keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Nur nur

Kenkuttaa. Aamu alkoi viehättävällä hajoavan esineen räsähdyksellä vähän ennen seitsemää. Oletteko, Mahdolliset Lukijani, koskaan kuulleet kissasta, jolla on asennevamma kelloja kohtaan? Meiltä on nyt molemmat seinäkellot tuusannuuskana, kiitos Röllin.



Röllin kiinnostus viisareita kohtaan huomattiin jo aikaa sitten, ja siinä vaiheessa vielä nauratti, kun katti kävi puraisemassa sekuntiosoittimen kellosta irti. Näiden levottomien yöpuuhastelujen vuoksi kellot nosteltiin seiniltä turvaan, mutta eihän sellaista nyt ihan joka ilta voi muistaa. Keittiön puukellon viisarit löytyivät liikkumattomiksi purtuina yhtenä aamuna viime viikolla, ja tämänaamuisen herätyksen syy näkyy yllä. Normaalisti en ole niin kiintynyt pikkuesineisiini, että jaksaisin kauaa kiukutella - elukoiden kanssahan aina toisinaan jotain menee rikki. Tämänkertainen tuhotyö kylläkin ottaa nuppiin aika pahasti, tuo seinäkello nimittäin oli yksi rakkaimmista sisustusesineistäni, synnyinkyläni kiviharrastajan tekemä. Korjatakaan sitä tuskin voi, sillä vaikka irronneen palan voisi liimata ja hajonneen koneiston vaihtaa, lohkesi kellotaulun keskeltä niin paljon pieniä murusia, etteivät viisarit enää pysy siinä kiinni. Kaltaiseni kelloaddiktin, jonka sisäinen aikataulutus ei anna minkäänlaista vinkkiä, onko netissä tai aamiaispöydässä lehden äärellä kulunut kymmenen minuuttia vai tunti, on siis pakko lähteä ostamaan uusia seinäkelloja, jotta lähiaikoina selviytyisin edes muutamaan sovittuun tapaamiseen.

Toinenkin kenkutuksen aihe tänään löytyy. Olisi nimittäin pitänyt ennakoida tulevia kriisejä ja arvata, että Blogistanin pursutessa risteilyvalmisteluita voisi itsekin tehdä jotakin ollakseen edukseen siltä varalta että oma pärstä päätyy johonkin tätä sivua suuremman yleisömenestyksen kuviin, toisin sanoen voittaa kammonsa ja mennä taas vaihteeksi kampaajalle. Mutta eihän tässä enää ehdi vaikka tukka onkin ihan harmaa ja ylikasvanut.



Ei siis muuta kuin sakset käteen ja pari senttiä latvoista pois. Onneksi kihartuvasta tukasta ei kauhean hyvin näe, että se on epätasainen ja toiselta puolelta pidempi. Ehkä illalla läträän vielä viimeisimmästä kotiraidoituspakkauksesta jääneen puolikkaan juurikasvuosuuteen ja sitten vaan koitetaan pärjätä.

10 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Voisin teille suositella huomattavasti (luullakseni) kissankestävämpää versiota seinäkellosta, nimittäin sellaista, jossa viisarit ovat pleksin tai lasin takana suojassa. Itseasiassa, nyt kun tulin miettineeksi, sellaisenhan voisi saada näppärästi askarreltua itsekin sellaiseen hieman syvemmän malliseen valokuvakehykseen... :)

Itse koen täällä kanssa kauhun hetkiä hiusteni kanssa, nämä kun tuntuvat menevän lyttyyn jo pelkästä ajatuksesta ja odotan kauhulla sitä, että joutuisin pesemään pääni joka aamu. Yöh, siitä ei päänahkani tykkäisi. :(

mirella kirjoitti...

Voi harmi, tosi nätti oli toi kello! :(
Mää aattelin, että yritän selvitä koko risteilyn samalla tukalla eli pesisin sitä vaan kuivashampoolla. En jaksa raahata kaikkia hiustenlaittoaineita ja fööniä mukana ja muutenki näiden pidennysten kuivaamisessa menee föönilläkin ihan törkeen kauan. Onkohan muuten siellä laivalla pyyhkeet ja lakanat vai pitääkö itse ottaa mukaan?

Ofelia kirjoitti...

Voi ei miten ihana kello hajosi! MUR MUR Rölli! =( Niin kaunis. Mä rakastan akaatteja ja mulla on koti täynnä niitä. *tahtoo samanlaisen kellon* Saakohan tollasia mistään "kivikaupoista"? No, jos saa, niin maksaa varmaan maltaita. =)

Katarimaria kirjoitti...

Maija, joo suunnitelma olikin että tästä lähin hankitaan vain suojatuilla viisareilla varustettuja kelloja, ja käväisinkin tänään hakemassa keittiöön sellaisen tylsän mustareunaisen, jonka sekuntiviisari pamahtaa niin kovaa, että kelloääniä inhoava kanssa-asuja varmasti hermostuu. Harmi vain, että omaan sisustussilmääni yleensä lasittomat kellot ovat niitä kauneimpia :(

mirella, eiköhän c-hytistäkin liinavaatteet löydy! Kerran säästöhytissä olen joutunut itse petaamaan, mutta oli pyyhkeet ja lakanat silti. Mun rasvatukkani on reissun aikana pakko ainakin kertaalleen pestä, vaikka kävinkin tänään ostamassa uuden kuivasampoon toisen tyhjentyneen Tigini tilalle, ja vähän stressaa sekin, että missä välissä siellä ehtii, kun lauantaiaamunakin pitää olla ajoissa aamiaisella - ja neljälle tytölle vain yksi suihku! :)

Ofelia, muistelisin jossain juuri sellaisessa "kivikaupassa" nähneeni myös tuollaisia kivilevyyn tehtyjä kelloja, hinnan puolesta en kyllä osaa mitään sanoa. Oman kelloni tekijän kuulin hiljattain kuolleen, siispä vaikka pitäisinkin synnyinkylääni yhteyksiä, ei sieltä enää uusia kivikelloja saisi :( Kiukuttaa kyllä edelleen vietävästi.

E kirjoitti...

On ne vähän sellaisia. Mä neuloin kymmenen vuoden tauon jälkeen hikipäissäni ensimmäistä kaulahuivia vain huomatakseni, että Elena oli keksinyt onkia sen muovipussista leikkikaverikseen. Huivi säilyi ehjänä, ihme kyllä, sillä lankakerä onneksi kiinnosti sitä enemmän. valmis osuus kaulahuivista selvisi siis varsin pienin naarmuin.

Tiina kirjoitti...

Meillä kanssa yksi seinäkello sai kerran kyytiä, kun kissa päätti loikata sekuntiviisarin perään.
En tiedä miten se oikein kuvitteli selviävänsä siitä tilanteesta... :D

mirella kirjoitti...

Just sen vain yhden suihkun takia ajattelin, et yritän selvitä vaan kuivashampoolla. Mulla kestää suihkussaki aina tosi kauan, et joutusin herään jonku kaks tuntia aikasemmin, jos kävisin suihkussa ja pesisin tukan.
Vähä kyl ärsyttää, kun lukemiset sujunu niin hitaasti, et joudun raahaan tenttikirjan mukaan risteilylle. :(

Anonyymi kirjoitti...

Laita kello kirjahyllyyn lasioven taakse.

Maya kirjoitti...

Sääli kellon puolesta mutta hyvää matkaa ja suotuisia ostosilmoja :D

Maya kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.