maanantai 16. heinäkuuta 2018

Viimeinen raskauskolmannes

Aivan pian tämä ennakkoon niin pitkältä vaikuttanut ajanjakso elämästä on ohi! Tiedämme päivän, jolloin vauva todennäköisesti ja viimeistään putkahtaa mahasta ihmisten ilmoille, sillä hän on syntymässä suunnitellulla keisarinleikkauksella, johon on varattu aika tälle viikolle. Nyt onkin hyvä hetki koota fiiliksiä raskausajan loppupuolesta. Ensimmäisen kolmanneksen kuulumiset voi lukea täältä ja toisen kolmanneksen täältä.

Kun viimeisten kolmen raskauskuukauden merkkipaalu huhtikuussa hujahti ohi, alkoi ahdistaa, sillä aika tuntui menevän liian nopeasti. Töitä oli yhtäkkiä jäljellä enää toukokuu, suunnilleen kaikki vauvakamat olivat hankkimatta ja muutenkin tuntui, että en ollut yhtään valmis loppuraskauteen. Näillä tienoilla kevättä verenpaine ja hemoglobiini tipahtivat uuteen alhaisuusennätykseen ja olo oli sen mukainen. Tuntui raskaalta yrittää vielä olla töissä tehokas ja saada aikaan kaikkea, mitä olin suunnitellut. Fiilistä ei keventänyt, että paino nousi vauhdilla. Toukokuussa luovuin jumpassa käymisestäkin, sillä töiden jälkeen en oikeasti jaksanut enää paljoakaan ja esimerkiksi kyykkääminen alkoi tuntua hankalalta mahan kanssa. Teatterissa sen sijaan käytiin toukokuussa kuudesti ja kesäkuussakin pari kertaa - piti siis saada kunnon överit kulttuuria ja ulkona syömistä, sillä syksyllä ne harrastukset jäävät väistämättä vähemmälle.


Toukokuussa paahdoin töissä vielä kaksi kolmipäiväistä konferenssia, kummatkin Helsingissä sentään, vaikka pää oli sumuinen ja jalat särkivät. Äitienpäivänä tuntui kaukaiselta ajatukselta, että ensi vuonna kyseisenä päivänä juhlitaan minuakin. Päällimmäisenä oli ahdistava tunne, että aika ja energia eivät vain riitä mihinkään. Toisaalta kaipasin jo lomalle kovasti, toisaalta tahdoin toukokuun jatkuvan ikuisesti, sillä kuun vaihtuminen merkitsi kivan ja tutuksi käyneen työprojektin päättymistä minun osaltani ja tuntemattomaan - äitiyslomalle, vauva-arkeen! - hyppäämistä. Vähitellen vauvatavarat alkoivat valloittaa tilaa kotona ja mielikin hyväksyä muutoksen vääjäämättömyyden. Kun kesäkuu viimein alkoi, oli töiden lopettaminen haikeaa mutta kivaakin, ja ensimmäiset viikot lomalla olin täynnä intoa ja energiaa. Siivosin kaappeja ja pyykkäsin vauvan tavaroita. Turvotus lisääntyi, ummetus ja ajoittainen närästys vaivasi, maha kasvoi valtavaksi ja paino nousi ennennäkemättömiin vaakalukemiin pysyen silti suositusten rajoissa. Jättimahan kanssa naureskelin keväämmällä otetuille ensimmäisille mahakuville - eihän niissä mitään mahaa näy! Kesäkuussa jaksoin vielä reissata Turussa, Vammalassa ja juhannukseksi matkustetaan Ouluun saakka. Heinäkuulle ei enää tehty ennakkosuunnitelmia, mutta olen silti jaksanut kiertää useamman museonäyttelyn, pyöriä kaupungilla ja nähdä kavereita.

Äitiyslomalle jäännin aikoihin korjaantuivat rauta-arvot ja verenpaine niin että koko kevään vaivannut väsymys ja huimaus helpottivat. Vinkkinä muuten muille alhaisesta hemoglobiinista ja raudan huonosta imeytymisestä kärsiville: ei auttanut nokkonen tai edes lihansyönti, vaan salaisuus oli alkaa ottaa rautatabletti keskellä yötä. Ilmeisesti muu syöminen häiritsi sen imeytymistä kaikesta häirikköjen välttelystä huolimatta niin, että ainoa kyllin pitkä syömätauko on aamuyöllä kolmen maissa.


