maanantai 20. huhtikuuta 2009

перепеч

Tänään Leikisti Kätevän Emännän Keittiössä (LKEK) valmistetaan udmurttilaisia kaalipiirakoita, кубистаен перепеч.

Tietenkin on päästävä todistamaan itselleen viimeperjantaisessa piirakanpaistoillassa opittuja taitoja, kun jääkaapissa kerran odottelee inspiraatiota edellisistä kokkailuista jäänyt puolikas kaali. Ja kun päivä muuten on ollut varsin väärällä jalalla aloitettu maanantai sisältäen ilkikurisia lemmikkieläimiä, alkavia kuukautisia, keväiseksi naamioitunutta jäätäväviimaista säätä ja noloa sönkötystä puhelimessa, hyvä ruoka parempi mieli -periaatteella perepetshien leipominen ja etenkin niiden syöminen voisi kääntää alkuviikon suunnan.

Tarvitaan:
Lisäksi vettä, suolaa maustamiseen ja öljyä piirakoiden voitelemiseen paistamisen jälkeen.
Ennen taikinan tekemistä kannattaa silputa kaali ja laittaa se keittymään pehmeäksi. Uunikin kannattaa laittaa lämpenemään viimeistään siinä vaiheessa kun alkaa kaulia taikinaa, mikäli käyttää yhtä vanhaa ja hidasta uunia kuin allekirjoittanut.


Taikinan tarkka koostumus lienee jokaisen emännän salaisuus. Perusaineet ovat vesi, kananmuna ja suola, joihin sekoitetaan jauhoja niin paljon että syntyy taikina:

Taikinasta kaulitaan pieniä pyöreitä lättyjä, joiden reunat rypytetään vähän karjalanpiirakan tapaan mutta pystyyn. Hyvässä perepetshissä on ohut pohja mutta tukevat reunat, jotka pitävät täytteen sievästi piirakan sisällä.


Kun pohjia on kasassa pellillinen, pitäisi kaalin olla jo varsin valmista ja uuninkin 300-asteinen. Kaalista kaadetaan liika vesi pois, tilalle lisätään tilkka maitoa ja sopivan monta kananmunaa, niin että tuloksena on munakasmainen mössö, joka maustetaan suolalla. Suolaa ei kannata kitsastella suomalaiseen terveysintoilutyyliin, sillä omista piirakoistani tuli pikkuisen mauttomia, vaikka maistoin täytteen olevan tekovaiheessa suuhun sopivaa.


Sitten vain täyte piirakkapohjille ja uuniin paistumaan, kunnes reunat alkavat ruskistua. Paistumista vahtiessa pitää sitten kauhealla vauhdilla yrittää pyöritellä lisää pohjia. Omasta taikinastakin tuli hiukan liian suuri yhdelle näpertäjälle, joten ärtymys alkaa näkyä toisen pellillisen kohdalla. Jos pohjia ei jaksa kaulia tarpeeksi ohueksi eikä reunoja rypyttää tarpeeksi vahvoiksi, täytteet leviävät pitkin uunipeltiä tähän tapaan:

Munakasta piirakkamöykyillä, nam. No, ei niistä kaikista sentään yhtä rumia tullut.


Paistamisen jälkeen perepetshit pitää peittää liinalla, etteivät ne kuivu. Kun sormet eivät enää kovin pahasti pala, kuumat pohjat ja reunat voidellaan öljyllä ja piirakat pinotaan päällekkäin tasaamaan kosteutta. Omat piirakkani jaottelin tässä vaiheessa kahteen kasaan: rumiin ja kelvollisiin. Kelvollinen-luokituksen saaneet päätyvät pakastimeen vierasvaraksi, rumat käytän lähipäivien ravinnoksi.

4 kommenttia:

Salka kirjoitti...

Hih, mulla ei kyllä ikinä kärsivällisyys riittäisi keittiön puolella tällaisiin tarkkoihin väkertelyihin :) Joskus pienempänä yritin tehdä karjalanpiirakoita, mutta niistä tuli ihan kauheita :D

Honeysuckle Love kirjoitti...

Ei sulla sattuisi olemaan jotain näkemystä siitä, mitä siihen sienitäytteeseen tulee?

Katarimaria kirjoitti...

Salka, ei mulla ole rima turhan korkealla keittiöpuolenkaan väkerryksissä. Kun tulee rumia niin saa syödä itse enemmän! Kieltämättä olisi kyllä pitänyt pyytää joku kaveri seuraksi taittelemaan noita pohjia, koska alkoi toisen pellillisen kohdalla vähän nyppimään :D

Honeysuckle Love, joo tehtiinhän me perjantaina sieniversioitakin. Niiden täyte oli samanlainen munakasmainen mössö: keitettyjä herkkusieniä, sipulia, monta kananmunaa ja pikku tilkka maitoa, suolaa ja pippuria.

Anonyymi kirjoitti...

Et ikinä arvaa mitä mulla paistuu uunissa juuri nyt! Alkoi niin paljon harmittamaan väliin jäänyt leipomisilta, että uskaltauduin testaamaan kulttuuritunnilla annettua reseptiä ihan omin päin. :D

MdH