maanantai 6. huhtikuuta 2009

Aurinko armas

Tälläisenä harmaana ja viileänä päivänä osittain pieleen menneen tentin jälkeen on hyvä hetki julkaista eräänä kauniimpana päivänä parveketta siivoillessani häthätää napsimani aurinkolasikuvat, joissa tuulenhalkojani näyttää niin valtavalta, että varhaisteini-iän nenäkriisi uhkaa paluullaan.
Vuosikausia vanhat pilottilasit ovat jostakin marketista.
Käytin pitkään ainoastaan tuon mallin aurinkolaseja,
vaikkei se ole naamalleni ollenkaan paras valinta.
Nykyisin nämä ovat lähinnä ajo- ja parvekekäytössä.

Olen aurinkolasien suurkuluttaja, koska olen niin synkkä ihminen, että silmäni ärtyvät kirkkaasta valosta hyvin äkkiä. Lisäksi hajotan aurinkolaseja vähintään yhdet kesässä: ne putoavat pärrän istuimelta tai takin taskusta maahan ja murskaantuvat ajosaappaan tai renkaan alle, ne unohtuvat laukun läppätaskuun ja vääntyvät kun käytän kassia takapuolen alusena jokivarressa pussikaljoitellessani.


Niittilasit ostin jostakin pikkuliikkeestä hetken mielijohteesta
pari kesää sitten. Ne ovat vähän turhan hassut tyyliini
eivätkä sovi oikein minkään kanssa. Pussikalja- ja vappulaseiksi
ne ovat kuitenkin oivat, joskin linssit ovat liian vaaleat - häikii.

Vuosi sitten kevättalvella silmäni leikattiin, ja leikkauksen jälkeen oli suositus vähintään vuoden ajan käyttää aurinkolaseja aina vähänkään kirkkaalla säällä vuodenajasta riippumatta. Ensimmäiset päivät kuljin jopa sisällä arskoissa kuin mikäkin filmitähti, koska loisteputkivalo sattui silmiin. Silloin päätin investoida kunnon laseihin ja marssin optikkoliikkeeseen. Neutraalien, käyttökelpoisten ja omalta tuntuvien lasien valinta oli vaikea tehtävä, koska pokahyllyt pursusivat mustaa muovia, joka teki talvipärstästäni sairaan värisen. Päädyin pulittamaan maltaita Dolce & Gabbanan metallisankaisista arskoista, mutta lasit osoittautuivat hintansa väärteiksi.

Onks tukka hyvin, näkyyks logo? Nämä arskat pysyvät päässä
ja pysäyttävä kaikensortin uv-säteet, tummuus ja sävy
on juuri passeli kesäauringossa pärräilyyn ja kaupungilla
pyörimiseen. Ja malli tekee poskipäistäni mukavan virtaviivaiset!

2 kommenttia:

Bemary kirjoitti...

Pakko kysyä, että että oliko toi sun silmäleikkaus ihan vaan tavallinen näönkorjausleikkaus? Ite oon likinäköinen ja haaveissa on näönkorjausleikkaus sitten joskus ku on varaa, joten kiinnostun aina kuullessani hiiskauksenkaan aiheesta. Ois nääs kiva tietää sujuiko operaatio ongelmitta ja vastasko lopputulos toivottua - siis jos kyse oli tosta leikkauksesta. :)

Katarimaria kirjoitti...

Joo sellainen tavallinen silmälasienpoistoleikkaus se oli! Haaveilin sellasesta niin kauan kun oon tienny niitä tehtävän, koska inhosin silmälasejani. Kun silmät alko osoittaa merkkejä, että saattaisivat lakata sietämästä jatkuvaa kuukausipiilarien käyttöä ja rahat oli kasassa, menin laserleikkaukseen.

Leikkaus meni hyvin ja oon ollu tosi tyytyväinen. Itse operaatio oli aika pelottava (sisälsi mm. ripsienlevityslaitteen ja surisevan ja käryävän laserin, onneksi myös rauhoittavia ja stressipallon) mutta nopeesti ohi kuitenkin, ja yksityisellä lääkärillä sai hyvää palvelua. Viikon verran piti teipata muovinpalat silmille yöksi ja laittaa erilaisia tippoja parin tunnin välein. Toivuin nopeasti ja tuskitta ja näöstä tuli todellinen haukankatse, vaikka mulla oli tosi vahvat lasit. Ei siis oikeastaan muuta kun positiivista kerrottavaa, joten suosittelen!