torstai 25. maaliskuuta 2010

Raskaan päivän mukava ylläri


Onni ei tuntunut potkivan eilisessä työhaastattelussa (lopullinen vastaus tosin tulee vasta ensi viikolla), mutta tänään raskaan opiskelupäivän jälkeen löysin sentään kynnysmatolta piristävän yllätyksen. Tuuri nimittäin suosi minua MouMoun Facebook-fanikerhossa järjestetyssä arvonnassa, ja tänään vastaanotin palkintoni. Voitin pötkylällisen eli peräti yhdeksän kappaletta Da Vinci -merkkisiä mineraaliluomivärejä!


Ostan uusia luomivärejä tavattoman harvoin, koska ne kuluvat niin hitaasti, ettei niiden hamstraamista voi perustella samalla tavoin kuin vaikka puuterin tai ripsivärin. Tämä voitto oli siis erittäin tervetullut lisä silmämeikkivalikoimaani, kaikki sävyt ovat mieluisia ja vaikuttavat varsin käyttökelpoisilta, ja on hauska päästä kokeilemaan jauhemaista mineraaliluomiväriä - tosin pelkään mämmikourineni kippaavani pian muutaman noista kumolleen kylppärin lattialle. Lupaan postailla myös kuvia näistä käytössä, kunhan jonakin aamuna taas olisi energiaa ensinnäkin käyttää hiukan luovuutta meikatessa ja toiseksi aikaa valokuvata pärstäänsä.

Muille suosittelen onnen testaamista muun muassa täällä Prefectan (muistathan mainita osallistuessasi, mikäli tiesi kulki linkkini kautta!) tai täällä Mirellan arpajaisissa.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Kiharakokeiluja, osa 2.


Tiistaina välttelin opiskelustressiä väkertelemällä tukkaani harjoituskampauksia. Jos joku ei muista vanhoja juttuja, olen siis melko varmaksi päättänyt säästää kampaajakulut tulevissa juhlissa ja vääntää nutturani itse. Satavarmasti onnistunut lopputulos vaatii hyvän suunnitelman ja paljon harjoitusta.

Viime harjoituksissa kiharsin koko pään muotoiluraudalla, tällä kertaa luotin vanhoihin kunnon vaahtomuovipötkylöihin, joihin rullasin pariksi tunniksi kuivan, kampausnesteellä suihkitun tukkani. Kikkuroiden pörröisyys oli melko lailla samaa luokkaa.


Monet juhlat olen mennyt hyväksi havaitulla tukkaviritelmällä eli kiharat ponnarille ja latvat pinneillä kiinni. Nyt testailin perusnutturan somisteeksi visioimaani kaulakoruakin, jota tosin piti pikkuisen purkaa tekemättä alkuperäiselle yksilölle kuitenkaan peruuttamatonta vahinkoa.


Koska naamapuoli tuntui vielä tarvitsevan jotain korkean otsani pehmikkeeksi, nyhdin otsatukan nutturasta irti ja kiharsin sen raudalla siistimmäksi.


Hengettömät pinnit loppuivat hiukan kesken, joten niitä pitää vielä ostaa lisää. Silti kampaus kesti hyvin usean tunnin raivokkaan siivoussession, joten vielä avokätisemmällä lakankäytöllä sillä lienee mahdollisuus pysyä juhlapäiväkin. Seuraavassa kiharatestiosassa aion testata vanhanaikaisia talouspaperikiharoita kosteaan tukkaan, josko niillä pystyisi nukkumaan yön yli. Vaahtomuovi- ja foliopötkylöiden yökäyttöön olen tätä nykyä aivan liian mukavuudenhaluinen.

Mitä mieltä olette? Myös käännytysyrityksiä ammattilaiskampauksen puoleen luetaan edelleen ajatuksella.

PS. Alla myös toinen uusi postaus tänään.