keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Toppiväkerrys


Tänään aamulla herättyäni verhojen takaa paljastui positiivinen yllätys: aurinko paistoi ja valoisuuden kruunasi pakastumisen tuottama kuura. Talvivalosta innostuneena kuvailin uusimman tekeleeni ennen velvollisuuksienhoitoretkelle säntäämistäni.

Yhtenä tentinjälkeisenä päivänä siis iski taas välttämätön tarve tehdä jotakin ihan muuta kuin istua koneella tai kirjan ääressä, joten kaivoin ompelukoneen kaapista ja tekaisin jämätrikoopalasta yksinkertaisen topin.



Toppi on siis vain suorakaiteen muotoinen pötkylä, vain sivuilta kädenrei'iksi avoinna ja pääntiessä sekä edessä että takana nauhakuja.



Kaltaiselleni kainaloläskeistään aralle ihmiselle malli ei ehkä ole viihtyisin, mutta pääntien rypytys jää mukavasti näkyviin esimerkiksi villatakinkin alta, ja vaatekaapistani ihan selvästi puuttui musta pitkähkö toppi. Tuo visioimani ketju kaula-aukon kiinnityksenä ei käytössä valitettavasti toiminutkaan, sillä en saanut sitä pysymään tarpeeksi luotettavasti kiinni. Luultavasti ostan sen tilalle paksuhkoa mustaa satiininauhaa, jonka saa sitten nätisti rusetille.

torstai 26. marraskuuta 2009

Saapasjalkakissasaappaat

Enpä ehtinytkään sitten tiistaina enkä eilenkään koneelle esittelemään niitä uusia saapaksia, kun on ollut tässä vähän muutakin tekemistä intensiivikurssin, ainejärjestön myyjäisten ja huomenna olevan tentin takia, mutta juuri nyt on sellainen uupumus päällään, ettei keskittymiskyky riitä lukemiseen. Siispä annan itselleni luvan jumittaa hetken tässä näytön ääressä leikkimässä muotibloggaria ja latailla näkyville nämä jo tiistaista kameran uumenissa odotelleet kuvat.

Tuossa taannoin ja oikeastaan koko syksyn enenevissä määrin olen haikaillut ylipolvensaappaita, mutta äärimmäisen tarkoiksi asettamani kriteerit (erittäin hyvä kävelymukavuus, tismalleen oikea ruskean sävy, materiaali nahkaa ja laatu muutenkin korkea - ja sitten on vielä nämä hehtaaripohkeet) vihjasivat jo hetken siihen suuntaan, että en tulisi itselleni saappaita hankkimaan ennen kuin koko ylipolvi-ilmiö olisi muodista poissa. Maanantaisella stressinpurkukeskustahaahuilulla kohtasin kyllä monia ihastuttavia ylipolvensaappaita eikä aiemmin saapaskaupoilla suuria tuskia aiheuttanut pohjeläskikään vaivannut yhtään, vaan useimmat kokeilemani jalkineet sulahtivat jalkoihin väkivallatta. Luulin, että syksyn mittaan harrastamani liikunta olisi vain ennestään levittänyt lihaksikkaita alaraajojani, joten ilmeisesti saapasmallit tänä vuonna vain ovat entistä leveävartisempia. Uusista säihkysääristäni hämmentyneenä jo melkein löysäsin kriteereitäni yhden mustan korollisen parin kohdalla, mutta onneksi sentään käväisin vielä Anttilassa:

Kappas, kaikki vaatimukset täyttävät popot odottivat minua siellä, joskin jouduin ostamaan ne villasukkavaralla, sillä koko 37 oli jo viety. No, selviänpähän varmasti siitä Turussa yleensä tammikuussa yllättävästä viikon mittaisesta pakkastalvesta jäädyttämättä varpaitani.

Näin varustautuneena lähdin yliopistolle tiistaina - ja vain pienin variaatioin on menty koko sateinen viikko.


Päähine omatekoinen, takki Mangosta, hansikkaat Cittarista, saappaat siis Anttilasta ja muu vaatetus kirpparilta.

lauantai 7. marraskuuta 2009

Alelärpäkkeen ajamaa

Kuten joskus aiemmin jo mainitsinkin, kävin jo reilu viikko sitten uusimman Trendin välissä tulleen alennuslipukkeen innostamana ostoksilla H&M:ssä. Jotakin kyseisessä puljussa asiointini useudesta kertoo se, että vaikka Turun Hempparin muutosta on jo melkoisen pitkä aika, minulle kauppa oli niin "uusi", etten millään meinannut löytää sovituskopeille. Näimmä shoppailen perusrättini nykyisin lähinnä kirppareilta...

