keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Vaihtelunhaluisen neulojan ongelma: parittomat villasukat

Joululahjojen lisäksi käsityölistalla on ollut uusia villasukkia itselleni. Nimittäin viimeisimmän sukkainventaarion myötä rikkinäiset joutivat roskiin ja jäljelle jäi vain tylsiä, rumia ja nyppyisiä yksilöitä.

Neuloin siis itselleni villasukan, oikein hieno siitä tulikin. Sen jälkeen vain olin kovin kyllästynyt kirjoneuleeseen, tein välissä parit lapaset ja vähän matkaa villatakkia. Sitten aloitin toisen villasukan. Eri mallista.


Onko teillä muilla neulojilla tällaista ongelmaa? Tykkään tehdä aina uusia malleja ja opetella kuvioita ja tekniikoita, pitkät pätkät sileää etenevät minulla kaikkein hitaiten, ja todella todella harvoin jaksan tehdä samaa mallia useampaan kertaan. Villasukkien kanssa vaan melkein pitäisi, jos tavoitteena olisi kaksi samanlaista sukkaa.

Aiemmin olen selvinnyt ongelmasta sillä, että teen sukkia ja lapasia kumpaakin yhtä aikaa magic loop -tekniikalla. Kirjoneuleessa se vain on hankalaa, kun mukana on liian monta sotkuun menevää lankakerää, ja tuossa toisessa sukassa oli sen verran monta uutta hahmotettavaa tekniikkaa, että jätin loopin senkin kohdalla väliin. Ei olisi kannattanut.

Katsotaan, jaksaisinko kevääseen mennessä tehdä edes toiselle näistä parin, kun nyt olen näin julkisesti ongelmastani avautunut.


Kissasukka on omasta päästä googlaamalla löytyneistä kuvista inspiroituneena tehty, lankana mummon perintölangoista jotakin vanhaa, mahdollisesti Nallea. Palmikkosukan malli puolestaan on Tiina Kuun Arkadian Ulla -malli, joka löytyy ilmaisena Ravelrystä, ja lankana Novitan Jussi. Tosi nätti ja kiinnostava kärjestä aloitettava malli, jossa tehdään kantapää minulle uudella tekniikalla. Varren takaosassa on erityisen kiva, monimutkainen palmikko. Esittelen nämä paremmin sitten joskus, kun niillä on paritkin!

maanantai 21. marraskuuta 2016

Matkakertomus: Malagasta Granadaan

Andalusian kierroksemme alkoi Malagasta, sillä sinne saimme lennot järkevään hintaan. Muuten emme varmaan olisi koko kaupunkiin eksyneet, sillä se vaikutti enemmän rantaloma- ja biletyskohteelta, kun taas meitä kiinnostivat enemmän esimerkiksi historia ja hienot maisemat. Jäimme Malagaan kuitenkin yhdeksi yöksi ja ehdimme käydä Picasso-museossa ja vähän katselemassa kaupunkia.

Picasso-museo ääniopasteineen olikin oikein positiivinen kokemus: opin tajuamaan vähän paremmin, miksi kyseinen maalaustaiteen mestari on niin hypetetty ja miksi hän maalasi kuten maalasi. Museossa oli aika ruuhkaista, enkä ollut varma, olisiko siellä saanut kuvata, joten katsoin parhaaksi pitää kamerani laukussa.


Lounasta syötiin Oleo-nimisessä, jännästi välimerellisiä ja aasialaisia makuja yhdistelevässä ravintolassa, ja sitten pitikin jo noutaa laukut hotellin säilöstä ja siirtyä bussiasemalle. Onnistuttiin ihan vahingossa varaamaan useammalle siirtymälle liput johonkin luksusbussiin: erikoismukavien penkkien ja nopeamman reitin lisäksi hintaan kuuluikin myös vesipullo, teollinen välipalakakkara ja nappikuulokkeet!


Granada oli reissun kaupungeista ehkä suosikkini. Oli kiva majoitus, mahtava sää ja kaupungissa olisi keksinyt tekemistä helposti useammallekin kuin kahdelle päivälle. Ensimmäisen päivämme pääkohde oli Granadan kuuluisin nähtävyys, maurikuninkaiden palatsi Alhambra. Otin siellä niin valtavasti kuvia, että taidan tehdä siitä oman postauksensa, ja sama koskee toisen Granada-päivämme pääohjelmaa. Silloin nimittäin suuntasimme pienelle patikkaretkelle aika mahtaviin maisemiin.




