perjantai 30. huhtikuuta 2010

The Ring

Vappuaatto saattaa olla hulinaa, joten tämä postaus on ajastettu.

Sormusvalinnasta kirjoittaessani toivottiin, että esittelisin myös vihkisormuksen yhdessä kihlan kanssa. Tässä se nyt on.


Tuo Kalevalakorun sormus osoittautui kyllä hitusen kihlasormusta keltaisemmaksi, mikä jotakuta tarkkasilmäistä saattaa ärsyttää. Omasta mielestäni tuo kuviollinen pinta kuitenkin vie huomion värierosta pois ihan riittävästi, ja tärkeintä kai on, ettei oma silmäni häiriinny.


Tässä näkyy vielä kaiverrustakin vähän. Haluttiin kaiverrukseenkin joku pieni oma juttu, ja kultaseppä taisi olla vähän ihmeissään tuosta tekstiviestisydämestä <3.

Tyylikkyydestä saa olla monta mieltä, mutta taatusti rakas ja omannäköinen tämä sormus on!

torstai 29. huhtikuuta 2010

Näpertelyä

Vaikka häitä varten askartelu on tarkoitus pitää minimissään, jotain on silti pakko tehdä. Pieniinkin juhliimme tuntui, että istumajärjestys olisi kuitenkin hyvä, sillä ensi niissä tapaa toisensa ensi kerran joukko ihmisiä, joiden toivoisimme illan mittaan tutustuvan toisiinsa, ja siten väen sopiva sekoittaminen on paikallaan.

Paikkakortit askarreltiin eilen avuliaiden ystävien kanssa - jolloin kaikki vastaavanlainen väkertely on huomattavasti vähemmän hermoille käyvää ja sujuu joutuisammin - kutsukorteista yli jääneistä paperitarpeista. Ideana on solmia paikkakortti kunkin vieraan lasinjalkaan kiinni, minkä toivomme siirreltävyydellään rohkaisevan ihmisiä uskaltautumaan myös poistumaan omalta paikaltaan - vaikka sen lasin kanssa.


Toiset pakolliset näperrykset ovat ruokavaliosopivuudesta informoivat lappuset. Nämäkin halusin hiukan epäperinteisiksi, ja ajattelin, että rentoihin ja TSI-henkisiin pippaloihin sopii se, että kyltit tökkii suoraan kakkuihin ja pitsapala- tai voileipäröykkiöihin. Omien mieltymysten ja myös vieraskannan huomioiden pääosa tarjottavasta tulee olemaan laktoositonta kasvisruokaa, josta merkitään erikseen lihaa tai kalaa sisältävät ja toisaalta täysin vegaaniset pöperöt.

Huomenna tähän aikaan olenkin sitten jo rouva! Seuraavaksi luvassa postausta ainakin sormuksesta...

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Kenraaliharjoitus

Vaikka nyt näyttää siltä, että perjantaina sataa kaatamalla vettä, eikä valokuvien ottaminen onnistukaan suunnitelmien mukaan maistraattireissun päätteeksi, aion kuitenkin tällätä sitä parin minuutin seremoniaa ja mahdollisia skumppakilistelyjä ja lounasta varten. Koska vihkiminen on jo aamukymmeneltä, harjoittelin tukan ja naaman laittamista vielä kertaalleen tänä aamuna aikaa ottaen, jotta herään varmasti ajoissa. Tunti siinä suunnilleen meni.



Tukkasuunnitelmat eivät siis ole juurikaan muuttuneet sitten edellisten kokeilujen. Omasta mielestäni sopivan karheat ja luonnollisen näköiset kiharat syntyivät vaahtomuovipötkyläpohjalta otsa- ja päällihiukset muotoiluraudalla viimeistellen. Pinnejä pitää toki ostaa vielä lisää ainakin ennen varsinaisen juhlapäivän koitosta.

Ei tulisi muuten meikkibloggaria minusta, kun peilinäkymää vastaavien kuvien ottaminen tuntuu olevan niin vaikeata. Eikä minun luomilleni kannata väkertää kovin monimutkaisia varjostuksia, kun eivät ne vaikuta niiltä mihinkään näkyvän. Tässä armottoman luonnonvaloinen kuva juhlameikin harjoituksesta. Eipä uskoisi, että luomiväriäkin oli kolmea sävyä.


