torstai 26. marraskuuta 2009

Saapasjalkakissasaappaat

Enpä ehtinytkään sitten tiistaina enkä eilenkään koneelle esittelemään niitä uusia saapaksia, kun on ollut tässä vähän muutakin tekemistä intensiivikurssin, ainejärjestön myyjäisten ja huomenna olevan tentin takia, mutta juuri nyt on sellainen uupumus päällään, ettei keskittymiskyky riitä lukemiseen. Siispä annan itselleni luvan jumittaa hetken tässä näytön ääressä leikkimässä muotibloggaria ja latailla näkyville nämä jo tiistaista kameran uumenissa odotelleet kuvat.

Tuossa taannoin ja oikeastaan koko syksyn enenevissä määrin olen haikaillut ylipolvensaappaita, mutta äärimmäisen tarkoiksi asettamani kriteerit (erittäin hyvä kävelymukavuus, tismalleen oikea ruskean sävy, materiaali nahkaa ja laatu muutenkin korkea - ja sitten on vielä nämä hehtaaripohkeet) vihjasivat jo hetken siihen suuntaan, että en tulisi itselleni saappaita hankkimaan ennen kuin koko ylipolvi-ilmiö olisi muodista poissa. Maanantaisella stressinpurkukeskustahaahuilulla kohtasin kyllä monia ihastuttavia ylipolvensaappaita eikä aiemmin saapaskaupoilla suuria tuskia aiheuttanut pohjeläskikään vaivannut yhtään, vaan useimmat kokeilemani jalkineet sulahtivat jalkoihin väkivallatta. Luulin, että syksyn mittaan harrastamani liikunta olisi vain ennestään levittänyt lihaksikkaita alaraajojani, joten ilmeisesti saapasmallit tänä vuonna vain ovat entistä leveävartisempia. Uusista säihkysääristäni hämmentyneenä jo melkein löysäsin kriteereitäni yhden mustan korollisen parin kohdalla, mutta onneksi sentään käväisin vielä Anttilassa:

Kappas, kaikki vaatimukset täyttävät popot odottivat minua siellä, joskin jouduin ostamaan ne villasukkavaralla, sillä koko 37 oli jo viety. No, selviänpähän varmasti siitä Turussa yleensä tammikuussa yllättävästä viikon mittaisesta pakkastalvesta jäädyttämättä varpaitani.

Näin varustautuneena lähdin yliopistolle tiistaina - ja vain pienin variaatioin on menty koko sateinen viikko.


Päähine omatekoinen, takki Mangosta, hansikkaat Cittarista, saappaat siis Anttilasta ja muu vaatetus kirpparilta.

lauantai 7. marraskuuta 2009

Alelärpäkkeen ajamaa

Kuten joskus aiemmin jo mainitsinkin, kävin jo reilu viikko sitten uusimman Trendin välissä tulleen alennuslipukkeen innostamana ostoksilla H&M:ssä. Jotakin kyseisessä puljussa asiointini useudesta kertoo se, että vaikka Turun Hempparin muutosta on jo melkoisen pitkä aika, minulle kauppa oli niin "uusi", etten millään meinannut löytää sovituskopeille. Näimmä shoppailen perusrättini nykyisin lähinnä kirppareilta...

Mutta joo, oli tässä syksyn mittaan kehkeytynyt päässä haave sen verran pitkästä paitapuserosta että se menisi mekkona tai muuten vain mukavasti muutamien minulle kertyneiden legginsimäisten housujen kanssa. Punaruutuista oli mielessä, luultavasti pohjautuen Nelliinan päällä tässä postauksessa olleeseen ihanaan paitamekkoon. Ja mitä sitten ostin?


Mihinkäpä mustaan turvautuja tavoistaan pääsee. Sovittelin kyllä useampaakin pitkää ja ruutuisaa puseroa, mutta niistä pieninkin koko näytti ja tuntui päälläni armottomasti yöpaitulilta. Ja kun kerran tarjolla oli niitä valmiiksi kulahtaneita flanellirättejä halvemmalla istuva ja asiallisen jämäkkäkankainen musta paitamekko, saivat ruutupaidat minun päälläni unohtua sinne ala-asteen luokkakuviin. Toistaiseksi ainakin.

