljon.
14. Ajoin kerran vahingossa etanan päältä pyörällä.
15. En koskaan unohda sitä kuoren rusahtavaa ääntä.
16. Kuorellisia etanoita ei koskaan näkynyt lapsuudenkodissani.
17. Luulen, että ne ovat turkulainen erikoisuus.
18. Lapsuudenkodissani oli silti paljon niitä toisenlaisia etanoita.
19. Oli myös kasvimaa, ja salaatit piti puhdistaa huolellisesti, ettei lautaselle tullut etanoita.
20. Kerran ala-asteella opettajani lautasella oli etana.

21. Kävin ala-asteen minikoulussa, jossa minun kouluaikanani oli 16-21 oppilasta.
22. Kannatan kyläkouluja, kunhan ne ovat tarpeeksi isoja.
23. Oma kouluni oli ehdottomasti liian pieni.
24. Koko kylä oli hitusen liian pieni.
25. Asuisin mielelläni loppuelämäni kaupungissa.
26. Tosin haluaisin joko omakotitalon tai kesämökin.
27. Lopulta kai rivitalokin riittäisi tai iso lasitettu parveke.
28. Parvekelaatikossani salaatit olivat viimeinkin itäneet tänä aamuna.
29. Tahtoisin istuttaa sinne vielä lisää kaikenlaista, mutta en jaksa kantaa multaa kaupasta.
30. Asumme hissittömän talon neljännessä kerroksessa.

31. Syömme luultavasti tänään tortilloja.
32. Niihin tulee soijarouhe-tomaattimössöä, salaattia ja salsaa.
33. En muista, koska olisin ostanut kotiin jauhelihaa.
34. Lihan rasvaisuus ällöttää minua, mutta syön sitä silti joskus.
35. Joskus vain pitää saada hyvää pihviä punaviinin kanssa, mummulassa pitää syödä lihapullia ja humalassa kebabia.
36. Mielestäni ihmisten pitäisi opetella syömään lihaa vain juhlaruokana.
37. Olen huolissani maailman tilasta.
38. Olen myös jokseenkin ideologinen ihminen.
39. Mutta ahdistun ajatellessani liikaa, sillä ymmärrän kaikki toisaalta ja toisaalta -kannat.
40. Veljeni kasvattaa mullikoita ja työskentelee teurastamolla.

41. Ahdistun esimerkiksi ajatuksesta, että lihansyönnin laaja vähentäminen veisi veljeltäni työn.
42. Olen myös jossain määrin luomukriittinen.
43. Lapsena opin, että luomuviljapellot erottaa tavallisista siitä, että niillä kasvaa paljon rikkaruohoja ja vilja on kitukasvuista.
44. Toisaalta myös Itämeren rehevöityminen ahdistaa minua.
45. En ole vielä listan puolessa välissäkään, ja nyt jo on vähän paha olla.
46. Pitää siirtyä muihin asioihin.
47. Minulla on pienimuotoinen post wedding depression.
48. Amerikkalaisista hääohjelmista opin, että se on käsite.
49. Olen siirtänyt monia asioita, että teen ne sitten juhlien jälkeen.
50. Nyt siirrän niitä tehtäväksi vaikka syksyllä tai joskus.

51. Jos tylsistyn tarpeeksi, saan ne hommat tehdyksi.
52. Luultavammin kuitenkin alan siivota tai menen ostamaan multaa.
53. Saattaisin myös elvyttää soitto- tai maalausharrastustani.
54. Soittaisin enemmän, jos en asuisi kerrostalossa tai jos olisin enemmän kotona yksin.
55. Olen unohtanut taidoistani niin paljon, että nolottaa.
56. Instrumenttini ovat piano ja harmonikka.
57. Arvatkaapa, kuinka paljon hanurinsoitosta sai kuulla yläasteella.
58. Soittimien saaminen itselleni vaati suuria ponnistuksia.
59. Mutta se liian pitkä tarina kerrottavaksi blogissa.
60. Ja jos ajattelen sitä, assosioin kaikkiin muihin tavaroihin, joita en lapsuudenkodistani saanut.

