torstai 4. helmikuuta 2010

"Ihan hullua että sää meet naimisiin!"

Otsikko on pitkäaikaisen ystävän kuvaava lausahdus kertoessani suunnitelmistamme. Tuntuuhan rouvaksi ryhtyminen itsestäkin hiukan epätodelliselta, kun en ole lapsenakaan muista hääleikkejä leikkineeni ja teininä vakaasti uskoin jääväni vannoutuneeksi vanhaksipiiaksi.


Muutama lukijani lieneekin jo täällä vilahtaneista vihjeistä tehnyt nokkelia päätelmiä, jotka voinen sen suuremmitta puheitta vahvistaa todeksi nyt, kun varsinaisten pippaloitten kutsut on pistetty postiin. Modernit pienen budjetin ja alle 40 kutsuvieraan häät on tulossa toukokuussa, ja blogissakin tulee hääjuttugooglaajien iloksi varmaan jonkin verran löpinää aiheesta olemaan. Siispä päätin tehdä näille rouviintumislöpinöille oman tägin tuonne sivupalkkiin.

Mahdollisille vertaistukea tai vinkkejä etsiville googlaajille tai muuten vain uteliaille tiedoksi pari perusseikkaa: Meidät vihitään hyvissä ajoin ennen varsinaisia bileitä maistraatissa vain todistajien läsnäollessa. Perhepiirille ja lähimmille ystäville pidetään talkoohengessä runsasmuotoiset kahvi- ja boolikestit Turun Vanhan Raatihuoneen kellarissa, jonka jälkeen juhlitaan laajemman kaveriporukan kanssa pikkutunneille varmaankin Dynamossa. Häävalssia, morsiamenryöstöjä, sukkanauhankaiveluita ynnä muita ahdistavia perinneleikkejä, viimeisen päälle väkerreltyjä koristuksia tai hääkarkkeja ei näissä häissä tulla näkemään, enkä tule pukeutumaan pitkään saati kokovalkoiseen mekkoon. Päätarkoituksena on järjestää kaikkien mielestä kivat ja rennot juhlat, joista perheemme, jotka välimatkan vuoksi eivät ole toisiaan koskaan tavanneet, saavat hyvän syyn tutustua toisiinsa, ja me saamme hyvän syyn pitää kavereille bileet!

Onko Mahdollisten Lukijoitteni joukossa suureellisesti ja kaikin mahdollisin seremonioin ja perintein naimisiin menneitä/tahtovia? Entä niitä, jotka vierastavat koko avioliittoa instituutiona?

PS. Kuvan kutsuja askarreltiin tasan seitsemän kappaletta, ja jo se kävi voimille. Muu väki sai kutsunsa Facebookissa.

16 kommenttia:

Ofelia kirjoitti...

Vau! Ja ONNEA!!! Mä en kyllä oo huomannut mitään rivien välistä... =D Tää tuli siis ihan puun takaa.

En mäkään kestä mitään perinnehäitä, ja joku morsiamenryöstö on KARSEEN ÄRSYTTÄVÄÄÄÄÄ! Meillä oli ne muslimihäät ihan kotona reilu vuos sitten, läsnä sisko ja pari kaveria molemmilta. Tein hääkarkkeja, pukeuduin vihreään (asu jonka mies toi kotimaastaan, ei mikään juhlajuttu eikä burka, heh) ja oli ihan kivaa. Miehelle se uskonnollinen seremonia oli tärkeä, mulle ihan sama. Mutta siis virallisesti me ei olla naimisissa, tää silti riittää mulle. Kyllä toikin oli ihan hyvä suhteen vahvike. =)

NooranElämää kirjoitti...

Oi, ihanaa. <3

Oon haaveillu isoista häistä, mutta perinteitä ei kovastikaan kunnioitettaisi. Lähinnä siis juurikin bileet ystäville. Aiemmin haaveilin aika perusmekosta, mutta nyt kun tyyli on muokkautunut (muokkautumassa) omaksi en tästäkään ole mitenkään varma. Saa nähdä miten käy.

Kivaa kun tulee hääjuttuja. Tykkään!

Salka kirjoitti...

Onnea ihan hirmuisesti! Mä itseasiassa vähän päättelinkin tällaista, varsinkin sen mekkopostauksen jälkeen :) Ja juuri tuohon tyyliin haluaisin itsekin mennä naimisiin :)

Salka kirjoitti...

Ja hääjuttuja luen mielelläni, vaikka mikään kovin ajankohtainen asia se ei itselleni olekaan :)

Bemary kirjoitti...

Onnea paljon!:p Komppaan Salkaa, eli hääjutut ovat hauskoja luettavia, vaikkei tässä itelläkään hääsuunnitelmia oo.:)

nine kirjoitti...