Fyysisesti vointini on ollut koko loppuraskauden melko hyvä, sillä vaivat ovat vaarattomia. Alhaisen verenpaineen ja hemoglobiinin lisäksi toukokuussa kärsin harvinaisen pahasta allergiasta. Onneksi pienen selvittelyn jälkeen löysin lääkkeitä, joita saa raskaanakin syödä. Jumpan jäätyä ohjelmasta pois olen kävellyt jaksamisen mukaan ja käynyt uimassa ihan viimeisille viikoille asti, sikäli kun uimahallien kesätauoilta olen päässyt. Selkä- ja lantiokivuista olen kärsinyt vain satunnaisesti, ja ainoat toistaiseksi kokemani supistukset ovat olleet täysin epäsäännöllisiä ja kivuttomia.

Inhottavin vaiva on ollut turvotus ja reistailevat jalat. Toukokuun lämpimillä säillä jalat vaivasivat etenkin työpäivien jälkeen, loman alettua vaivat helpottivat hetkeksi, kunnes taas juhannuksen jälkeen viimeisten viikkojen turvotus lähti ihan uusiin sfääreihin. Ensin toukokuussa kokeilin lymfahierontaa mutta se tuntui aivan turhalta "hipsuttelulta". Kesä-heinäkuussa puolestaan ehdin hierontaan muutaman kerran löydettyäni Espoosta raskaushierontaan erikoistuneen hierojan. Yleensä lämmin kesäsää ei minua haittaa, mutta tällä kertaa vähän viileämpi heinäkuun alku olisi helpottanut elämää. Tätäkin kirjoittaessani makkaroiksi turvonneet sormet hädin tuskin mahtuvat näppäimistölle ja sormenpäitä pistelee joka lyönnillä.


Uhkaavasti pullistelleet jalkasuonet eivät lopulta muuttuneet ihan oikeiksi suonikohjuiksi, kiitos hyvän tuurin tai huolellisen ennaltaehkäisyn. Sinisiä "hämähäkinverkkosuonia" kuitenkin poksahteli kovia kokeneisiin jalkoihin mutta raskausarvilta toivon säästyväni, koska toistaiseksi niitä ei ole näkynyt.

Toisina päivinä elo mahan kanssa on ollut vielä heinäkuun puolellakin vaivatonta ja vielä toissapäivänä kävelin helposti vanhan 10 000 askeleen päivätavoitteeni. Toisina päivinä tavarat putoilevat turvonneista käsistä eikä niitä niin vain kyykistytä noukkimaan, maha painaa yhtä aikaa keuhkoja ja virtsarakkoa ja miten päin tahansa on hankala olla: tunnen itseni hikiseksi ja paisuneeksi möhkäleeksi. Kuukauden lomailun jälkeen kotona olo kyllästyttää ja harmittaa, etten möhköpäivinä jaksa keskittyä oikein mihinkään tuottavaan ja järkevään.



Vaan ehkä nyt on ihan perusteltua vain löhötä parvekkeella käsityön ja kirjan kanssa ja kerätä voimia, sillä ihan kohta kaikki on aivan toisin. Käytännössä kaikki on valmista, vaikka siivouskaappi jäikin kuuraamatta ja tilkkuvarasto konmarittamatta. Ehkä minäkin olen sen verran valmis kuin tällaiseen olla voi.

PS. Ihan kohta saan taas sushia ja skumppaa ja gin tonicia ja graavilohiruisleipää ja mascarponea ja mozzarellaa ja homejuustoa - ja punaviiniä! Yhtenä päivänä melkein itkin, kun ajattelin täyteläistä kunnon punkkua. Turkinpippureita ja lakua ajattelin vedellä heti sairaalassa, kun syöntilupa heltiää!