61. Minulla oli esimerkiksi kansallispuku siellä.
62. Se näytti päälläni todella epäedulliselta.
63. Mutta siihen kuului tavattoman kauniit liivinsoljet ja rintakoru.
64. Ompelin siihen itse uuden puseron, josta tuli liian iso.
65. Käytin sitä ainoan kerran rippijuhlissani.
66. Jos pusero olisi ollut oikean kokoinen, puku olisi voinut näyttää paremmalta.
67. Samoin jos olisin vaikka kihartanut tai letittänyt hiukset ennen otsanauhan laittamista.
68. Olin mielestäni kamalan ruma koko teini-ikäni.
69. Nykyään tiedän, että rumuus on mielentila.
70. Edelleen stressaantuessani ajattelen, että olen lihava.

71. En välttämättä edes tajua stressin ja ulkonäkökriisin yhteyttä, ellen pysähdy ajattelemaan.
72. Eilenkin piknikillä söin liikaa ja olin itselleni vihainen myöhemmin.
73. Minulla on hyvin herkästi lihovat geenit.
74. Onneksi pidän nykyään liikunnasta.
75. Koko kouluajan inhosin liikuntaa.
76. Se oli ainoa kahdeksikko todistuksessani.
77. Olin kamala hikari.
78. En ole vieläkään reputtanut yhtäkään tenttiä.
79. Kerran luin vain puolet tenttialueesta ja sain kakkosen.
80. Jos en voi tehdä asioita kunnolla, jätän ne mieluummin tekemättä.

81. Inhoan syvästi sitä tunnetta, että en osaa.
82. Inhoan myös neuvojen pyytämistä ja alentuvaa neuvomista.
83. Tiedostan ongelmani ja pyrin siitä eroon.
84. Olen kohta nälkäinen.
85. Teen kenties tämän listauksen loppuun ennen kuin menen paistamaan tortillamössöä.
86. Teemme normaalisti M:n kanssa yhdessä ruokaa.
87. M:n tietokonepöytä on omani vieressä.
88. Tilanne on hyvin tavanomainen: M pelaa, minä bloggaan.
89. Ja kissat nukkuvat.
90. Kalenterini on hyvin tyhjä lähiaikoina.

91. Jännitän sitä kampaaja-aikaa.
92. Tulostin on rikki, joten en voi tulostaa netistä mallikuvia.
93. Pelkään, että en osaa laittaa tukkaani, jos siitä tulee niin lyhyt, ettei sitä saa kunnolla ponnarille.
94. Olen kuitenkin huomannut, että tukka kasvaa loppujen lopuksi todella nopeasti.
95. En ole pitkään aikaan ostanut uusia vaatteita.
96. Hääpukuuni meni niin suuri osa budjetista.
97. Eikä minulla ole kesätöitä enkä voi nostaa näillä näkymin edes asumislisää.
98. Jälleen päädyn ahdistaviin asioihin.
99. Pitää siis lopettaa.
100. Ja mennä syömään.

tiistai 11. toukokuuta 2010

Rouviintumisprojektin huipentuma, osa 2.

No niin, nyt seuraa kertomusta niistä varsinaisista juhlista. En ole sillä tavalla juhlaihminen, että olisin voinut mitenkään kuvitella kiireisen juhlapäivän olevan "elämän paras päivä" tai odottanut mitään valtavan ihmeellistä. Rouviintuminen on kuitenkin ollut prosessi, jossa lyhyt vihkihetki ja juhlat ovat vain yksi osa. Sikälikin häät tuntuivat epähäämäisiltä, että olinhan jo ollut rouvata viikon!

Oikein mainiot ja ikimuistoiset juhlat niistä kuitenkin tuli, ja sekä itsellä että vierailla tuntui olevan mukavaa. Sukulaiset tapasivat viimeinkin toisensa ja odotusten mukaisesti tulivat mainiosti toimeen. Vaikka pöytäjärjestyksen uusintavärkkäys juhlia edeltävänä iltana oli aiheuttaa bridezilla-kohtauksen ja yleinen hössötys ahdistusta, ja loppuillasta juodusta vodkastakin tuli paha olo, bileet menivät kuitenkin melko lailla suunnitelman mukaan ja päällimmäiseksi muistoksi jäi katossa ollut tunnelma.

