torstai 7. toukokuuta 2009

Mukulana

Olen hukannut jonnekin yhden luennon verran kurssimuistiinpanoja, tentti on huomenna. Polkupyöränkorjausyritys vain huononsi tilannetta: ennen pehmeärenkaisella ja epävarmajarruisella pyörällä ei nyt voi ajaa lainkaan. Maha on liian täynnä jotta voisi lähteä jumppaan, ja tenttiinlukuvälttelypuuhasteluista kaikki muut paitsi vessan siivous on jo kokeiltu. Taidanpa siis täyttää yhden muistelumeemin (olisi näitä muitakin jonossa mutta tämä oli mukavin), jonka bongasin jo ainakin Midinetin ja MouMoun blogeista. MouMou oli otsikoinut meemin ipana-sanan ja Midinetti kakara-sanan essiivillä, joten jatkan samaa logiikkaa - meillä päin oltiin mukuloita.

Muistatko vielä, miltä tuntui olla lapsi? Kun kaikki oli elämässä vielä
mahdollista ja nenä keittiönpöydän korkeudella? Kopioi nämä omiin muistiinpanoihisi ja korvaa vastaukseni omillasi. Haasta ystäväsikin muistelemaan. Se voi olla joskus tervettä.

1. Missä ja koska synnyit?
Vammalan aluesairaalassa kauniina keväisenä päivänä vähän 80-luvun puolivälin jälkeen.

2. Onko sinulla sisaruksia?
Vähän vanhempi isoveli ja melko paljon nuorempi pikkuveli. Arvattavasti on ollut aikoja, jolloin olisin surutta vaihtanut molemmat yhteen kelvolliseen siskoon.

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?
Kasvoin maatilalla, joten vanhemmat olivat kotona töissä eikä hoitopaikkaa tarvittu. Tosin eihän kukaan voi yhtäaikaa tehdä kokopäivätyötä ja vahtia lapsia, joten meistä tulikin isoveljen kanssa varhain itsenäisiä lapsia, jotka osasivat lämmittää itse Bonaa mikrossa ja laittaa videonauhurin päälle ja juosta koputtamaan kanalan ikkunaan, kun tuli tappelu.

4. Oliko teillä lemmikkieläimiä?
Kissoja oli aina. Syntyessäni meillä oli Eppu ja Paavo, ja kun Paavosta aika jätti, otettiin Otto-Pate, joka karkasi. Oli kaksi valkoista kissaa nimeltä Asko ja Jalmari (älkää kysykö mistä näitä nimiä revittiin ja sitä paitsi Asko oli tyttö), jotka kumpainenkin kohtasivat maaseutukissoille niin tyypillisen selvittämättömän häviämisen. Sitten oli Mosse, joka kuoli pentuna syötyään muovista paalinarua, ja Viiru ja Sissi ja Tahvo ja Hippi...


5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä?
Meillä kyllä piti laittaa turvikset kiinni lähikauppareissullekin. Ja oli sellaiset korokeistuimet. Etupenkistä kyllä tapeltiin.

6. Oliko sinulla mielilelua?
Pehmolelut eli PE-Eläimet (Pehmeät Eläimet, ja kyllä, siellä on yksi e liikaa) olivat kestosuosikkeja minun ja vain puolitoista vuotta vanhemman veljen leikeissä. Mummu niitä meille ompeli joka jouluksi ja synttäriksi. Lempparini taisi olla nimeltään Viku, toinen kiva oli Kisumisu. Ja tietenkin Kömppy, joka oli yhteinen. Oli minulla myös yksi suosikkivauvanukke, sen nimi oli Liisukka. Paljon leikittiin myös hiekkakasassa ja pikkuautoilla.

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?
Ihan pikkuisena tahdoin kai maatalon emännäksi, mutta aika pian haaveista tuli vähän suuruudenhullumpia. Kirjailija-taiteilija oli suosikkihaave aika pitkään, mutta miltei kaikki hienolta kuulostavat ammatit astronauteista ja arkeologeista alkaen tuli suunniteltua.

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?
Olin hyvin kiltti ja näkymätön ainakin verrattuna veljiini.

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?
Avainta ei ollut kaulassa, koska meillä ovi oli lukossa vain yöllä. Naapurien pihoillekin oli aika pitkä matka, eikä kylällä ollut paljoa lapsia, joten leikkimisistä piti yleensä sopia etukäteen. Useimmiten paineltiin sen lähimmän leikkikaverin eli veljen kanssa lähipelloilla ja -metsissä.

10. Nukuitko valot päällä?
En muista, oliko meillä joku valo jossain päällä öisin, mutta itse en koskaan ainakaan myöntänyt pelkääväni pimeää.

11. Lempilastenohjelmasi?
Olipa kerran elämä! Niitä jaksoja katsottiin nauhalta ulkoaoppimiseen asti. Myös Maailman ympäri 80 päivässä, Prätkähiiret ja Turtlesit kuuluivat suosikkeihin. Muumit tai Halinallet olivat mielestäni ihan lällyjä.

12. Muistatko ensimmäistä koulupäivääsi?
Muistan sen, että sitä odotellessa olin lueskellut lastenkirjoista (kyllä, osasin lukea kauan ennen koulun alkua) jännittävistä ensimmäisistä koulupäivistä, uusista tuttavuuksista ja paikoista, ja sitten yhtäkkiä tajusin, että minähän olin menossa siihen kylän pikkukouluun, jonka kaikki oppilaat ja tulevan opettajani tiesin jo ennestään ja jossa olin monta monituista kertaa käynyt. Pettymys oli suuri.