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Neulotut ylipolvensukat vauvalle ja kantovälinehankintoja


Nyt on yksi homma keskeneräisten pinosta saatu valmiiksi! Kyseessä on tulevalle vauvalle ns. kantoliinasukat eli villaiset ylipolvensukat, jotka pitävät pienen jalkoja lämpimänä kantorepussa tai liinassa kanniskeltaessa. Ilmainen ohje niihin löytyy Kaksin kaunihimpi -blogista. Omassa toteutuksessani lankana oli Novitan Nalle. Villasukkien perustekniikan hallitsevalle ohje oli helppo ja selkeä seurata. Käyttökokemusta ei luonnollisesti näistäkään vielä ole tähän postaukseen kirjoitettavaksi, mutta kirjoittelen varmasti vauvankantamiskuulumisia sitten jossain kohtaa syksymmällä.

Meillä on siis haaveena, että mahasta lähiviikkoina ulos putkahtava tyyppi alkaisi viihtyä vaunujen lisäksi myös kantorepussa ja mahdollisesti liinassa. Kantaminen vaikuttaisi kätevältä tavalta kuljettaa pientä sekä kotosalla kotitöitä tehdessä että matkoilla ja kaupungilla.

Vaikka läheinen ystäväni onkin ns. liinahullu ja olen hänen kauniita kantoliinojaan päässyt ihastelemaan, etukäteissuunnitelmissa reppu vaikuttaisi enemmän meidän perheen jutulta. Siksi päädyttiinkin vauvankuljetusvälineistöä hankittaessa tekemään ihan kunnollinen investointi ja ostettiin uutena paljon kehuttu Tulan Free to grow -reppu. Nyt jättimahan kanssa reppua on hankala kokeilla päälle, mutta ensi tutkailujen perusteella käyttö vaikuttaa ihan mahdolliselta oppia ja kantorepun käytöstä innostuu toivottavasti myös vauvan isä.


Vähän villinä korttina hankin myös toisen kantovälineen, nimittäin trikooliinan, kun sellaisen käytettynä edullisesti löysin. Ajattelin, että se voisi olla mukava kotioloissa vauvan ensiviikkoina helpottamassa tilannetta, jos tyyppi tahtookin olla sylissä koko ajan. Liinailuohjeista lueskelin, että tällainen joustava trikooliina olisi aloittelijalle helpoin, koska sen voi sitoa valmiiksi päälle ja sitten vain pujottaa vauvan sisälle. Siksi päädyin tähän parilla kympillä löytyneeseen Tricot sleniin. Liinaekspertti-ystäväni tosin varoitteli, että trikooliina voi olla kovin kuuma, etenkin kun nyt ennustetaan kesän jatkuvan varsin lämpimänä.

Olen alustavasti siis hieman skeptinen tämän jälkimmäisen kantovälineen suhteen. Lisäksi liinan sidontojen testailu tällä harjoituskappaleella aiheutti sen verran epätoivoa, että en kyllä ainakaan täysihintaisena lähde ohuempaa liinaa toistaiseksi ostamaan, sillä todennäköisyys vähälle käytölle jäämiselle on aika suuri. Vaan voihan se vielä yllättää!


Hyvät perheelliset lukijani: Onko kantaminen tuttua? Parhaat vinkit jakoon!

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Millainen bloggaaja olen?

Aiemmin keväällä blogeissa näkyi sellaista perinteistä kyselyhaastetta otsikolla "millainen bloggaaja olen". Minullakin sellainen teksti oli jäänyt luonnoksiin, ja päätin nyt kirjoittaa sen valmiiksi, koska muiden aiheiden suhteen on hienoinen jumi päällä!


1. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Aloitin ensimmäisen blogini hyvin päiväkirjamaisella tyylillä jo vuonna 2005. Silloin sen päätarkoitus oli lähinnä kirjoittaa kuulumisia muistiin itselle sekä kavereille, joita näki harvemmin. Minullahan on todella pitkä tausta päiväkirjojen kirjoittajana, joten julkisempi päiväkirja oli oikeastaan aika luonteva jatko "paperikirjoille". Minulla oli tuolloin elämässä vähän vaikeaa, ja ensimmäiset lukemani blogit olivat vertaistukipäiväkirjoja. Vähitellen kuitenkin päädyin lukemaan ensimmäisiä sen ajan tyyliblogeja ja omaankin päiväkirjaan alkoi putkahdella kuvia tekemistäni tuunailuista ja kirppislöydöistä. Tämän nykyisen blogin perustaessani vuonna 2007 painopiste olikin jo ennemmin harrastuksissa kuin kuulumisten raportoinnissa.