Tunnelmavalaistussa kellarissa oli jokseenkin hankala kuvata, sillä ihmiset ehtivät aina heilua suuntaan ja toiseen valotuksen aikana. Itsekään ei ehditty pysähtyä kovin pitkäksi aikaa, joten puvustakaan ei taida edelleenkään löytyä kunnollista edestäpäin otettua kokovartalokuvaa. (Jos muuten joku postauksen kuvissa esiintyvä tahtoo naamansa sensuroiduksi tai koko kuvan pois, ilmoittakoon hetimmiten!)


Rikottiin perinteitä pitämällä malja- ja tervetuliaispuhe itse. Yleensäkin minua ärsyttää perinteiden noudattaminen vain tavan vuoksi, ja jos kerran morsiamen isä on päätynyt perinteiseksi alkumaljan nostajaksi siitä syystä, että on entisaikaan maksanut hääjuhlan, niin eikös ole luontevaa, että modernisti itse juhlansa maksavat toivottavat vierailleen hyvät juhlan ihan itse?


Hääkakku sentään oli perinteinen anopin leipoma mansikka-hedelmäkakku. Toiveemme vähälahjaisista ja talkoovoimin toimivista juhlista toteutui jopa yllättävän hyvin. Emme saaneet mitään kaappeja täyttävää rihkamaa, ainoastaan pari tervetullutta esinettä (mm. sisustukseen mainiosti sopivan kellon ja taulun, joista ehkä postailen myöhemmin), kiipeilylahjakortin ja tietysti sukulaisilta vähän rahaakin, ja juhlapöytä notkui kätevien vieraitten tuomista herkuista.


Muutama vieraiden välistä kommunikointia edistävä ohjelmanumero meillä oli, vaikka kaikki tyypilliseksi hääohjelmaksi mielletyt tunnistamisleikit ja minkä tahansa ryöstöt oli unohdettu. Pöytäkunnat kisasivat hääparia koskevasta triviaalitietämyksestä - kysyimme mm. kumman ylppäri-ällämäärä oli suurempi ja kissojen lempinimiä.


Toinen ohjelma oli kiertävä lahjapaketti, jonka saivat avata muun muassa vanhin ja nuorin vieras sekä kirjavimman kravatin, pisimmän tukan, korkeimpien korkojen ja suurimpien kenkien omistajat. Lopulta paketti päätyi sulhaselle, ja sieltä kuoriutui Tommi Liimatan ja Jouni Hynysen tuore Rillipää ja läski -kirja, jota sattumoisin olin itsekin hitusen havitellut kirjahyllyymme...


Itse pidin M:lle puheen, ja mahdollisesti löpinäni rohkaisemana myös useampi kaveri uskaltautui avaamaan suunsa. Maljoja nosteltiin, ruoka ei loppunut kesken, mutta ainakin omasta mielestäni juhlat olivat ohi ihan liian nopeasti! Toki ne jatkuivat vielä Dynamossa, jonne saapui lisää vierasvahvistusta vanhemman väen poistuessa kotia tai hotellia kohti...


Kiitos vielä vieraille ja etenkin kaikille järjestämisessä auttaneille!

Häämatkalle emme lähteneet emmekä tule lähtemäänkään, sillä juhlastressistä toipuminen sujuu parhaiten kotosalla, ja juurihan olimme Virossakin. Rouviintumisprojektijuttuja saattaa vielä tulla postaus niistä muutamasta lahjasta. Jos jokin asia juhlajärjestelyissämme jäi kiinnostamaan, saa kysyäkin!

maanantai 3. toukokuuta 2010

Kevätsiivous

Parvekemansikkani eivät pysyneet hengissä toisen talven yli, joten piti ostaa uusia. Tänään saatiin viimeinkin M:n kanssa yhteistoimin parveke siistittyä sellaiseen kuntoon, että siellä viitsii alkaa hörppiä päiväteetään. Mansikoitten lisäksi siellä on toistaiseksi vain orvokkeja ja kesäksi ulos pääsevät pääsiäiskaktukset. Ja tietenkin ulkohääräilystä ilahtuneet karvapallot, joita ei meinaa sisälle enää saadakaan.


Tällä kuvalla olisin osallistunut Kissakuvahaasteen viime viikon kevätkuvahaasteeseen, jos olisi tullut siivottua parveketta pari päivää aiemmin. Mutta jälleen kerran olin myöhässä...

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Rouviintumisprojektin huipentuma, osa 1.

