maanantai 11. toukokuuta 2009

Humanistin uusi tietokone

Postista perjantaina raahaamani (tai pikku kärryillähän sen kuljetin) tietokonesälä kuoriutui pakkauksistaan illalla, kun M tuli kotiin. Osat maksanut humanisti ja pienistä metalliesineistä ja johdonpätkistä kiinnostunut karvapallo seurasivat kiinnostuneina vierestä, kun talouden nörtti kokosi koneen.


Olen katsonut vierestä jo sen verran monta kertaa, että tiedän jo melkein, mikä minkäkin osan nimi on. Kun emolevy kuulereineen olisi pitänyt laittaa kotelon sisään, olikin siellä jo täyttä:


Rölli osaisi kai mielestään surista paljon sievemmin kuin tietokoneen oikeat sisälmykset. Humanistin tärkein tehtävä johtonippujen pois tieltä pitelyn lisäksi oli vahtia, ettei nelijalkainen avustaja purrut rikki mitään tärkeää tai kieritellyt olennaisia ruuveja sohvan alle. Näin epäreilusti syrjitty apulainen osoittikin sitten mieltään mm. kaatamalla jalkalampun ja raapimalla jukkapalmun vartta.


Onneksi johdot olivat pian paikallaan ja Rölli sai hyöriä mukana ihmettelemässä, kun konetta käynnistettiin. Mielenkiinto tosin lopahti siinä vaiheessa kun kotelo sulkeutui, ja humanistiakin alkoi väsyttää, olihan ilta jo myöhäinen, joten kuvaaminen jäi. Viikonloppu kuluikin lähinnä Windows 7:n käyttöä opetellessa ja jättiläisnäyttöön sopivaa taustakuvaa etsiessä.

Lauantaina sateen laannuttua käytiin toki elokuvissa, ja Dynamon jo hiljentyneeltä Dekotorilta tarttui mukaan elämäni ensimmäinen pikkumusta. Äsken posti pullautti luukusta pitkään ja hartaasti ja välillä jo paketin katoamisesta panikoiden odotetun Salaisen Blogiystävän paketin. Näistä lisää, kunhan jaksan pukeutua ja kuvailla! Taitaa jäädä tenttiinluku taas kaikenlaisen intoilun jalkoihin...

torstai 7. toukokuuta 2009

Mukulana

Olen hukannut jonnekin yhden luennon verran kurssimuistiinpanoja, tentti on huomenna. Polkupyöränkorjausyritys vain huononsi tilannetta: ennen pehmeärenkaisella ja epävarmajarruisella pyörällä ei nyt voi ajaa lainkaan. Maha on liian täynnä jotta voisi lähteä jumppaan, ja tenttiinlukuvälttelypuuhasteluista kaikki muut paitsi vessan siivous on jo kokeiltu. Taidanpa siis täyttää yhden muistelumeemin (olisi näitä muitakin jonossa mutta tämä oli mukavin), jonka bongasin jo ainakin Midinetin ja MouMoun blogeista. MouMou oli otsikoinut meemin ipana-sanan ja Midinetti kakara-sanan essiivillä, joten jatkan samaa logiikkaa - meillä päin oltiin mukuloita.

Muistatko vielä, miltä tuntui olla lapsi? Kun kaikki oli elämässä vielä
mahdollista ja nenä keittiönpöydän korkeudella? Kopioi nämä omiin muistiinpanoihisi ja korvaa vastaukseni omillasi. Haasta ystäväsikin muistelemaan. Se voi olla joskus tervettä.

1. Missä ja koska synnyit?
Vammalan aluesairaalassa kauniina keväisenä päivänä vähän 80-luvun puolivälin jälkeen.

2. Onko sinulla sisaruksia?
Vähän vanhempi isoveli ja melko paljon nuorempi pikkuveli. Arvattavasti on ollut aikoja, jolloin olisin surutta vaihtanut molemmat yhteen kelvolliseen siskoon.

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?
Kasvoin maatilalla, joten vanhemmat olivat kotona töissä eikä hoitopaikkaa tarvittu. Tosin eihän kukaan voi yhtäaikaa tehdä kokopäivätyötä ja vahtia lapsia, joten meistä tulikin isoveljen kanssa varhain itsenäisiä lapsia, jotka osasivat lämmittää itse Bonaa mikrossa ja laittaa videonauhurin päälle ja juosta koputtamaan kanalan ikkunaan, kun tuli tappelu.

