keskiviikko 5. elokuuta 2009

Yksi pieni elefantti...

Koska en ole jaksanut vaivautua kuvailemaan ompelupuuskan tuottamia tekeleitäni, joista kaksi jäi vielä keskenkin tarveaineitten lopahdettua, tylsistytän Mahdollisia Lukijoitani niiden sijasta muutamalla vanhalla, kameraan jonakin ylimääräisiä minuutteja sisältäneenä aamuna napatulla kuvalla.

Löysin nimittäin kaapin kätköistä puisen elefantin, jossa näin ainesta jakamaan tämänhetkisen lemppariarkikoristeen, kaula-avaimen, liiallisen vallitsevaa asemaa.

Elefantti on alkujaankin koru, se roikkui joskus muinaisen 90-luvun alussa äitini kaulassa lukuisia muitakin sekavärisiä puuhärpäkkeitä sisältäneessä pitkänpitkässä helminauhassa ja ajautui ajan myötä minun korurasiaani. Puuhelmitovereistaan erotin norsun jo lukion alussa - helmistä tuli nyt jo hajonnut tai hävinnyt rannekoru - pujotin sen lyhyeen naruun ja käytinkin toisinaan.

Sittemmin kuristavat mötikkäkaulakorut karisivat tyylistäni ja norsu unohtui kaappiin tullakseen vain jälleen löydetyksi ja uudistetuksi. Musta naru vaihtui pitkään ruskeaan nahkanauhaan ja - tadaa: Katarimarialla on ihan uusi, ilmainen asuste. Kuvassa tyypillistä kylmän päivän tylsää työpukeutumista ja sensuroitua aamumöllötystä.

Ei kommentteja: