torstai 27. elokuuta 2009

Kesäloma!

Katarimarialla alkoi nyt kesäloma! Kolmen kuukauden harjoittelujaksoni päättyi tänään, koska kuun viimeiset kaksi arkipäivää kulutan kertyneitä lomapäiviäni. Kesäloma osui nähtävästi juuri sopivasti parvekemansikoitten parhaaseen satokauteen, sillä sain kerätä kesälomajätskini päälle peräti kuusi mansikkaa.


Täällä ei siis mennä asioiden edelle vouhottamalla talvitakeista tai uusien saappaiden himosta, vaikka kieltämättä kesälomalukemiksi sopivasti saapunut Trendi mainospostia välissään vähän innostikin, että pitäisi päästä edes kokeilemaan jossakin kaupassa sellaisia ylipolvensaappaita. Standardikoipiin suunniteltuinahan sellaiset tuskin kovin loistokkailta minun jaloissani näyttäisivät, joten rahan menetyksen vaara olisi vähäinen.

Kirjoitin muuten aamulla töissä tänne hyvin angstisen vuodatuksen syistä, miksi en pahemmin ole jaksanut päivitellä viime aikoina, mutta päätin kuitenkin jättää sen julkaisematta blogin tyyliin sopimattomana. Vaikka kenties olisikin tarpeellista välillä muistuttaa Mahdollisia Lukijoita todellisesta maailmasta ja siitä, ettei minun - kuten ei yhdenkään bloggarin - elämä ole silkkaa aurinkoista päivää, herkkuruokaa, söpöjä lemmikkejä ja pinnallista jorinaa, en enää nyt kesäloman alettua ja hyvän ystävän käytyä käsityötuokioilemassa tuntenut tarpeelliseksi karkottaa vähäistä yleisöäni avautumisilla. Olen siis ollut väsynyt ja vihainen, ja vaikka murhe ei ole nopeasti paranevaa laatua, voin vähitellen paremmin, ja nyt lomalaisena pitäisi taas alkaa löytyä aikaa ja innostusta kirjoitella proosallisesta arjestani.

Huomenna ohjelmassa kirpputorien tutkintaa sillä silmällä, että minnekös sitä sitten lopultakin saisi ylimääräisiä tavaroitaan viedyksi, ja illalla opiskelukaverin synttärit. Myös minulla ja M:llä olisi tavallaan aihetta juhlaan, sillä tapasimme ensimmäisen kerran juuri kyseisen kaverin syntymäpäivillä kolme vuotta sitten.

torstai 13. elokuuta 2009

Kopiointia kotikäyttöön

Blogistanissakin villinnyt, suomalaisen suunnittelijan monikäyttövaate Jolier ONE on loistava idea: et tarvitse koko kaapillista vaatteita, kun yksi muuntautuu moneksi kymmeneksi! Kyseinen ihmevaate kuitenkin maksaa sen verran, etten ole edes harkinnut sellaisen hankkimista, koska en ole varma, tulisiko sitä sitten kuitenkaan käytettyä.

Idea jäi kuitenkin päähän hautumaan niin, että kun lötköteepaidan leikkelystä jäi yli sopivankokoinen suorakaiteenmuotoinen palanen, en ommellutkaan sitä suoraa päätä boleroksi, vaan lähdin Eurokankaaseen metsästämään hakasia.

Paikallisen putiikin hakasnauhavalikoimasta löytyi valitettavasti vain valkoista, ja se maksoikin niin jumalattomasti, että meinasin hyllyllä hylätä ajatukseni tehdä halpa kokeiluversio design-monikäyttövaatetta jäljitellen. Hintaongelman ratkaisin pätkimällä nauhan kolmen hakasen palasiin, jolloin sitä ei tarvinnut koko suorakaiteen mittaa.

Valkoisten nauhapalojen vilkkuminen onkin sitten ehkä ainoa omatekoisuuden ongelma. Oma kangaspalani oli myös hiukan pienempi kuin tuo Jolier, johon olen tutustunut vain kuvien perusteella, mutta useimmat viritykset vaikuttaisivat toimivan siitä huolimatta.

Olisikohan aika sijoittaa jalustaan tai hovikuvaajaan? Testailin vaatteen käyttömahdollisuuksia viime päivinä siivoilun (koko kämppä vaatekomeroa myöten!) lomassa enkä jaksanut käyttää tuhottomasti aikaa kunkin viritelmän ikuistamiseen. Siispä muistikortilta löytyy lähinnä väärin tarkentuneita, kamalailmeisiä tai muuten kelvottomia otoksia.

Ehkä jo huomenna uskaltaudun työpaikalle jossakin feikki-Jolier-kokeilussani! Jos tätä alkaa näkyä päälläni jatkuvasti, alan todellakin säästämään alkuperäiseen yksilöön sijoittamista varten.

Aitoja Jolier ONEja ja niiden monenlaisia käyttömahdollisuuksia Mahdolliset Lukijani voivat ihastella ainakin Heijastuspinta- ja Mikämikämaa-blogeissa.