Tässä vaatteessa kivaja jujuna on sivulle solmittavat rypytysnyörit - plus kenties hieman raskauspaitamainen leikkaus, joka tekee siitä oivallisen mässäilymekon - ja hihat voi säätää napin avulla lyhyemmiksi. Huomatkaa epätoivoinen yritys keksiä uusia poseerausympäristöjä. Ei, en edelleenkään omista jalustaa eikä asuntomme tavarapaljoudelta jää vapaaksi tyhjiä seiniä. Lisäksi heikkenevä valotilanne hankaloittaa kuvaamista entisestään.

Toisekseen tein vielä paljon silkkaa Hemppari-shoppailua harvinaisemman teon: ostin sieltä luomivärinkin! Olen melkoisen laiska tekemään vaihtelevaa silmämeikkiä, joten en ole luomivärejä tai rajauskyniä pahemmin teinivuosien jälkeen hankkinut. Silloin kauan sitten omistin jauhemaisen kullanvärisen luomivärin, josta tykkäsin tosi paljon - ja muistaakseni onnistuin lopulta kippaamaan koko purkillisen pitkin jotakin kylppäritasoa tai vastaavaa. Siispä sijoitin alekupongilla paitamekosta säästämäni pennoset nostalgiseen ja pikkujouluhtavaan kimallukseen:


Ja kyllä, niitä kimallehippusia oli sitten kauniisti pitkin naamaa meikkaamisen jälkeen, mutta onneksi sain ne melko helposta rapsuteltua puuterisudilla tiehensä. Nyt siis vain odottelemaan bilekutsuja, jotta tulee tuollekin purnukalle käyttöä!

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Kuukauden purnukkatörsäilyt

Ei ole oikein ollut päivitettävää, koska en ole jaksanut olla kuvauksellinen uudessa paitamekossani ja käsityöprojektitkin ovat vähän jäissä hyödyllisemmän ahkeroinnin tieltä. Eilen sain kuitenkin aikaan yhden pitkään harkinnassa olleen homman, tein nimittäin elämäni ensimmäisen tilauksen ulkomaiseen nettikauppaan: naputtelin Lookfantastic.comissa ostoskoriin erinäisen kasan purnukoita.


Tilauksen syynä oli se, että keväällä törsäilemäni Bare Escentuals -aloituspakkauksen pikkupurkeista on alkanut vähitellen pohja paistamaan. Kahden gramman pakkaukset ovat siis kestäneet mainiosti puoli vuotta kaltaisellani harva se päivä -meikkaajalla (tästä voi tehdä lupaavia laskelmia, kuinka pitkään kahdeksan gramman purkissa on käytettävää), ja riittää niistä yhä useammaksi viikoksi etenkin, jos keksin, miten kätevästi saan reikäkannen alta käyttöön viimeisetkin muruset.

Nyt puolen vuoden kokemuksen jälkeen olen edelleen sitä mieltä, että kyseinen mineraalimeikki on ehdottomasti paras meikkivoide, jota olen käyttänyt. Mitään ihmetäydellistymistä naamani ei silti ole kokenut: finnejä on edelleen silloin tällöin ja meikkiä enemmän ihon kuntoon ovat tässä puolessa vuodessa vaikuttaneet rasvan, pesuaineen ja vuodenajan vaihtumiset. Muutaman kerran olen havainnut ohimenevää kutinaa, josta olen syyttänyt niin hiuslakan kuin hajuvedenkin hajusteita ja välillä epäillyt BareMineralsin sisältämää bismuth-ainettakin ja harkinnut, pitäisikö ottaa sittenkin kokeiluun seuraavaksi jokin toinen mineraalimeikki. Olen kuitenkin varsin laiska ja jumittuva kosmetiikkavalinnoissani, joten tuntui liian vaivalloiselta taas lähteä etsimään sopivaa sävyä ja tilailemaan kokeilupakkauksia.

Meikkipuuterin ja mineral veilin lisäksi tilasin BE:ltä myös silmänympärysvoiteen, koska sen luvattiin häivyttävän silmäpusseja ja tummia silmänalusia. Selasin nettikaupan sivuilla myös kaikenlaisia tukkamömmöjä ja suoristusrautaakin, mutta puhuin itselleni järkeä ja päätin kuluttaa keskeneräiset purnukat ensin pois ja opetella käyttämään ihan kelvollista omistamaani ilmakiharrinta vähän useammin.

Nyt sitten jään jännittämään tilauksen saapumista. Onko jollain Mahdollisista Lukijoistani kenties kokemuksia kyseisestä kaupasta?