Mutta joo, oli tässä syksyn mittaan kehkeytynyt päässä haave sen verran pitkästä paitapuserosta että se menisi mekkona tai muuten vain mukavasti muutamien minulle kertyneiden legginsimäisten housujen kanssa. Punaruutuista oli mielessä, luultavasti pohjautuen Nelliinan päällä tässä postauksessa olleeseen ihanaan paitamekkoon. Ja mitä sitten ostin?


Mihinkäpä mustaan turvautuja tavoistaan pääsee. Sovittelin kyllä useampaakin pitkää ja ruutuisaa puseroa, mutta niistä pieninkin koko näytti ja tuntui päälläni armottomasti yöpaitulilta. Ja kun kerran tarjolla oli niitä valmiiksi kulahtaneita flanellirättejä halvemmalla istuva ja asiallisen jämäkkäkankainen musta paitamekko, saivat ruutupaidat minun päälläni unohtua sinne ala-asteen luokkakuviin. Toistaiseksi ainakin.

Tässä vaatteessa kivaja jujuna on sivulle solmittavat rypytysnyörit - plus kenties hieman raskauspaitamainen leikkaus, joka tekee siitä oivallisen mässäilymekon - ja hihat voi säätää napin avulla lyhyemmiksi. Huomatkaa epätoivoinen yritys keksiä uusia poseerausympäristöjä. Ei, en edelleenkään omista jalustaa eikä asuntomme tavarapaljoudelta jää vapaaksi tyhjiä seiniä. Lisäksi heikkenevä valotilanne hankaloittaa kuvaamista entisestään.

Toisekseen tein vielä paljon silkkaa Hemppari-shoppailua harvinaisemman teon: ostin sieltä luomivärinkin! Olen melkoisen laiska tekemään vaihtelevaa silmämeikkiä, joten en ole luomivärejä tai rajauskyniä pahemmin teinivuosien jälkeen hankkinut. Silloin kauan sitten omistin jauhemaisen kullanvärisen luomivärin, josta tykkäsin tosi paljon - ja muistaakseni onnistuin lopulta kippaamaan koko purkillisen pitkin jotakin kylppäritasoa tai vastaavaa. Siispä sijoitin alekupongilla paitamekosta säästämäni pennoset nostalgiseen ja pikkujouluhtavaan kimallukseen:


Ja kyllä, niitä kimallehippusia oli sitten kauniisti pitkin naamaa meikkaamisen jälkeen, mutta onneksi sain ne melko helposta rapsuteltua puuterisudilla tiehensä. Nyt siis vain odottelemaan bilekutsuja, jotta tulee tuollekin purnukalle käyttöä!

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Kuukauden purnukkatörsäilyt

Ei ole oikein ollut päivitettävää, koska en ole jaksanut olla kuvauksellinen uudessa paitamekossani ja käsityöprojektitkin ovat vähän jäissä hyödyllisemmän ahkeroinnin tieltä. Eilen sain kuitenkin aikaan yhden pitkään harkinnassa olleen homman, tein nimittäin elämäni ensimmäisen tilauksen ulkomaiseen nettikauppaan: naputtelin Lookfantastic.comissa ostoskoriin erinäisen kasan purnukoita.


Tilauksen syynä oli se, että keväällä törsäilemäni Bare Escentuals -aloituspakkauksen pikkupurkeista on alkanut vähitellen pohja paistamaan. Kahden gramman pakkaukset ovat siis kestäneet mainiosti puoli vuotta kaltaisellani harva se päivä -meikkaajalla (tästä voi tehdä lupaavia laskelmia, kuinka pitkään kahdeksan gramman purkissa on käytettävää), ja riittää niistä yhä useammaksi viikoksi etenkin, jos keksin, miten kätevästi saan reikäkannen alta käyttöön viimeisetkin muruset.

Nyt puolen vuoden kokemuksen jälkeen olen edelleen sitä mieltä, että kyseinen mineraalimeikki on ehdottomasti paras meikkivoide, jota olen käyttänyt. Mitään ihmetäydellistymistä naamani ei silti ole kokenut: finnejä on edelleen silloin tällöin ja meikkiä enemmän ihon kuntoon ovat tässä puolessa vuodessa vaikuttaneet rasvan, pesuaineen ja vuodenajan vaihtumiset. Muutaman kerran olen havainnut ohimenevää kutinaa, josta olen syyttänyt niin hiuslakan kuin hajuvedenkin hajusteita ja välillä epäillyt BareMineralsin sisältämää bismuth-ainettakin ja harkinnut, pitäisikö ottaa sittenkin kokeiluun seuraavaksi jokin toinen mineraalimeikki. Olen kuitenkin varsin laiska ja jumittuva kosmetiikkavalinnoissani, joten tuntui liian vaivalloiselta taas lähteä etsimään sopivaa sävyä ja tilailemaan kokeilupakkauksia.