PS. Mitä tykkäätte uudesta ulkoasusta? Menikö rumemmaksi? Kyllästyin punaiseen, vaikka se lempivärini onkin.

torstai 6. elokuuta 2009

Kissakuvahaaste 116: sohvanvaltaaja

Tsekattuani Kissakuvahaasteen aiheen viime viikolla laitoin korvan taakse, että pitäisi yrittää bongailla Rölli venyttelemässä sohvalla, sillä tuo meidän isompi karvapallo on sellainen metrikatti, että muhkean häntänsä kanssa ainakin saa koko sohvan vallattua. Kuitenkin toissa-aamuna töihin herätessäni sohvalla löhösi - näyttäen siltä että oli ollut samassa tilassa koko yön - tämä autuas näky. Ulla harvemmin nukkuu noin röhnöttäen vaan on yleensä se meidän käärylekissa. Luulin, että se kellii maha pystyssä vain lattialla ihmisten jaloissa rapsutuksia kerjätessään, mutta tämä näky paljasti, että osaa se käärylekin vallata toisinaan sohvan.

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Yksi pieni elefantti...

Koska en ole jaksanut vaivautua kuvailemaan ompelupuuskan tuottamia tekeleitäni, joista kaksi jäi vielä keskenkin tarveaineitten lopahdettua, tylsistytän Mahdollisia Lukijoitani niiden sijasta muutamalla vanhalla, kameraan jonakin ylimääräisiä minuutteja sisältäneenä aamuna napatulla kuvalla.

Löysin nimittäin kaapin kätköistä puisen elefantin, jossa näin ainesta jakamaan tämänhetkisen lemppariarkikoristeen, kaula-avaimen, liiallisen vallitsevaa asemaa.

Elefantti on alkujaankin koru, se roikkui joskus muinaisen 90-luvun alussa äitini kaulassa lukuisia muitakin sekavärisiä puuhärpäkkeitä sisältäneessä pitkänpitkässä helminauhassa ja ajautui ajan myötä minun korurasiaani. Puuhelmitovereistaan erotin norsun jo lukion alussa - helmistä tuli nyt jo hajonnut tai hävinnyt rannekoru - pujotin sen lyhyeen naruun ja käytinkin toisinaan.

Sittemmin kuristavat mötikkäkaulakorut karisivat tyylistäni ja norsu unohtui kaappiin tullakseen vain jälleen löydetyksi ja uudistetuksi. Musta naru vaihtui pitkään ruskeaan nahkanauhaan ja - tadaa: Katarimarialla on ihan uusi, ilmainen asuste. Kuvassa tyypillistä kylmän päivän tylsää työpukeutumista ja sensuroitua aamumöllötystä.

lauantai 1. elokuuta 2009

Pitihän tätäkin kokeilla: hupparista hame

Kun ompeluvimma iskee niin ennen kangaskauppaan päätymistä yritän etsiskellä tarveaineita omat nurkat vallanneista turhista tavaroista. Ainakin kolmesta satunnaisesti silmäilemästäni blogista (täällä, täällä ja täällä) löytyi erilaiset versiot hameista, jotka oli muokattu vanhasta hupparista. Varastosta kirppikselle tai muuten kiertoon pääsyä odottelevien kasasta tulikin sitten vastaan oma vanha hupparini, joka lyhyytensä, kummallisen paksun kankaansa ja taskujen väärän sijoittumisen takia oli jäänyt käyttämättä.

Kuvassa hame on jo muuten valmis mutta vyötärö kääntämättä. Työtä ei todellakaan tarvittu paljon, sillä jo itse huppari oli tiukka ja ympärys ja pituus napakaksi minihameeksi juuri sopiva.


Tuollainen tumma punainen on yksi pitkäaikaisimpia lempivärejäni, ja siksi kai hupparinkin joskus vuosia sitten kirpparilta sovittamatta mukaani nappasin. Toivon, että hame tulisi todettua käyttökelpoiseksi - vaikka pyöräileminen kankaan jonkinasteisesta joustosta huolimatta lienee tälläkin aika hankalaa - sillä se helpottaisi taskuttomien hameitten pulaa. Tiukkuutensa takia hame tosin on takapuolelta vähän turhan tyrkky eli karjuu seurakseen (paksujen sukkisten lisäksi) pyllyn peittävää löysää neuletakkia. Sellaista ei kaapista valitettavasti löydy, joten seurasi tuskastunutta nettikaupoissa hillumista. Koska kesäansioista olisi syytä jäädä jotain talvenkin varalle säästöön, sallin itselleni lähiaikoina vain halpoja kirppisostoja. Kompromissina ostin kuitenkin kangasta ja ompelukone on surrannut jo useita iltoja, sillä ompeleminenhan on harrastus ja harrastuksiin pitää investoida, jotta jaksaa töitä vielä viimeisen kuukauden.
Lopuksi vielä kuva toisesta harrastuksesta. Tulevalta anopilta saaduista erikoisista auringonkukansiemenistä kasvaneista varsista ensimmäinen pullautti näkyviin jännittävän tumman kukan.