Tsihih, onnea nyt :D Ihanaa :)

Katarimaria kirjoitti...

Kiitos kaikille onnitteluista!

Ofelia, muslimihäät kuulostaa jännältä :) Onhan se tärkeää kunnioittaa toiselle tärkeitä asioita ja ehkäpä tälläisillä rituaaleilla jotain lujittavia vaikutuksiakin on. Vaikka en kyllä kuvittele että arki rouviintumalla yhtään mihinkään muuttuisi :D Meillä kai perimmäisenä syynä oli saada nuo lainopilliset perintökuviot varmuuden varalta kuntoon, kun ei nähtävästi saada keskinäistä testamenttia muuten aikaiseksi.

Noora, bileet on aina hyvästä :) Mulla oli pitkään periaatteellinen vastustus valkoisia hääpukuja vastaan, mutta nyt näyttää kuitenkin alaosaksi päätyvän valkoinen hamonen, koska ehkä kuitenkin haluan että jälkeenpäin valokuvista erottaisi kuka se morsian on :D

Salka ja Bemary, mukava kuulla että juhlista uskaltaa löpistä pelkäämättä tylsistyttävänsä kaikki lukijat. Nähtäväksi kyllä jää olisko mun hääjuttupostaukset lähinnä sellaista argh-osastoa tyyliin mitä ehdottomasti vältellään, hääsivustoja lukemalla on nimittäin saanut aika mahtavia nauruja :D

Talvinalle kirjoitti...

Hih. Johan tätä on odotettukin. ;) Onnea!

Minulle tällä viikolla posti toi kutsun yksiin hääjuhliin. Tämä pari on itse asiassa jo tällä viikolla maistraatissa vihitty, mutta juhlat ovat maaliskuun alussa. Häät on ehkäpä parhaita juhlia. Ja edellisen kerran olen moisiin päässyt osallistumaan kuusi vuotta sitten.

compassionateapproach kirjoitti...

maailman paras otsikko <3 näin itse rakkaasti. mä en vaan koe itteeni tai mun ystävii ns. vanhoiks, naimisiinmenoikäisiks. tai eihän se iästä oo kii.

mä jokseenkin kritisoin avioliittoa instituutiona tai oikeastaan vaan sitä lätinää siitä, että kun menee naimisiin on kyseessä tosi rakkaus, muuten ei.

jos mä meen joskus naimisiin, mä tiiän jo, mitä ruokaa siel ois tarjolla. ja mahdollisesti jo senkin, että kuka tekis ne ruuat :D siel ois kvinoa-linssisalaattii, tofulasagnee, paljon suklaata, sweet veganin vaahtokarkkeja, fudgeja (joita saa vegaanikaupasta), tiramisuu, paljon teetä, zapatistakahvii, suklaaruutuja (gluteeniton, soijaton, vegaaninen) ja raakasuklaiden lisäks jotain elävän ravinnon hommia. ei ois halvat häät :D

hääpuku ei ois valkoinen eikä häät kirkkohäät! :D "yllättävää" puku ei ois kaupasta. varmaan kombo jotain uutta ja vanhaa. haluaisin kiillottaa tatskani sun taikasuolallas :D

sit se kumppani (oletan hyvin vahvasti tämän olevan biologinen mies, mutta koskaan ei voi olla varma...) ois kauheen kiva ja me oltas kohdattu jossain kivas tilantees. molemmilla ois tunteenpalo tehdä yhteiskunnallisii juttui, välil mielenkiintoo vaan vahdata telkkarii... jokseenkin samanlaisii muttei täysin. häät ois semmonen molempien suunnittelema kokonaisuus, ei jommankumman toimimista diktatuurina, vaikka mä tosin jo luettelin aika kasan must have -safkoja :D suklaisiin kuuluis raakasuklaata, plamilin minttusuklaata ja eilen maistamaani mansikka-mustapippuria.

mä en haluu viel naimisiin - vuosiin.

ehkä jokin seitankinkku ois myös jees <3 plamilin majoneeseilla. vegetukku, p&s ja vegaanikauppa ois mun häiden jälkeen hyvin onnellisia kieriessään rahoissaan. en oo kyl miettinyt häideni rahoitusta, mutta se ei ole vielä ajankohtaista.

ja lahjaks vaan rahaa (häiden kulut) tai vaahtokarkkeja tai fudgeja. muu ei onnistu tai tulee turpaan hääpaikan ovella.

Torkkupeitto kirjoitti...

Paljon onnea teille!

Saoka kirjoitti...