13. Keräilitkö jotain?
Voi kyllä. Keräsin kaikenlaisia kissaesineitä, joista muistorikkaimmat leimaavat sisustusta vielä nytkin. Kiiltokuviakin keräsin pari vihkoa täyteen ja tarroja koulussa pulpetinkannen alapuolelle. Myöhemmin keräsin runoja ja ajatelmia useamman vihkosen verran.

14. Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
Kuvaamataito ja äidinkieli silloin kun sai kirjoittaa tarinoita.

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja?
Ala-asteen ensimmäisillä luokilla sain jonkin verran huutelua osakseni, pyöräilykypärän paukuttamista, silmälaseista nimittelyä ja sellaista. Se loppui kun opin antamaan samalla mitalla takaisin. Muutaman kerran tappelinkin tyhmien poikien kanssa, mutta koska olin kiltti kympin tyttö, kaikki syy meni muitten niskoille.

16. Mitä harrastit?
Aloitin pianonsoiton kuusivuotiaana, pari vuotta myöhemmin menin harmonikkatunneille. Kävin kansalaisopiston maalauskurssilla, savitöissä ja jumpassa, ja kotosallakin piirsin ahkerasti ja kirjoitin tarinoita. Ala-asteen loppuvuosina ja yläasteella minulla oli koulun jälkeen joka arkipäivä jotain harrastusmenoa. Nykyään en jaksaisi sellaista.

17. Ystäväsi?
En ole koskaan luonut sellaista tyttökirjojen paita-peppu-bestissuhdetta vaan olen yleensä ollut osa tiivistä kolmikkoa tai nelikkoa. Ala-asteella kärsin siitä, ettei kylässä ollut yhtään täysin samanikäistä tyttöä. Vuoden-kahden ikäero suuntaan jos toiseen murrosiän kynnyksellä näkyy helposti selvinä kypsyyseroina, mistä varmaan johtui, etten enää yläasteelle siirryttyäni pitänyt juuri yhteyttä ala-astekavereihin. Synnyinkaupunkini vanhoista kavereista vain kahteen pidän yhteyttä aktiivisemmin kuin Facebook-tasolla.

18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta?
Ah ja voih, onpa vaikeaa. Enimmäkseen ykköskakkosella oli tylsää, osasin kaiken opetettavan etukäteen eikä ollut kavereita.

19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
Saman kylän rouva, sen toisen ekaluokkalaisen äiti, joka raivosi pojalleen koulussa, ettei saa sanoa äiti vaan opettaja. Aika ankara, suorapuheisuudessaan joskus jopa ilkeä.

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri?
Olin niin kiltti lapsi, ettei minua tarvinnut koskaan komentaa. Veljiä joskus uhkailtiin kutsalla.

21. Miten perheesi lomaili?
Käytiin ruotsinlaivalla. Maatilalta oli vaikea lähteä pidemmäs eikä kai siihen aikaan oikein ollut rahaakaan. Pari kertaa vuokrattiin joku asuntovaunu tai mökki ja matkusteltiin kotimaassa.

22. Lempiruokaasi natiaisena oli?
Lasagne ja valkosipuliperunat. Ja kaikki makea.

23. Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa?
Ei meillä tupakoitu lainkaan.

24. Mitä asioita pelkäsit?
Ukkosta, sitä pelkäsin ihan tajuttomasti, niin paljon että vatsassa alkoi kiertää kun näinkin tummia pilviä. Tästä alkukantaisesta fobiasta en ihan täysin ole vieläkään päässyt eroon. Pelkäsin myös kylähulluja. Koska ovet eivät olleet lukossa, saattoi parin talon päässä asunut alkoholisti-skitsofreenikko, sinänsä ihan harmiton veikko, tulla lainaamaan sokeria kiljunkeittoon koska tahansa. Jos satuin olemaan yksin sisällä ja kuulin oven aukeavan ja kyseisen herrasmiehen huutelevan tervehdyksiään, menin piiloon vaatekomeroon, etten vain joutuisi keskustelemaan hänen kanssaan.

25. Onko sinulla nykyään jo omia lapsia?
Eipä ole.

Ja jätän haasteen jälleen ihan vapaasti vietäväksi.

3 kommenttia:

MouMou kirjoitti...

Haha, otsikot tosiaan muistuttavat toisiaan!:D

Salka kirjoitti...

Hih, tutulta kuulosti, itsekin olen kasvanut maalaisympäristössä, jossa ovet olivat lukossa vain öisin, vanhemmat tekivät kotona töitä ( ja me vahdittiin veljen kanssa toisiamme ) :) Ja muakin aina välillä pelotti, mitäs jos meille tuleekin joku hullu tuosta noin vaan kylään! Ja ukkonenkin pelotti, joskus oikein kunnon myräkällä lamput poksahtelivat rikki, ei kivaa :O

Katarimaria kirjoitti...

Salka, hauska kuulla etten ole ainoa Blogistanin maalaistyttö! Minun lapsuudenkotini sijaitsi sellaisessa paikassa että ukkonen tuli kohdalle harvoin mutta silloin kun tuli niin oli todellinen rajuilma joka kesti tuntikausia. Pelkooni vaikutti varmasti myös se, että kun oli kotieläimiä, ukonilmalla tuli kova hälinä ja kiire kun piti varmistaa että niiden ruokintaan ja tuuletukseen riitti varavirtaa.