2. Kuinka kauan olet kirjoittanut blogia?

Edellisessä vastauksessa sen jo ehdinkin kertoa: blogihistoriaa on hurjat 13 vuotta takana, tässäkin blogissa jo yli kymmenen.


3. Kuvaile blogiasi: mikä on sen pääasiallinen aihe yms.

Blogini on lifestyle-sillisalaatti, jossa on sekaisin käsitöitä, ruokajuttuja, matkustelua ja arkea. Tiedän, että aihepiiriä pitäisi fokusoida paremmin, jos haluaisin kasvattaa lukijakuntaa, mutta en oikeastaan ole blogini suhteen kovinkaan kunnianhimoinen. Blogini on kiva harrastus, siinä missä sen käsittelemät aiheetkin.



4. Kuinka usein päivität blogiasi?

Tavoitteeni on päivittää vähintään kerran viikossa, mutta aina ei ole asiaa tai aikaa edes sellaiseen tahtiin. Olen pyrkinyt karsimaan ns. täytepostauksia (mikä tämäkin lienee), joita aiempina vuosina tuli tehtyä useinkin, ja kirjoittamaan mieluummin harvemmin mutta aiheesta.


5. Kummat ensin, kuvat vai teksti?

Se vaihtelee. Esimerkiksi tähän postaukseen ensimmäisenä syntyy teksti ja vasta ennen julkaisua etsiskelen arkistoista jotakin kuvitusta. Etenkin ruokia tai matkoja käsittelevät tekstit taas usein alkavat kuvien valikoimisella, käsittelyllä ja postaukseen asettelulla. Käsityöjutuissa puolestaan voi käydä niin, että kirjoitan valmistuneesta työstä ja fiiliksistä, mutta postaus joutuu odottelemaan päivä- tai viikkokausia luonnoskansiossa, koska en ehdi tai jaksa ottaa kuvia.


6. Mistä saat inspiraatiota postauksiisi?

Asioista, joita teen. En juuri koskaan tee juttuja blogia varten vaan bloggaan siitä, mitä tekisin muutenkin. Jos teen erityisen hyvää ruokaa ja annoskin näyttää kivalta, saatan jossain kohdin huomata "tästähän voisi kirjoittaa blogiinkin", samoin esittelen yleensä miltei kaikki valmistuneet käsityöni.


7. Bloggaatko mieluiten aamulla, päivällä tai illalla?

Blogirutiinini ovat olleet aika isossa murroksessa viimeisen vuoden aikana, eikä minulle oikein ole muodostunut tyypillistä bloggausaikaa. Kun vielä reissasin Turussa töissä, kirjoitin usein illalla paluumatkabussissa, kun läppäri kuitenkin oli mukana mutta en jaksanut tehdä enää töitä. Helsingin-pestin aikana luonnostelin joskus postauksia kännykällä työmatkan aikana, mutta useimmiten kirjoitin vapaapäivien luppohetkinä, esimerkiksi sunnuntai-iltapäivisin. Nyt äitiyslomalla luulin, että blogi voisi vielä ennen vauvan syntymää olla harvinaisen aktiivinen, mutta ongelmaksi on ilmaantunut, että en oikeastaan ole tehnyt mitään kovinkaan kiinnostavaa, mistä voisi kirjoittaa. Käsityöt ovat kesken, vauvatavaroista en juuri jaksa intoilla, matkustelu on jäissä ja kokkaamani ruuat vanhoja tuttuja.


8. Kuinka usein teet jotakin blogisi eteen, kuten otat kuvia, luonnostelet postauksia, vastaat kommentteihin yms.?

Kerran pari viikossa. Aika usein teen monenlaista blogiin liittyvää juuri sinä samana iltapäivänä, jolloin innostun "nyt voisin päivittää blogia". Tästä johtuu, että esimerkiksi kommentit joutuvat joskus odottamaan vastauksia.