4. Oliko teillä lemmikkieläimiä?
Kissoja oli aina. Syntyessäni meillä oli Eppu ja Paavo, ja kun Paavosta aika jätti, otettiin Otto-Pate, joka karkasi. Oli kaksi valkoista kissaa nimeltä Asko ja Jalmari (älkää kysykö mistä näitä nimiä revittiin ja sitä paitsi Asko oli tyttö), jotka kumpainenkin kohtasivat maaseutukissoille niin tyypillisen selvittämättömän häviämisen. Sitten oli Mosse, joka kuoli pentuna syötyään muovista paalinarua, ja Viiru ja Sissi ja Tahvo ja Hippi...


5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä?
Meillä kyllä piti laittaa turvikset kiinni lähikauppareissullekin. Ja oli sellaiset korokeistuimet. Etupenkistä kyllä tapeltiin.

6. Oliko sinulla mielilelua?
Pehmolelut eli PE-Eläimet (Pehmeät Eläimet, ja kyllä, siellä on yksi e liikaa) olivat kestosuosikkeja minun ja vain puolitoista vuotta vanhemman veljen leikeissä. Mummu niitä meille ompeli joka jouluksi ja synttäriksi. Lempparini taisi olla nimeltään Viku, toinen kiva oli Kisumisu. Ja tietenkin Kömppy, joka oli yhteinen. Oli minulla myös yksi suosikkivauvanukke, sen nimi oli Liisukka. Paljon leikittiin myös hiekkakasassa ja pikkuautoilla.

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?
Ihan pikkuisena tahdoin kai maatalon emännäksi, mutta aika pian haaveista tuli vähän suuruudenhullumpia. Kirjailija-taiteilija oli suosikkihaave aika pitkään, mutta miltei kaikki hienolta kuulostavat ammatit astronauteista ja arkeologeista alkaen tuli suunniteltua.

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?
Olin hyvin kiltti ja näkymätön ainakin verrattuna veljiini.

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?
Avainta ei ollut kaulassa, koska meillä ovi oli lukossa vain yöllä. Naapurien pihoillekin oli aika pitkä matka, eikä kylällä ollut paljoa lapsia, joten leikkimisistä piti yleensä sopia etukäteen. Useimmiten paineltiin sen lähimmän leikkikaverin eli veljen kanssa lähipelloilla ja -metsissä.

10. Nukuitko valot päällä?
En muista, oliko meillä joku valo jossain päällä öisin, mutta itse en koskaan ainakaan myöntänyt pelkääväni pimeää.

11. Lempilastenohjelmasi?
Olipa kerran elämä! Niitä jaksoja katsottiin nauhalta ulkoaoppimiseen asti. Myös Maailman ympäri 80 päivässä, Prätkähiiret ja Turtlesit kuuluivat suosikkeihin. Muumit tai Halinallet olivat mielestäni ihan lällyjä.

12. Muistatko ensimmäistä koulupäivääsi?
Muistan sen, että sitä odotellessa olin lueskellut lastenkirjoista (kyllä, osasin lukea kauan ennen koulun alkua) jännittävistä ensimmäisistä koulupäivistä, uusista tuttavuuksista ja paikoista, ja sitten yhtäkkiä tajusin, että minähän olin menossa siihen kylän pikkukouluun, jonka kaikki oppilaat ja tulevan opettajani tiesin jo ennestään ja jossa olin monta monituista kertaa käynyt. Pettymys oli suuri.

13. Keräilitkö jotain?
Voi kyllä. Keräsin kaikenlaisia kissaesineitä, joista muistorikkaimmat leimaavat sisustusta vielä nytkin. Kiiltokuviakin keräsin pari vihkoa täyteen ja tarroja koulussa pulpetinkannen alapuolelle. Myöhemmin keräsin runoja ja ajatelmia useamman vihkosen verran.

14. Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
Kuvaamataito ja äidinkieli silloin kun sai kirjoittaa tarinoita.

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja?
Ala-asteen ensimmäisillä luokilla sain jonkin verran huutelua osakseni, pyöräilykypärän paukuttamista, silmälaseista nimittelyä ja sellaista. Se loppui kun opin antamaan samalla mitalla takaisin. Muutaman kerran tappelinkin tyhmien poikien kanssa, mutta koska olin kiltti kympin tyttö, kaikki syy meni muitten niskoille.