Hankin muuten juhlia varten huulipunan kiinnittäjäaineen Amazonin kautta tilaamalla. Kuvassa väritin huulet kokonaan rajauskynällä ja sudin päälle olemukseltaan hiukan ällöttävästi kynsilakkaa muistuttavaa tököttiä. Ei ainakaan noin tarkassa valossa kovin loistokas lopputulos, sillä kiinnitysaine tuntui kuivattavan huulia tosi paljon ja pakkaavan jopa rajauskynän huuliryppyihin. Mutta eipähän tahraa eikä lähde pois sitten millään. Positiivista on, että puna ei myöskään lähtenyt lätkimään, vaikka levitin kuvan ottamisen jälkeen päälle ihan tavallista huulirasvaa, joka paransi sekä tuntumaa että peilikuvaa huomattavasti.

Muilta osin aion käyttää häämeikissäni samoja vanhoja tuttuja ja turvallisia purnukoita kuin aina muutenkin. Tosiaan tuo värittömän kynsilakkapurkin näköinen juttu on se huulipunan kiinnitysaine, josta löytää lisätietoja vaikkapa googlaamalla CCUK Lipcote Lipstick Sealer.


Jos Mahdollisilla Lukijoillani on oivallisia juhlameikkivinkkejä, vielä ehtii laittaa jakoon! Entä löytyykö ideoita kivoista sateensuojaisista kuvaustaustoista läheltä Turun keskustaa?

Loppuun vielä pikkuinen vilahdus uteliaille puvusta, joka on nyt topin viimeisiä fiksauksia vaille valmis!

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Polterabend

Nyt kun sain itsellenikin muutaman kuvan perjantailta, voin kertoa Mahdollisille Lukijoilleni, miksi tässä blogissa ei nähdä juttuja siitä blogimiitistä korruptiokasseineen, josta kaikki taas jauhavat. Oli nimittäin vähän parempaa tekemistä.

Jos blogimiitissä on pynttäydytty parhaimpiin, meikäläinen näyttikin tältä:


Ja jos blogimiitissä siemailtiin sivistyneesti kuohuviiniä, meikäläinen siemaili tähän malliin:


Rakkaat kaasoni eli epäbiologiset siskoni olivat saaneet kasaan miltei koko lukioaikaisen kaveriporukan täydennettynä muutamilla mainiosti joukkoon sulautuvilla epälarppaaja*vahvistuksilla ja loihtineet niin riemastuttavat polttarit, että virne naamalla ei hyytynyt vielä aamullakaan. Tytöt onnistuivat viime hetken hämäysliikkeillä pitämään minut siinä luulossa, että varsinainen show on lauantaina ja mikäli perjantaina jotain jännittävää tapahtuu, on se tyyliä yllätysvieraan hakeminen rautatieasemalta.Toisin kävi.

Niinpä perjantai-iltapäivänä ovikellon soidessa olin kyllä pukeissa ja tukka hyvin, mutta urheilu-, sauna- ja bilekamat piti viskoa reppuun parin minuutin varoitusajalla. Olin toivonut rentoa yhdessäoloa entisaikojen hengailujen malliin ja luotin täysin, etten joutuisi kaupungille kaupittelemaan suukkoja hoitsu- tms. puvussa, sillä stereotypisimmaksi mielletystä polttaritoiminnasta seuraisi kaltaiselleni epäsosiaaliselle vammapäälle vain traumoja ja paniikkikohtauksia. Matka suuntautui kävellen kohti Yliopistonmäkeä, ja jonkun tivatessa arvauksia, minne kuvittelin olevani menossa, mainitsin, että jossain kohdin kyllä oli häivähtänyt mielessä, että entäs jos tämä onkin joku larppi, ja saan kohta hahmopaperin ja pari minuuttia aikaa. Taisin kiljua kuin mikäkin huippumallikokelas, kun kaasoista toinen tämän jälkeen kaivoi esiin paperinivaskan.