9. Luetko muiden blogeja? Minkä tyylisiä?

Luen vaihtelevasti: minulla on seurannassa valtava määrä erilaisia blogeja mutta se vaihtelee, miten usein jaksan klikata uutta postausta lukeakseni sen. Siihen vaikuttaa, mitä mielessäni milloinkin liikkuu. Vuosi sitten alkusyksysti luin paljon hyvinvointi- ja liikuntablogeja, nyt taas eniten klikkauksia ovat saaneet perhe- ja odotusblogit. Seuraan myös monia paitsi käsitöitä, myös muotia ja kosmetiikkaa käsitteleviä blogeja.




10. Mitkä asiat toisten blogeissa kiinnittävät huomiosi ja saavat sinut liittymään ehkä jopa lukijaksi?

Tykkään siitä, että blogissa näkyy kirjoittajan persoona ja omaperäinen tyyli. Kivasti kirjoitettu teksti on minulle tärkeämpää kuin viimeisen päälle onnistuneet kuvat.


11. Kolme parasta asiaa bloggaamisessa?

Itseä kiinnostavista asioista "meuhkaaminen" luvan kanssa, talteen jäävät muistot ja yhteisöllisyys.


12. Entä kolme huonointa?

Suorituspaine, että pitäisi tehdä parempaa ja useammin, tyhjän paperin kammo ("mulla ei ole mitään kirjoitettavaa") ja pelko ilkeistä kommenteista ja somelynkkauksen kohteeksi joutumisesta, jos menee kirjoittamaan liian aroista aiheista. Jälkimmäistä minulle ei toki koskaan ole tapahtunut, mutta se lienee suurin syy siihen, miksi en edes halua blogini tästä kummemmin kasvavan.



13. Oletko mielelläsi vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa? Vastaatko mielelläsi kommentteihin?

Tottakai, mutta olen vähän laiska: en tykkää kommentoida kännykällä ja helposti unohdan vastata kommenttiin, jos luen sen puhelimella ja menee aikaa ennen kuin avaan läppärin.


14. Onko blogillasi muita somekanavia kuten Instagram tai Facebooksivua?

Toki: Instagram päivittyy blogia ahkerammin (nyt olen jopa opetellut stoorien käyttöä) ja löytyy täältä, Facebook-sivu taas täältä. Pinterestinkin laitoin keväämmällä pystyyn, mutta sen käyttö on nyt unohtunut, kun en löytänyt siihen oikein rutiinia.


15. Onko sinulla luonnoksissa useampia valmiita tai lähes valmiita postauksia vai kirjoitatko mieluummiin postauksen kerrallaan alusta heti julkaisuun saakka?

Luonnoksissa roikkuu yleensä 1-5 postausta. Osa jää luonnoksiksi, koska asiaa ja intoa ei riitäkään, mutta useimmat valmistuvat pikku hiljaa. Joskus ahkerana bloggauspäivänä kirjoitan useammankin valmiiksi ja julkaisen ajastettuna.


16. Bloggaatko avoimesti eli tietääkö tuttavapiirisi blogistasi?

En salaile blogiani mutta en erityisemmin mainostakaan. En halua esimerkiksi tyrkyttää postauksia henkilökohtaisen Facebook-profiilini uutisvirrassa, koska monia kavereita tuskin kiinnostaa. Tiedän, että aika moni läheinen kuitenkin seurailee satunnaisesti blogini kuulumisia.


17. Hyödytkö blogistasi taloudellisesti tai saatko esimerkiksi tuotteita testattavaksi blogin kautta?

Olen tehnyt muutamia yhteistyöjuttuja, joista olen saanut itselleni joitakin kivoja, ei-kovin-arvokkaita tavaroita. Se on ollut ihan hauskaa, mutta en aktiivisesti pyri taloudelliseen hyötyyn tai sikäli blogin kasvattamiseen, mielestäni se vain lisäisi paineita ja haluan blogini olevan kiva harrastus. Elanto ja ura pysykööt siitä erillään.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Kesäkuun keskeneräiset