16. Mitä harrastit?
Aloitin pianonsoiton kuusivuotiaana, pari vuotta myöhemmin menin harmonikkatunneille. Kävin kansalaisopiston maalauskurssilla, savitöissä ja jumpassa, ja kotosallakin piirsin ahkerasti ja kirjoitin tarinoita. Ala-asteen loppuvuosina ja yläasteella minulla oli koulun jälkeen joka arkipäivä jotain harrastusmenoa. Nykyään en jaksaisi sellaista.

17. Ystäväsi?
En ole koskaan luonut sellaista tyttökirjojen paita-peppu-bestissuhdetta vaan olen yleensä ollut osa tiivistä kolmikkoa tai nelikkoa. Ala-asteella kärsin siitä, ettei kylässä ollut yhtään täysin samanikäistä tyttöä. Vuoden-kahden ikäero suuntaan jos toiseen murrosiän kynnyksellä näkyy helposti selvinä kypsyyseroina, mistä varmaan johtui, etten enää yläasteelle siirryttyäni pitänyt juuri yhteyttä ala-astekavereihin. Synnyinkaupunkini vanhoista kavereista vain kahteen pidän yhteyttä aktiivisemmin kuin Facebook-tasolla.

18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta?
Ah ja voih, onpa vaikeaa. Enimmäkseen ykköskakkosella oli tylsää, osasin kaiken opetettavan etukäteen eikä ollut kavereita.

19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
Saman kylän rouva, sen toisen ekaluokkalaisen äiti, joka raivosi pojalleen koulussa, ettei saa sanoa äiti vaan opettaja. Aika ankara, suorapuheisuudessaan joskus jopa ilkeä.

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri?
Olin niin kiltti lapsi, ettei minua tarvinnut koskaan komentaa. Veljiä joskus uhkailtiin kutsalla.

21. Miten perheesi lomaili?
Käytiin ruotsinlaivalla. Maatilalta oli vaikea lähteä pidemmäs eikä kai siihen aikaan oikein ollut rahaakaan. Pari kertaa vuokrattiin joku asuntovaunu tai mökki ja matkusteltiin kotimaassa.

22. Lempiruokaasi natiaisena oli?
Lasagne ja valkosipuliperunat. Ja kaikki makea.

23. Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa?
Ei meillä tupakoitu lainkaan.

24. Mitä asioita pelkäsit?
Ukkosta, sitä pelkäsin ihan tajuttomasti, niin paljon että vatsassa alkoi kiertää kun näinkin tummia pilviä. Tästä alkukantaisesta fobiasta en ihan täysin ole vieläkään päässyt eroon. Pelkäsin myös kylähulluja. Koska ovet eivät olleet lukossa, saattoi parin talon päässä asunut alkoholisti-skitsofreenikko, sinänsä ihan harmiton veikko, tulla lainaamaan sokeria kiljunkeittoon koska tahansa. Jos satuin olemaan yksin sisällä ja kuulin oven aukeavan ja kyseisen herrasmiehen huutelevan tervehdyksiään, menin piiloon vaatekomeroon, etten vain joutuisi keskustelemaan hänen kanssaan.

25. Onko sinulla nykyään jo omia lapsia?
Eipä ole.

Ja jätän haasteen jälleen ihan vapaasti vietäväksi.

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Kissakuvahaaste 108: ikkuna

Kissakuvahaaste on palannut kevättauolta, jotein meidänkin karvapallerot joutuivat taas paparatsailun kohteeksi. Aiheena tällä viikolla on ikkuna, mikä sopii meidän kissoille kuin silmä päähän, sillä sisäkissojen elämän suurena ilona on viettää aikaa ikkunalaudoilla ulkomaailman tapahtumia seuraillen.

Päätin kuitenkin tyypillisen ikkunalautakuvan sijasta valita haasteeseen ikkunan läpi parvekkeelta kuvatun Röllin. Nyt kun ilmat ovat lämminneet jo kissoja kiehtoviksi, linnut havahtuneet sirkuttamaan ja pörriäiset pörräämään, karvapallojen mielestä parvekkeen oven pitäisi olla koko ajan auki, että saisi mennä ja tulla miten lystää. Sisäilma kylmenee kuitenkin vielä helposti liikaa, joten välillä elukat jäävät partsille telkien taakse. Sisälle pääsee sitten kiipeämällä kukkatelineen päälle ja mulkoilemalla vihaisesti olohuoneessa hääriviä ihmisiä.