Meikkipuuterin ja mineral veilin lisäksi tilasin BE:ltä myös silmänympärysvoiteen, koska sen luvattiin häivyttävän silmäpusseja ja tummia silmänalusia. Selasin nettikaupan sivuilla myös kaikenlaisia tukkamömmöjä ja suoristusrautaakin, mutta puhuin itselleni järkeä ja päätin kuluttaa keskeneräiset purnukat ensin pois ja opetella käyttämään ihan kelvollista omistamaani ilmakiharrinta vähän useammin.

Nyt sitten jään jännittämään tilauksen saapumista. Onko jollain Mahdollisista Lukijoistani kenties kokemuksia kyseisestä kaupasta?

lauantai 31. lokakuuta 2009

Viihtyisää pyhäinpäivää

Halloween-sitseillä oli mahtavaa ja väki oli pukeutunut tosi hienosti. Pyhäinpäivän kunniaksi Mahdollisille Lukijoillenikin pikainen välähdys torstain tunnelmasta: kuva joka päätyi myös naamakirjaprofiiliini.


Muuten ei minulla tänäänkään ole oikein aikaa eikä asiaakaan kirjoitettavaksi.

Kävin tuossa joku päivä ostoksillakin pitkästä aikaa. Trendin välissä tuli sellainen H&M:n alennuslipare, joten piti sitten keksiä syy käyttää se. Jospa tämän illan rientoihin lähtiessäni saisin kuvailtua paitamekon ja luomivärin, jotka ostin.

Onko Mahdollisilla Lukijoillani juhlia tiedossa tämän universaalin vainajien yön kunniaksi? Löytyykö joukostanne intomielisiä Halloween-hömpötyksen leviämisen vastustajia tai kannattajia?

tiistai 27. lokakuuta 2009

Vetoketjukukka

Erään vanhan pusakan posahtaneesta vetoketjusta syntyi kukka, jonka inspiraatiolähteeseen törmäsin aikaa sitten jossakin blogipostauksessa, jota en enää onnistu löytämään.


Tämä väkerrys löysikin heti paikkansa viime postauksessa ihkuttamani optimaalipäähineen koristeena.


Muuten kuuluu melko lailla hiljaista ja väsynyttä. Tänä harmaana sateisena aamuna - jollaisia ovat päivät olleet jo niin pitkään etten muuta muistakaan - piti nousta aikaisin tekemään sitä iänikuista keskeneräistä harjoittelutyötä, mutta pahanilkiset kissat ovat turmelleet kaiken keskittymiskykyni, ja luulenpa, että kehitän itselleni kohta muuta ajateltavaa tulevan viikonlopun riennoista ja lähden kävelylle ostamaan lippuja Aurinkobalettiin ja Absoluuttisen Nollapisteen keikalle. Vähän näyttää siltä, että koko loppuviikon projekti onkin opiskelun sijasta vain yrittää pitää mielialaansa edes siedettävällä tasolla tekemällä kivoja asioita ja viettämällä mahdollisimman paljon aikaa ihmisten parissa.

Tämä uusi blogini täyttää muuten tänään vuoden. Alkukuusti suunnittelin arvonnan järjestämistä blogisynttärien kunniaksi, mutta en ole jaksanut vielä väkertää palkinnoksi toista kukkaa edellämainitun rikkinäisen vetoketjun toisesta puolikkaasta. Nähtäväksi jää.

lauantai 24. lokakuuta 2009

Optimaalinen päähine

Nunt linkkasi kommenttiboksiini (kiitän!) helppotekoisen ja toimivuudeltaan optimaalisen päähineen ohjeen. Calometry lämmittää otsaa ja korvia litistämättä nutturoita tai valumatta silmille pyöräillessä.

Lisäksi se on juuri tarpeeksi kaukana niistä ikäpolveni traumatisoineista yhdeksänkymmentäluvun topatuista neonvärisistä talvipannoista pysyen vain lievästi nostalgisena asusteena.


Näinä harmillisen harmaina syyspäivinä on toivotonta yrittää saada kunnollisia kuvia.

Musta versio vanhasta purkulangasta oli vasta harjoitusyksilö, josta tuli pikkuisen turhan pieni ja sukkalangaksi hankittu materiaalikin kutittaa. Tässä vielä kuva pötkylästä päättömässä tilassa ja kakkosversion villaton lähtökohta:

tiistai 29. syyskuuta 2009

Reissusta selvitty


Aamulla kömmin Rovaniemen-junasta kotiin, ja loppupäivä onkin mennyt nukkuessa - en saanut junassa unta - ja pyykkiä pestessä. Äsken jaksoin kuitenkin siirtää matkakuvat koneelle, joten tässä Mahdollisille Lukijoilleni pieniä makupaloja pohjoisen maisemista.



Saatan postailla matkasta vielä lisää, kun saan käsiini muiden kameroihin tallentuneita otoksia. Omalta muistikortilta ei nimittäin löytynyt yhtä ainutta kuvaa, jossa itse esiintyisin - olihan kalliin kameran mukaankin ottaminen jo riski, joten enhän toki antaisi sitä kenen tahansa käsiin - vaan keskityin lähinnä maisemien ikuistamiseen.