Kuvittelin toukokuussa, että nyt kesäkuussa blogiin olisi jopa ylitarjontaa valmistuvista käsitöistä. Toisin on käynyt, sillä unipussin viimeistelyvaiheessa ja valmistuttua olen päästänyt itseni lipsumaan yleensä suht kurinalaisista kässäilyperiaatteistani: olen aloittanut vaikka kuinka monta uutta neuletta! Normaalisti teen korkeintaan kahta, hieman eri tarkoituksiin sopivaa, neuletta yhtä aikaa, ja jos jokin työ alkaa tökkiä, päädyn aika nopeasti päätökseen jättää se kesken ja purkaa. Tällä kertaa kaikki aloitetut kässäilyt tuntuvat kuitenkin ihan mielekkäiltä. Nähtävästi en vain osaa päättää, haluanko sitä kesäistä bambulankavarastoa pienemmäksi vielä unipussin jälkeenkin vai vaihtelua materiaaliin, enkä sitä, haluanko tikuttaa uutta päällepantavaa itselleni vai vauvalle. Lisäksi vauvan neuleissa vaivaa paha epätietoisuus, mikä oikeastaan on tarpeellista ja missä koossa, ja sen vain aika lopulta näyttää.


Nyt onkin oivallinen hetki minunkin tarttua Craft candidate -blogissa kuukausittain pyörivään keskeneräisten keskiviikko -haasteeseen esitellä työn alla olevia juttuja. Toivottavasti nämä kaikki tulette vielä näkemään valmiinakin joskus!


1. Villainen pitsineuletakki itselle



Unipussin yksinkertaiseen pintaneuleeseen tympääntyneenä ja yhden vanhan hyvän neuletakin roskiin laittaneena päätin, että teen seuraavaksi itselleni jotakin kivaa ja pitsistä. Samalla otin puikoille keväisestä Lankamaailman alesta heräteostona tarttuneen alpakkaisen viininpunaisen langan. Lämpiminä päivinä villalangan neulominen lakkasi huvittamasta, ja lisäksi törmäsin ohjeessa hankalaan kohtaan, jossa en saanut silmukkamäärää täsmäämään. Niin jäi siis villatakki odottamaan viileämpää säätä ja tarkkoja silmiä pulmapaikan selvittämiseen.

Ohje oli ilmaisena jaossa Lankamaailman sivuilla, mutta nähtävästi nyt jonkin sivu-uudistuksen yhteydessä se onkin sieltä kadonnut, joten en voi sitä tähän linkata. Onneksi olen ottanut pdf:n talteen, joten toivoa vielä on, että tästä sitten syksymmällä tulee vielä valmis.


2. Bambulankainen pitsineuletakki itselle


Edellä mainittuun työhön ohjetta etsiessäni löysin toisenkin kivan neuletakkimallin ja villalangan alettua tökkiä päätinkin luoda puikoille silmukat myös tähän hieman yksinkertaisempaan pitsineulekuvioon, johon laskin bambulankavaraston vielä riittävän. Tähänkin neuletakkiin ilmainen ohje löytyy Lankamaailman sivuilta. Tämä homma on edennyt mukavasti ja on sinänsä ihan aktiivisesti työn alla, mutta päädyin kuitenkin aloittamaan seuraavia juttuja, kun mieleen tuli, että jos sittenkin tekisin välissä jotakin ihan pientä vauvalle. Tämä isompi työ, joka ei ihan heti valmistu, lähtee todennäköisesti juhannusreissulle mukaan junakäsityöksi, joten toivoa on, että se kesän aikana valmistuu.


3. Villapaita noin 3-6 kk vauvalle Nalle-langasta



Vauvan vaatteita pestessä ja järjestellessä keksin, että tyypin vaatevarastosta puuttuu vielä syyskelien välikausivaatteita. Äkkiäkös minä yhden villapaidan tikutan! Kalevala-peitosta jäi tummanharmaata Nallea yli monta kerää jonkinlaisen virhearvioni vuoksi, ja käydessäni viime viikolla Vammalassa kotiväkeä moikkaamassa otin junaan yhden kerän ja aloitin uuden työn. Kovin pitkälle en paidassa tämän yhden reissun aikana päässyt, ja totesinkin, että eipä sillä välikausipaidalla vielä kovin kiire ole. Sen jälkeen päähän putkahdelleet tuoreemmat vauvavaateideat kiilasivat siis edelle. Paidan ohje on Dropsin McDreamy.