Granadassa pääsimme myös sekä oikein perinteisten tapasten makuun. Kaupungin erikoisuus on, että joka ravintolassa juoman kylkiäisenä tulee ilmainen pikku tapa. Tungimme sekaan kaikkein täysimpiin ravintoloihin, joimme viiniä matalista pikkulaseista tiskin äärellä seisten ja samalla syöden sormin oliiveja, simpukoita, kroketteja ja uppopaistettua mustekalaa, muun muassa. Näistä illallisista ei luonnollisestikaan juuri ole kuvamateriaalia.

Yhtenä iltana söimme toki myös hitusen hienommin, piperrysruoka kun vaan sattuu olemaan ulkomailla yleensä reilusti halvempaa kuin kotimaassa. Upotimme sisuksiimme Damasqueros-nimisen ravintolan maistelumenun viinipaketteineen, ja tietenkin muistin aikeeni kirjoittaa matkakertomusta vasta jälkiruoan kohdalla.


Kiva muisto Granadasta jäi myös opastetusta kävelykierroksesta. Osallistuimme useammassakin kaupungissa niin kutsutuille "ilmaisille" kierroksille, joissa opastuksesta saa maksaa kukin oman fiiliksensä ja budjettinsa mukaisesti, ja Granadan Albaicin-kaupunginosan kierros jäi parhaana mieleen siinä mielessä, että sillä kuulimme eniten sellaista asiaa, jota ei omasta Lonely Planetin matkaoppaasta ollut jo tullut luettua. Albaicin on siis keskiaikainen, Unescon maailmanperintökohteeksi luokiteltu kaupunginosa. Korkeiden muurien takaa löytyy pieniä puutarhoja, joista yhteen pääsimme kierroksella vierailemaankin. Ja opastuksen jälkeen osasimme bongailla ympäri kaupunkia Granadan tunnusta, granaattiomenaa!


sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Kämmekkäiden voittaja on arvottu!

Excelöin äsken arvonnan osallistujat tyylikkäästi taulukkoon, ja satunnaislukugeneraattori tuotti voittajaksi kolmella arvalla osallistuneen Elise H:n! Suuret kiitokset kaikille onneaan koettaneille ja lämpimät onnittelut voittajalle! Toivottavasti kämmekkäät pääsevät käyttöön. Olen ilmoittanut voittajalle sähköpostilla.


keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Fiilikset loman jälkeen


On ollut kieltämättä aikamoinen shokki palata miltei kahden Andalusian-viikon jälkeen kotimaahan, jossa kaunis aurinkoinen syksy on sillä välin muuttunut ihan kunnon talveksi ja räntäsateeksi. Marraskuun kylmyys ja pimeys tuli jotenkin enemmän yllätyksenä näin. Koti-ikkunasta nyt näkyvän maiseman kontrasti näihin kuviin on aika valtava. Jospa tänään satanut ensilumi jäisi maahan myräkän laannuttuakin, valaisisi harmautta vähän. Kuten joka vuosi tähän aikaan, taas harkitsen kirkasvalolampun hankkimista (ja ulkomaille muuttamista).


Olisin voinut jäädä reissuun ainakin maaliskuulle asti. Tai sitten en. On kotonakin kiva olla, kissoja ehti jo vähän tulla ikäväkin. Nyt kun vielä pääsisi jotenkin kiinni siihen, mitä töissä olikaan tekemässä. Jouduin kyllä reissussa pariin otteeseen vastailemaan työsähköposteihin, mutta sen verran pääsin irti, että piti sunnuntai-iltana vähän etsiskellä, mihin oikein olinkaan työavaimet ja muistitikun tunkenut jemmaan. Päivärytmi on vielä ihan sekaisin, sillä näin pitkällä lomalla ehti aika hyvin tottua eteläespanjalaiseen elämäntyyliin, jossa illallista syödään iltakymmeneltä kun taas vastaavasti ennen aamukymmentä ei tapahdu missään mitään. Aikeenani on tehdä ainakin pari kunnollista matkapostausta sitten, kun osaan päättää, jaottelenko asiat ja valokuvat kaupungeittain, teemoittain, nähtävyyksittäin vai jollakin muulla tavalla.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Kasvislasagne Härkiksestä ja sienistä

Ehdinpäs ajastaa edes yhden postauksen reissun ajaksi!