Meidät vihittiin siis toissapäivänä vappuaattona aamukymmeneltä. Illalla iski kauhea jännitys, ja aamulla ei meinannut saada pinnejä päähän ja luomiväriä naamaan kun kädet tärisi. Ja yöllä näin vielä unta, että M ei halunnutkaan kanssani naimisiin!

Maistraatin minimivihkikaava oli kaikessa ytimeikkyydessään vallan riittävä, sillä näkemissäni sekä tuttujen että telkkarin häissä minua yleensä eniten ärsyttää vihkipappien "henkilökohtaiset" kliseet, "yhteinen matka" ja plaah. Miten muka jollain lyhyellä haastattelulla kukaan voisi oppia tuntemaan niin että osaisi sanoa mitään edes jossain määrin osuvaa? No, myönnetään, että tilanne varmaan itsessään on niin liikuttava, että kliseetkin itkettävät, ja homma on ihan eri jos vihkijän oikeasti tuntee. Itselleni oli kuitenkin tärkeintä, että saatoin koko sydämestäni allekirjoittaa riisutun kaavan jokaisen sanakäänteen joutumatta tuhahtelemaan latteuksille.


Puvustani tulee toivottavasti otettua parempia kuvia vielä lauantaina, sillä vapunaaton muistikortillisesta ei löytynyt yhtäkään julkaisukelpoista edestä päin otettua kokovartalokuvaa. Puvussa on kuitenkin peräti neljä osaa: kermavalkoinen hame ja korsetin alla oleva samanvärinen pitsitoppi ovat erilliset ja yhdisteltävissä mainiosti myös vähemmän prameissa juhlissa käytettäviksi. Niiden lisäksi punainen bolero on Hannan käsialaa, ja sekä bolero että toppi ovat kierrätysmateriaalia. Rautaluinen aito korsetti on ollut minulla jo neljä vuotta ja olen tottunut sen käyttöön niin etten ainakaan sen takia tule pyörtymään juhlissakaan. Hitusen harmillista on, että vartaloni on muuttunut niin, että korsetin nyöritykset täytyy nykyään kiristää ylhäältä selvästi alaosaa kireämmälle. (Voi tissini, minne katositte!)

Mitään tilaushääkimppua en jaksanut alkaa hankkimaan, kun en kerran sitä juuri missään ehtisi kanniskelemaankaan, joten kuvien ottamista varten hain torikojusta vitosella vallan nätin puskan. Lauantaiksi voin sitten hakea toisen, jonka voin jossain välissä iltaa viskata jollekin onnekkaalle.

Maistraatin jälkeen oli ohjelmassa napsia kuvia, joista voisi teettää kiitoskortteja ja kirjahyllykappaleita. Koska olemme kameralla osoitellessa herkästi vaivaantuva pariskunta, studiokuvia ja ventovierasta kuvaajaa ei edes harkittu. Kun vielä kehnoista ennusteista ja harmaasta aamusta huolimatta ilmakin alkoi suosia, kapusimme Vartiovuorenmäelle, poksautettiin pullo kuoharia, ja kaverit pääsivät leikkimään järkkärilläni.



Kotona kuvia katsellessa kyllä huomasi, että puolissa kuvista M:n puvuntakin hiha oli pahasti rutussa ja neljäsosan pilasi etualalla huomion kasvoista varastava talvenvalkoinen käsivarteni. Myös puhkipalaneita kohtia ja muuten loistokkaista kuvista uupuvia kenkiä oli harmillisen mahdotonta lisäillä kuviin jälkikäteen. Vähän rajausta korjailemalla kuvaläjästä löytyi kuitenkin useampi mahdollinen kiitoskortti- ja kirjahyllykuva, ja meno on niissä taatusti studiopönötystä parempi. Vai mitä sanotte?


Kuvaamisen jälkeen kipaistiin kotiin vaihtamaan vaatteet ennen Haraldissa lounastamista, ja sitten moikattiin vähän kavereita vappubooleilla. Koska juuri viime viikolla tuli polttareiden merkeissä nautiskeltua alkoholia, ja ensi lauantainakin olisi tarkoitus jaksaa juhlia pikkutunneille, otettiin vappu rauhallisesti mutta kipaistiin toki piknikilläkin. Tänään onkin sitten vuorossa pyörälenkkiä Ikeaan, sillä juhlajärjestelyissä on vielä kesken monta pikkuasiaa, esimerkiksi lautasliinat puuttuvat!