4. Kantoliinasukat vauvalle Nalle-langasta


Samassa yhteydessä kuin keksin yllä mainitun villapaidan tarpeen, sain ajatuksen, että vauvalle pitää tehdä pitkät villasukat, jotka pitävät jalat lämpiminä kylmemmillä keleillä repussa tai liinassa kannettaessa. Taas sitä Nalle-varastoa puikoille ja Kaksin kaunihimpi -blogista löytynyt ohje testiin! Sukkaa olen tikutellut muun muassa lähiliikenteen matkoilla, koska pikkuruinen työ menee kivasti laukkuun. Sukat valmistunevat aika nopsaa tahtia, sillä homma etenee palkitsevasti työvaiheesta toiseen. Toki edelleenkään villalangan neulominen kuumana päivänä ei välttämättä nappaa, joten vaihtelun vuoksi työn alla on vielä kohta viisi!


5. Lapsen virkattu lippalakki bambulangasta


Törmäsin kivaan lapsen lippalakkiohjeeseen Mehukekkerit-blogissa, ja koska sitä bambulankaa tosiaan on vielä jäljellä reilusti, päädyin sitten aloittamaan yhden virkkuuhommankin! Lippalakista tulee meidän vauvalle liian iso vielä pitkiksi ajoiksi, mutta katsotaan nyt, kenelle se mahtaa päätyä. Tämä oli ehkä kaikkein vähiten harkittu keskeneräinen työ näistä, mutta kun teki mieli vähän virkatakin vaihteeksi. Tämäkin on niin pieni työ, että varmasti tulee valmiiksi ja kesän aikana esittelyyn, mikäli vain lopputulos on onnistunut.

Mitäs muilla on puikoilla/koukulla tai muuten vaan työn alla? Entä minkä näistä haluaisitte ensimmäisenä nähdä valmiina?

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Bambuinen unipussi kesävauvalle

Sain jouluna anopilta ison kasan pehmeää luonnonvalkoista bambulankaa. Vauvaneulelistalla puolestaan oli jonkinlainen unipussi, ja koska vauvamme tulee syntymään keskelle kesää, unipussiinkin voisi sopia jokin viileähkö lanka. Toteutinkin siis tämän Novitan (ohjeessa villaisen) pussin bambulangalla.


Muokkasin ohjetta langan vaihtamisen lisäksi myös jättämällä turhiksi kokemini tupsut pois sekä tekemällä palmikkokuviosta hieman perinteisemmän. Ohjeen keskipalmikossa idea ilmeisesti olisi, että siitä muodostuu jonkinlainen sydänkuvion tapainen, mutta ensimmäisen mallikerran jälkeen se näytti minusta vain hassulta omassa työssäni. Siispä purin muutaman kerroksen ja tein oman pääni mukaan. Muuten ohje oli kiva ja helppo tehdä, ja bambulangan neulominen juuri sopivaa hommaa toukokuisille helteille.

Langan menekkiä en huomannut seurata, mutta olisikohan keriä mennyt neljä tai viisi. Monta kerää jäi vielä jäljelle ja aionkin tehdä samasta langasta seuraavaksi ihan itselleni kesäisen pitsineuletakin. Neulomiseen - ja bloggaamiseen - onkin nyt enemmän aikaa, sillä jäin kesäkuun alkaessa äitiyslomalle!

 

Vaunutkin ovat saapuneet! Päädyimme ostamaan Britaxin Go next -malliset yhdistelmävaunut, jotka ainakin näin etukäteen vaikuttavat täyttävän kriteerimme, jotka olivat sopiva kompromissi kompaktia, julkisiin liikennevälineisiin ja kaupungilla liikkumiseen sopivaa kokoa ja ketteryyttä sekä vaunulenkeillä ja kauppareissuilla tarvittavaa jämäkkyyttä, jousitusta ja tavaratilaa. Beige väri valikoitui hyvän tarjouksen perusteella - tummansininen tai harmaa olisi ehkä ollut mieluisampi mutta ei niin paljon parempi, että olisi kannattanut maksaa monta sataa enemmän.