Matkalla tuli toki tehtyä muutakin kuin samoiltua metsissä, esimerkiksi tutustuttua museoihin, syötyä poroa, saunottua ahkerasti, tehtyä ostoksia käsityöputiikissa ja laulettua karaokea, mutta patikkaretkeltä sai parhaat kuvat. Maisemat olivat upeita, vaikka ruska olikin ehtinyt jo varista puista ja vaikka samoiluun varatun päivän tihutti vettä niin että kengät kastuivat (olisi pitänyt kantaa mukana ne kumisaappaat, joita vähän harkitsin).



Matkakuume on nyt taas hetkeksi tyydytetty. Reissussa oli kivaa mutta kotona parasta. Ja vaikka päivällä otinkin jo parin tunnin torkut, houkuttaa oma sänky jälleen niin etten taida jaksaa tällä kertaa tämän pidemmin höpötellä.

lauantai 26. syyskuuta 2009

Tadaa! Täytepostaus!

Yritänpä kerrankin olla kuten oikeat bloggaajat ja ajastanpa täten postauksen matkani aikana ilmestyväksi. Olkaatten siis hyvät, Mahdolliset harvalukuiset Lukijani, tässä sisällötön meemipostaus (tätä oli liikkeellä joskus) aiheeseen mitenkään liittymättömin kuvin höystettynä!

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:
- maatalouslomittaja
- siivooja
- sanakirjan editoija (harjoittelija)
- nauhoittaja ja litteroija (harjoittelija)

Neljä televisio-ohjelmaa, joita katson:
- Sarah Connorin aikakirjat
- Epäkorrektia, Tuomas Enbuske!
- Gilmoren tytöt
- Huippumalli haussa

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:
- Udmurtia
- Unkari
- Saksa
- SkotlantiNeljä internetsivua, joilla käyn (lähes) päivittäin:
- Facebook
- Blogilista
- Blogger
- Telkku.com


Neljä lempiruokaani:
- kasvispitsa
- fetasalaatti
- tuore, kotona leivottu leipä
- savusiika

torstai 27. elokuuta 2009

Kesäloma!

Katarimarialla alkoi nyt kesäloma! Kolmen kuukauden harjoittelujaksoni päättyi tänään, koska kuun viimeiset kaksi arkipäivää kulutan kertyneitä lomapäiviäni. Kesäloma osui nähtävästi juuri sopivasti parvekemansikoitten parhaaseen satokauteen, sillä sain kerätä kesälomajätskini päälle peräti kuusi mansikkaa.


Täällä ei siis mennä asioiden edelle vouhottamalla talvitakeista tai uusien saappaiden himosta, vaikka kieltämättä kesälomalukemiksi sopivasti saapunut Trendi mainospostia välissään vähän innostikin, että pitäisi päästä edes kokeilemaan jossakin kaupassa sellaisia ylipolvensaappaita. Standardikoipiin suunniteltuinahan sellaiset tuskin kovin loistokkailta minun jaloissani näyttäisivät, joten rahan menetyksen vaara olisi vähäinen.

Kirjoitin muuten aamulla töissä tänne hyvin angstisen vuodatuksen syistä, miksi en pahemmin ole jaksanut päivitellä viime aikoina, mutta päätin kuitenkin jättää sen julkaisematta blogin tyyliin sopimattomana. Vaikka kenties olisikin tarpeellista välillä muistuttaa Mahdollisia Lukijoita todellisesta maailmasta ja siitä, ettei minun - kuten ei yhdenkään bloggarin - elämä ole silkkaa aurinkoista päivää, herkkuruokaa, söpöjä lemmikkejä ja pinnallista jorinaa, en enää nyt kesäloman alettua ja hyvän ystävän käytyä käsityötuokioilemassa tuntenut tarpeelliseksi karkottaa vähäistä yleisöäni avautumisilla. Olen siis ollut väsynyt ja vihainen, ja vaikka murhe ei ole nopeasti paranevaa laatua, voin vähitellen paremmin, ja nyt lomalaisena pitäisi taas alkaa löytyä aikaa ja innostusta kirjoitella proosallisesta arjestani.

Huomenna ohjelmassa kirpputorien tutkintaa sillä silmällä, että minnekös sitä sitten lopultakin saisi ylimääräisiä tavaroitaan viedyksi, ja illalla opiskelukaverin synttärit. Myös minulla ja M:llä olisi tavallaan aihetta juhlaan, sillä tapasimme ensimmäisen kerran juuri kyseisen kaverin syntymäpäivillä kolme vuotta sitten.

torstai 13. elokuuta 2009

Kopiointia kotikäyttöön

Blogistanissakin villinnyt, suomalaisen suunnittelijan monikäyttövaate Jolier ONE on loistava idea: et tarvitse koko kaapillista vaatteita, kun yksi muuntautuu moneksi kymmeneksi! Kyseinen ihmevaate kuitenkin maksaa sen verran, etten ole edes harkinnut sellaisen hankkimista, koska en ole varma, tulisiko sitä sitten kuitenkaan käytettyä.