Onnea ja pitkää mieltä järjestelyihin! Meillä ei ole vielä mitään sovittuna, mutta uumoilen jonkinlaisia häitä tässä parin-kolmen vuoden sisään. Vieraita olisi meilläkin vain joku nelisenkymmentä ja mielellään vähemmänkin, perinneleikeistä vain pari parasta ja lavatanssimusiikkia ei mielellään ollenkaan (yhden kaverin häissä viime syksynä oli paljonkin lavatanssimusiikkia, kun oli päästänyt äitinsä päsmäröimään - mitä se sille edes kuuluu?!). Meidänkään vanhemmat eivät ole vielä tavanneet, ainoa yhteys on joulukorttien välityksellä :-)

munkkipossu kirjoitti...

Voi että ihanaa! <3 <3 todellakin haluan nähdä paljon kuvia ja kertomuksia hääjuhlan suunnittelusta tms.

Katarimaria kirjoitti...

Talvinalle, kiitos :) Itsekään en kovin usein häihin pääse, joskin vähitellen tässä alkaa tuttavapiiri niitä pitämään kun tänä vuonna on yhtäkkiä omien lisäksi luvassa ainakin kahdet. Häissä on se hauskaa, että kun ihmisiä tulee kahdelta taholta, toisilleen vieraat tapaavat ja meillä ainakin saattaa tulla myös pientä satakuntalaisen ja pohjalaisen kulttuurin törmäystä :D

compassionateapproach, kiitän avautumisesta :D ja hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty, joten sultahan enää puuttuu vaan se mies :D Just tuolla ylempänä kun mainitsin tuosta perintöasiasta niin tarkoitin sillä sitäkin, että rituaalilla sinänsä ei mulle oo kauheasti merkitystä - miten mä saankin tän kuulostamaan niin kovalta ja siltä että tää on vaan juridinen puoli ja hyvät bileet - siis tarkoitan vain että taatusti olis ihan yhtä kamalaa ja pitkää harkintaa vaativaa erota "vain" avoliitostakin. Ja joo, onhan se outoa mennä omasta kaveripiiristä ekana naimisiin, mutta kun kerran tämmöinen sopimus on keksitty ja sitoutumiskammottoman vakaasti aiotaan olla yhdessä vielä mummuna ja pappanakin (ja sellaisiksi hankkiutua) niin miksei sitten menisi naimisiin ennemmin eikä myöhemmin. Ja sit mä voin muuttaa sivupalkkitekstiä täälläkin ja määritellä että Katarimaria on täti, rouva ja tuleva työtön humanistitohtori XD Ja vielä että mä en oikeastaan haluis rahaa lahjaksi koska siitä tulee sellanen olo että kustannuksiin osallistuvilla olis oikeus arvostella juhlia. Mutta omat ja tulevat sukulaiset tuntien rahalta lienee vaikea välttyä jos kerran onnistutaan niiltä astiastoilta välttymään.

Torkkupeitto, kiitos!

Saoka, joo haluishan meidänkin äiti varmaan lavatanssia :D Me tehdään ihan vaan soittolista lempimusiikeista, joskin pahimmat örinähevit ja punkit karsitaan pois ainakin alkuillasta. Valssi vois pienellä harjottelulla sujua, mutta ylipäätään on ahdistava ajatus edes jonkun lempihitaan huojuminen niin että kaikki kyylää ja valokuvaa. Me tanssitaan sitten jatkoilla! Perinneleikeistä suurin osa aiheuttaa kauheet yök-reaktiot, joten nyt on vähän pulmana se, että jotain ohjelmaa kuitenkin pitäis varmaan kehitellä, ettei väki vallan kyllästyisi. Vinkkejä otetaan vastaan!

munkkipossu, kiitos! Vaikea arvioida miten paljon tätä löpinää tulee, kun mitään askartelukoristuksia ei väännetä ja muutenkin kaikki tilpehööri mitä yleensä hääblogeissa näkyy jää meillä minimiin. Mutta toki tässä silti hommaa on!

Maya kirjoitti...

Oi vautsi, ihana uutinen ja kovasti onnea!<3

Midinetti kirjoitti...

Onnittelut! Mekin mentiin aikanaan ihan siviilisti naimisiin, mutta hämättiin kyllä konservatiisimpia sukulaisia pukemalla koko juttu siihen vihkimisen perusmuotoon tahtomisineen päivineen. Muuten oisin ite kelpuuttanu just tommoset pienimuotoset häät, mutta piti tehdä vähän kompromisseja.

(ja kyllä mä ehkä vähän perverssisti nautinkin siitä hääkarkkien käärimisestä ;D)

Katarimaria kirjoitti...

Maya, kiitos!

Midinetti, kiitos! Meitä vähän jännittää sukulaisten suhtautuminen, kun mummukin varmaan kuvitteli ennen kutsun saamista pääsevänsä kirkkohäihin :P Mutta lähdettiin nyt tälle linjalle että jääräpäisesti omin päin mennään, ja toivotaan että väki malttaa pitää nurinat sisällään :)