Lukioaikainen harrastukseni liveroolipelaaminen on päässyt vähän unohtumaan tässä kiireiden ja vähemmän kummastusta herättävien aktiviteettien (ai bloggaamisen!) tieltä, mutta eipä innostusta tarvinnut kauaa etsiä, kun paperilta mieleen muistui vanha tuttu pultsarinoita- alter ego, joka pääsi viettämään viisikymppisiään avovankilan vierailutiloissa (TYYn saunalla) salajuopotellen. Moni ei uskoisi, mutta olen todellinen luonnenäyttelijä mitä tulee örkkeihin, pultsareihin ja hulluihin tiedemiehiin. Täytyyhän sitä joskus irrotella.

Onnekkaasti pultsarinoitahahmoni vankilasta vapauttamiseen päättyneen pelin jälkeen kulutettiin kaloreita, kun tanssinohjaajana työskentelevä toinen kaasoni veti koko porukalle lattaritunnin. Sitten saunottiin ja myös testattiin saunatilojen äänieristystä, ja tulipa sitä pulahdettua lempeä nostattavaan yrttikylpyynkin ja karkotettua entiset heilat ikkunasta huutamalla. Ja tietenkin korvattiin ne kuluneet kalorit monimuotoisilla herkuilla ja boolilla, ja testattiin vähän verestettyä tanssitaitoa baarissakin. Kaikki meni siis täydellisesti nappiin, eikä polttariseurueeni tarvitse pelätä tulevaisuudessa koittavaa kostoa.

Millaiset olisivat Mahdollisten Lukijoideni unelmapolttarit, nolaamista vai morsiustaikoja? Vai onko koko touhussa mitään järkeä? Entä löytyykö tarinoita onnistuneista tai vähemmän onnistuneista polttareista?

*Jos Mahdollinen Lukijani ei tiedä mitä larppaus on, lukekoon vaikka täältä.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Lomalta ja blogilomalta paluu

Viron-reissusta on jo viikko, mutta useamman päivän tietokoneen välttely tuntui niin mukavalta, että päätin jatkaa sitä vielä kotonakin. Tässä nyt kuitenkin viimein kunnon bloggaajan tavoin matkakuvaoksennus. Mahdolliset blogia seuraavat naamakirjakaverit voivat hypätä yli, sillä nämä on jo nähty. Olisin asetellut nämä jotenkin kauniisti kollaasiksi mutku en ossaa.






Reissun ostokset jäivät sitten suhteellisen vähäisiksi, enkä edellispostauksessa suunnittelemiini kauppoihinkaan jaksanut kuin vilkaista. Oli jonkinasteista blogipersoonakriisiä ilmassa: pitääkö käydä kiertämässä kauppoja vain siksi että voi kirjoittaa että kävinpä siellä. Samaa leggari-tunikasettiä ja ällöjä kevätpastelleja niissä oli kuin kotoisella Henkkamaukalla, ja vaikka kiiltopöksyt näyttää hienoilta joillakin ja itsekin omistaisi monta vaatetta mihin sellaiset voisi yhdistää, tuntuu silti sovituskopissa idiootilta katkoessaan kynsiä sellaisia jalkaan kiskoessaan. Ja vaikka yhdessä kaupassa oli punaiset kengät ja mietin, että ne oli pakko saada, jätin ne hyllyyn kun en keksinyt mitään järkisyytä niiden ostamiselle. Enkä juossut ennen lähtöä hakemaan niitä vaan olin tyytyväinen ajatellessani kaikkia kotona odottavia kevätkenkiäni. Trendikauppojen sijasta oli mukavampi kiertää toreja ja käsityöputiikkeja (en tuntenut oloani wannabe-muotibloggari-pyrkyriksi vaan ihan itsekseni vaan).

Tuin paikallista käsityötä ja ostin kaulurin ja rintaneulan. Veljentytölle meni tuliaisiksi siili, joka oli niin söpö, että ikuinen pehmoleluleikkijä ei olisi malttanut millään luopua siitä. Lisäksi ostin pari tunikamekkosysteemiä tarttolaiselta kirpparilta, niistä kuvia joskus lähiaikoina.