Idea jäi kuitenkin päähän hautumaan niin, että kun lötköteepaidan leikkelystä jäi yli sopivankokoinen suorakaiteenmuotoinen palanen, en ommellutkaan sitä suoraa päätä boleroksi, vaan lähdin Eurokankaaseen metsästämään hakasia.

Paikallisen putiikin hakasnauhavalikoimasta löytyi valitettavasti vain valkoista, ja se maksoikin niin jumalattomasti, että meinasin hyllyllä hylätä ajatukseni tehdä halpa kokeiluversio design-monikäyttövaatetta jäljitellen. Hintaongelman ratkaisin pätkimällä nauhan kolmen hakasen palasiin, jolloin sitä ei tarvinnut koko suorakaiteen mittaa.

Valkoisten nauhapalojen vilkkuminen onkin sitten ehkä ainoa omatekoisuuden ongelma. Oma kangaspalani oli myös hiukan pienempi kuin tuo Jolier, johon olen tutustunut vain kuvien perusteella, mutta useimmat viritykset vaikuttaisivat toimivan siitä huolimatta.

Olisikohan aika sijoittaa jalustaan tai hovikuvaajaan? Testailin vaatteen käyttömahdollisuuksia viime päivinä siivoilun (koko kämppä vaatekomeroa myöten!) lomassa enkä jaksanut käyttää tuhottomasti aikaa kunkin viritelmän ikuistamiseen. Siispä muistikortilta löytyy lähinnä väärin tarkentuneita, kamalailmeisiä tai muuten kelvottomia otoksia.

Ehkä jo huomenna uskaltaudun työpaikalle jossakin feikki-Jolier-kokeilussani! Jos tätä alkaa näkyä päälläni jatkuvasti, alan todellakin säästämään alkuperäiseen yksilöön sijoittamista varten.

Aitoja Jolier ONEja ja niiden monenlaisia käyttömahdollisuuksia Mahdolliset Lukijani voivat ihastella ainakin Heijastuspinta- ja Mikämikämaa-blogeissa.

PS. Mitä tykkäätte uudesta ulkoasusta? Menikö rumemmaksi? Kyllästyin punaiseen, vaikka se lempivärini onkin.

torstai 6. elokuuta 2009

Kissakuvahaaste 116: sohvanvaltaaja

Tsekattuani Kissakuvahaasteen aiheen viime viikolla laitoin korvan taakse, että pitäisi yrittää bongailla Rölli venyttelemässä sohvalla, sillä tuo meidän isompi karvapallo on sellainen metrikatti, että muhkean häntänsä kanssa ainakin saa koko sohvan vallattua. Kuitenkin toissa-aamuna töihin herätessäni sohvalla löhösi - näyttäen siltä että oli ollut samassa tilassa koko yön - tämä autuas näky. Ulla harvemmin nukkuu noin röhnöttäen vaan on yleensä se meidän käärylekissa. Luulin, että se kellii maha pystyssä vain lattialla ihmisten jaloissa rapsutuksia kerjätessään, mutta tämä näky paljasti, että osaa se käärylekin vallata toisinaan sohvan.

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Yksi pieni elefantti...

Koska en ole jaksanut vaivautua kuvailemaan ompelupuuskan tuottamia tekeleitäni, joista kaksi jäi vielä keskenkin tarveaineitten lopahdettua, tylsistytän Mahdollisia Lukijoitani niiden sijasta muutamalla vanhalla, kameraan jonakin ylimääräisiä minuutteja sisältäneenä aamuna napatulla kuvalla.

Löysin nimittäin kaapin kätköistä puisen elefantin, jossa näin ainesta jakamaan tämänhetkisen lemppariarkikoristeen, kaula-avaimen, liiallisen vallitsevaa asemaa.

Elefantti on alkujaankin koru, se roikkui joskus muinaisen 90-luvun alussa äitini kaulassa lukuisia muitakin sekavärisiä puuhärpäkkeitä sisältäneessä pitkänpitkässä helminauhassa ja ajautui ajan myötä minun korurasiaani. Puuhelmitovereistaan erotin norsun jo lukion alussa - helmistä tuli nyt jo hajonnut tai hävinnyt rannekoru - pujotin sen lyhyeen naruun ja käytinkin toisinaan.

Sittemmin kuristavat mötikkäkaulakorut karisivat tyylistäni ja norsu unohtui kaappiin tullakseen vain jälleen löydetyksi ja uudistetuksi. Musta naru vaihtui pitkään ruskeaan nahkanauhaan ja - tadaa: Katarimarialla on ihan uusi, ilmainen asuste. Kuvassa tyypillistä kylmän päivän tylsää työpukeutumista ja sensuroitua aamumöllötystä.

lauantai 1. elokuuta 2009

Pitihän tätäkin kokeilla: hupparista hame

Kun ompeluvimma iskee niin ennen kangaskauppaan päätymistä yritän etsiskellä tarveaineita omat nurkat vallanneista turhista tavaroista. Ainakin kolmesta satunnaisesti silmäilemästäni blogista (täällä, täällä ja täällä) löytyi erilaiset versiot hameista, jotka oli muokattu vanhasta hupparista. Varastosta kirppikselle tai muuten kiertoon pääsyä odottelevien kasasta tulikin sitten vastaan oma vanha hupparini, joka lyhyytensä, kummallisen paksun kankaansa ja taskujen väärän sijoittumisen takia oli jäänyt käyttämättä.

Kuvassa hame on jo muuten valmis mutta vyötärö kääntämättä. Työtä ei todellakaan tarvittu paljon, sillä jo itse huppari oli tiukka ja ympärys ja pituus napakaksi minihameeksi juuri sopiva.


Tuollainen tumma punainen on yksi pitkäaikaisimpia lempivärejäni, ja siksi kai hupparinkin joskus vuosia sitten kirpparilta sovittamatta mukaani nappasin. Toivon, että hame tulisi todettua käyttökelpoiseksi - vaikka pyöräileminen kankaan jonkinasteisesta joustosta huolimatta lienee tälläkin aika hankalaa - sillä se helpottaisi taskuttomien hameitten pulaa. Tiukkuutensa takia hame tosin on takapuolelta vähän turhan tyrkky eli karjuu seurakseen (paksujen sukkisten lisäksi) pyllyn peittävää löysää neuletakkia. Sellaista ei kaapista valitettavasti löydy, joten seurasi tuskastunutta nettikaupoissa hillumista. Koska kesäansioista olisi syytä jäädä jotain talvenkin varalle säästöön, sallin itselleni lähiaikoina vain halpoja kirppisostoja. Kompromissina ostin kuitenkin kangasta ja ompelukone on surrannut jo useita iltoja, sillä ompeleminenhan on harrastus ja harrastuksiin pitää investoida, jotta jaksaa töitä vielä viimeisen kuukauden.
Lopuksi vielä kuva toisesta harrastuksesta. Tulevalta anopilta saaduista erikoisista auringonkukansiemenistä kasvaneista varsista ensimmäinen pullautti näkyviin jännittävän tumman kukan.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Kissakuvahaaste 114: pehmolelu (ja sen järkyttävä kohtalo)

Nyt on pakko ryhdistäytyä Kissakuvahaasteeseen osallistumisen kanssa, kun sattui toissa-aamuna niin hupaisa tapaus, joka kyllä olisi mainiosti kelvannut myös edelliseen haasteaiheeseen, sottapyttyilyyn. Tämänkertaisen haasteen aiheena on pehmolelu, ja Röllin yksi lempileluista onkin ollut tämän lahjanuken kaveriksi tekemääni kissaa edeltänyt harjoituskappale, siis pörröisestä langasta virkattu ja paperilla täytetty pötkylä, jota Rölli on muristen kanniskellut suussaan. Tiistaiaamuna töihin lähtiessäni kuitenkin huomasin, että lelu oli kohdannut surkean lopun:


Röllillä on paha tapa käydä öisin kiskomassa kylpyhuoneen viemäristä ritilää irti aina toisinaan, mikä lienee vinkki isäntäväelle puhdistaa viemäri, koska ilmeisesti kissan nenään sieltä leijailevat aromit ovat jotenkin mielenkiintoisia. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun avattuun viemäriin on päätynyt sitten lelu, lieneekö karvapallo sitten kuvitellut golfaavansa kylppärissä vai mitä lie.

Allekirjoittaneen lamaannuttua naurunpuuskan vaikutuksesta ja kuvaillessa surkuhupaisasta tilanteesta todistusaineistoa sai Rölli kaivettua ryvettyneen lelun ylös. Valitettavasti leikki ei saanut kauaa jatkua, vaan limainen pehmolelu päätyi roskiin.


Mahdollisille Lukijoille muuten tiedoksi, että meikäläinen poistuu blogin äärestä pidennetylle viikonloppureissulle pohjoisen suuntaan, joten päivityksiä ei ole hetkeen luvassa. Matkarattona saan kenties näperreltyä Röllille uuden pehmolelun.

maanantai 29. kesäkuuta 2009

Viimeinkin niistä mineraalimeikeistä!

Jo yli kuukausi sitten lupasin postailla tarkemmin meikkituhlailuistani, mutta homma pääsi unohtumaan ja aina muistaessani lykkäsin kirjoittamista sillä verukkeella, että pitäisi saada kunnon kuvitusta tehdäkseni noista uusista meikeistäni mitään arvostelua. Pariin kertaan sitten yritinkin aamutuimaan naamaani kuvailla, mutta äkkiseltään käsivaralta itseensä tähtäillen ei kuvissa saanut näkymään minkäänlaista ratkaisevaa eroa mustapäiden määrässä. Pakko siis pärjätä ilman pärstäkuvia, eipä tästä muutenkaan mikään ammattitaitoinen meikkiarvostelu ole tulossa.

Toukokuun äkillisessä törsäyspuuskassa ja Blogistanin vaikutuksen alaisena ostin siis bareMinerals-aloituspakkauksen, joka Kicksissä kustansi aika tarkkaan satasen. Paketti sisälsi neljä purkkia jauhemaisia meikkipohja-aineksia, kolme pensseliä ja pumppupullollisen kosteusvoiteen alle laitettavaa ihoa tasoittavaa seerumia.


Niille, jotka haluavat tietää enemmän putelien sisällöstä, kerrottakoon, että kaksi purkkia on tätä, sävyt Fairly Light ja Light, jotka ovat kuulemma yleisimmät suomalaisten naamaan sopivat. Yksi purkki on tätä, eräänlainen aurinkopuuteri siis - jota päivetykseen tottumaton meikäläinen on toistaiseksi käyttänyt lähinnä luomivärinä - ja viimeistelyyn ja kiillon himmentämiseen vielä tälläinen. Pumppupullon sisällöstä tarkempia tietoja täältä.

Mineraalimeikki on siis tuollaista hyvin hienojakoista jauhetta, jota levitetään siveltimellä. Melkoinen harppaus siis allekirjoittaneelle, joka tähän asti on pärjännyt markettimeikkivoiteita sormin sotkemalla.


Oikea levittämistapa on mineraalimeikeissä olennaista, ja sen sain karvaasti tuta ensimmäisen kerran kiireisenä aamuna naamaani laittaessani, vaikka myyjä kaupassa oli selittänyt asiantuntevasti ja aloituspakkauksen mukana tuli vielä opetuslehtinen ja -dvd. Opin kantapään kautta, että kosteusvoiteen pitää antaa imeytyä kunnolla ennen jauheen sutimista naamaansa ja että näiden meikkien kanssa vähemmän on enemmän. Huono aamu päättyi siihen, että poskiin klönteiksi paakkuuntunut meikki pestiin pois ja liikkeeseen lähdettiin vanhalla kunnon vaahtomeikkivoiteen jämällä. Aluksi siis meikkipohjan tekoon uusin välinein kului rutkasti enemmän aikaa kuin ennen, mutta nyt yli kuukauden käytön jälkeen olen kirinyt vauhdin melko lailla samalle tasolle, vaikka purkkien ja sutien pyörittely yhteen meikkipohjatuotteeseen tottuneelle edelleen vähän sirkukselta tuntuukin, etenkin kun nuo pensselit kiehtovat kissoja jostain kumman syystä ja ne täytyy aina muistaa pitää terävien hampaiden ulottumattomissa.

Omalle kalpealle naamalleni tuo vaaleampi sävyistä oli aluksi passelimpi, ja tuhahtelin myyjän kommentille, että rusketuttuani käyttäisin sitten sitä tummempaa, sillä olin melko varma että se purkki pitäisi lahjoissaa pois tummahipiäisemmälle kaverille tai jotain. Hellesää kuitenkin yllätti ja on tuottanut naamaani hitusen väriä niin että tämän viikon olen käyttänyt kahta sävyä sekoitettuna, joten kenties tummempikin sävy vielä joskus kuluu loppuun. Noissa meikeissä on muuten ihan kelvollinen suojakerroin 15, mistä saanen kiittää sitä, ettei nenäni vielä hilseile, vaikka olen lounastanut päivittäin Assarin Ullakon paahteisella terassilla.


No onko se kallis meikki sitten hyvää? Onhan tuo kieltämättä parasta meikkivoidetta mitä koskaan olen naamaani tuhrinut. Kun tekniikka on kunnossa, se levittyy tasaisesti ja pysyy hyvin niin poskien kuivalla kuin nenän rasvaisella iholla. Nenäni mustapäät muuten pienentyivät silmin nähden heti ensimmäisellä käyttöviikolla (ja alkoivat jälleen suurentua kun olin flunssan takia miltei viikon meikittä), joten mineraalimeikin ihohuokosten tukkimattomuusväitteellä lienee ainakin jotain perää. Poskien iho punottaa edelleen pesun jälkeen kuin naapuriomakotitalon tänään uusittu paloautonvärinen peltikatto, joten mitään hipiän ihmetäydellistymistä ei meikki-investointi tuottanut. Loppupäätelmänä siis, että kiva on, mutta olisin minä halvemmallakin meikillä pärjännyt. Onneksi jauhe ei vielä näytä purkeista kovin paljoa kuluneen, joten törsäilyistäni on iloa vielä pitkään ennen seuraavan ostopäätöksen tekemistä.

Saa kysyä, mitä jäi löpisemättä.

tiistai 2. kesäkuuta 2009

Chili con seitan

Koska kuvittelen, että tulisen ruuan pitäisi auttaa parantamaan flunssaa, päätin perjantaina käyttää yhden ikkunalaudalla kypsyneistä habaneroista kasvispöperöön. Melkein meinasi käydä niin, että M olisi saanut syödä koko mössön, sillä sormenpään kokoisessa minipaprikassa olikin ytyä omien makuhermojeni sietorajalle.


Ajattelin kuitenkin jakaa reseptin Mahdollisten Lukijoitteni kanssa, sillä käytin reseptiin jännittävää uutta lihankorvikelöytöäni seitania. Tähän chili con seitaniin tarvitaan siis

2 dl gluteenijauhoja
2 dl vettä
suolaa
soijakastiketta
chilirouhetta

joista sekoitetaan seitantaikina, jota keitellään ensin 20 minuuttia ja sitten ruskistetaan palaset pannulla.

1 oikein iso sipuli
1 punainen paprika
1 minikokoinen habanero
3 isohkoa palaa tulisia säilykejalapenoja
muita mausteita maun mukaan

jotka silputaan seitanin keittymisen aikana ja paistellaan myöskin pannulla. Itse siirsin ainekset paistamisen jälkeen kattilaan, koska kastikkeen teko oli mielestäni niin helpompaa enkä ollut varma, olisko kaikki mahtunut paistinpannulle. Tätä tulee siis aika paljon. Kattilaan seitanin ja vihannesten sekaan meni seuraavaksi

1 tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
1 pieni purkki tomaattipyrettä

Tein kastikkeeksi tavallisen ruskean kastikkeen tilkasta öljyä ja parista ruokalusikallisesta vehnäjauhoja, mutta ruoka onnistuu varmaan ihan hyvin ilmankin sitä. Edellisen kohdan säilykepurkkien huuhteluliemi meni kastikkeen nesteeksi, ja sitten mössö sai porista rauhassa niin kauan kuin nälkä antoi periksi. Lisäksi tein riisiä. Tulisuutta pelkäävien kannattaa siis vaihtaa suosiolla habanero ja jalapenot miedompiin versioihin.


PS. Arvonta on suoritettu. Yritän huomenna ehtiä tekemään postauksen voittajan/voittajien julkistamiseksi, joten osallistuneet pysykööt kuulolla.

maanantai 11. toukokuuta 2009

Humanistin uusi tietokone

Postista perjantaina raahaamani (tai pikku kärryillähän sen kuljetin) tietokonesälä kuoriutui pakkauksistaan illalla, kun M tuli kotiin. Osat maksanut humanisti ja pienistä metalliesineistä ja johdonpätkistä kiinnostunut karvapallo seurasivat kiinnostuneina vierestä, kun talouden nörtti kokosi koneen.


Olen katsonut vierestä jo sen verran monta kertaa, että tiedän jo melkein, mikä minkäkin osan nimi on. Kun emolevy kuulereineen olisi pitänyt laittaa kotelon sisään, olikin siellä jo täyttä:


Rölli osaisi kai mielestään surista paljon sievemmin kuin tietokoneen oikeat sisälmykset. Humanistin tärkein tehtävä johtonippujen pois tieltä pitelyn lisäksi oli vahtia, ettei nelijalkainen avustaja purrut rikki mitään tärkeää tai kieritellyt olennaisia ruuveja sohvan alle. Näin epäreilusti syrjitty apulainen osoittikin sitten mieltään mm. kaatamalla jalkalampun ja raapimalla jukkapalmun vartta.


Onneksi johdot olivat pian paikallaan ja Rölli sai hyöriä mukana ihmettelemässä, kun konetta käynnistettiin. Mielenkiinto tosin lopahti siinä vaiheessa kun kotelo sulkeutui, ja humanistiakin alkoi väsyttää, olihan ilta jo myöhäinen, joten kuvaaminen jäi. Viikonloppu kuluikin lähinnä Windows 7:n käyttöä opetellessa ja jättiläisnäyttöön sopivaa taustakuvaa etsiessä.

Lauantaina sateen laannuttua käytiin toki elokuvissa, ja Dynamon jo hiljentyneeltä Dekotorilta tarttui mukaan elämäni ensimmäinen pikkumusta. Äsken posti pullautti luukusta pitkään ja hartaasti ja välillä jo paketin katoamisesta panikoiden odotetun Salaisen Blogiystävän paketin. Näistä lisää, kunhan jaksan pukeutua ja kuvailla! Taitaa jäädä tenttiinluku taas kaikenlaisen intoilun jalkoihin...