Mifu-reseptin lisäksi olen syksyn aikana ehtinyt testailemaan toistakin trendikästä lihankorviketta, nimittäin Härkis-härkäpapurouhetta. Viimeksi sitä ostaessani oli jo mielessä, mitä teen: mieli teki nimittäin lasagnea. Ja siitä tulikin oikein hyvää! Mielestäni Härkis oli lasagnessa parempaa kuin soijarouhe, josta kasvisversio on meillä aiemmin tehty. Tässä resepti muistiin.

kasvislasagne

Härkis-sienilasagne (4-5 annosta)

Tomaattikastike

1 pkt Härkistä
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
250 g tuoreita herkkusieniä
1 prk tomaattimurskaa
oliiviöljyä
mustapippuria
paprikajauhetta
suolaa
kuivattua oreganoa
basilikaa
laakerinlehti

Silppua sipulit ja sienet. Paista ne öljyssä pehmeiksi. Lisää mausteet, tomaattimurska ja Härkis. Anna muhia juustokastikkeen teon ajan.

Juustokastike

50 g margariinia
2 rkl vehnäjauhoja
4 dl maitoa
1/2 pss mozzarellaraastetta
suolaa
valkopippuria

Sulata margariini, sekoita siihen jauhot ja kuumenna hetki mutta älä ruskista. Lisää maito ja kiehauta. Lisää mausteet ja juusto.

Kasaa vuokaan kerroksittain lasagnelevyjä, tomaattikastiketta ja juustokastiketta. Omaan vuokaani tuli tällä setillä kolme kerrosta. Ripottele loput juustoraasteesta päällimmäiseksi. Paista 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.


Onkos Härkis jo muille tuttua?

perjantai 14. lokakuuta 2016

Loma!!!

Älkää suotta ihmetelkö blogissa pian koittavaa parin viikon hiljaisuutta. Maanantaista alkaen meikämuija nimittäin latoo naamaan tapaksia jossakin toivon mukaan pikkuisen lämpimämmässä ja aurinkoisemmassa paikassa kuin lokakuinen koto-Suomi. Fiilikseen sopivasti kuvituksena muistoja puolentoista vuoden takaiselta pikavisiitiltä Barcelonaan.

Tällä kertaa suuntaamme Andalusiaan, ja omatoimisen julkisilla liikennevälineillä toteutettavan kiertomatkan reitti tulee olemaan Malaga - Granada - Cordoba - Ronda - Sevilla - Malaga. Olisiko kellään vielä heittää viime hetken vinkkejä tällaisen reitin varrelle?



Kyseessä on palkintomatka sen kunniaksi, että väitöskirjani on lähetetty esitarkastukseen. Etukäteen varattu matka loi ultimaalisen kalmanlinjan kyseiselle tapahtumalle, mutta viime hetken paniikkeja ei tällä kertaa koettu. Itse asiassa alitin dediksen aika reilusti ja olen hoidellut muita hommia tässä jo pari viikkoa. Kesälomattoman kesän jälkeen matka eteläisemmille seuduille on kuitenkin erittäin tervetullut, ja pääsen vastaanottamaan marraskuun toivottavasti ladattuna riittävällä määrällä uutta motivaatiota ja aurinkoenergiaa.

Hauskasti samoihin syksyisiin aikoihin osuu myös edellinen opinnäytetyön loppuunsaattamishetki: aika tarkkaan viisi vuotta sitten nimittäin päivitin kuulumisiani päivänä, jolloin kiikutin kansitetun gradun tiedekuntaan! Niin se aika lentää!

Muistakaapa te, Hyvät Lukijat, sillä välin osallistua sankoin joukoin kämmekkäiden arvontaan tämän postauksen kommenttilaatikossa! Aikaa on vielä lokakuun loppuun.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Itsekasvatettua minttuteetä

Tämä kesä oli vähän kehno parvekekasvien suhteen, sillä puutarhurin huomio oli hieman muissa asioissa. Yksi kasvi, monivuotinen piparminttu nimittäin, ei laiminlyönneistä piitannut, vaan rönsyilee laatikossaan vielä nytkin. Koska mojito-bileitäkään ei ole tullut järjestettyä, piti ainoalle onnistuneelle sadolleni keksiä jokin säilöntäkeino. Kuivasin sitä siis teeksi!


Leikkasin mintut varsineen pieniksi kimpuiksi, jotka sidoin ompelulangalla ja ripustin asunnon kuivimpaan ja hajuttomimpaan (ja huomaamattomimpaan) nurkkaan roikkumaan ja unohdin sinne pariksi viikoksi. Löydettyäni sopivan rapiseviksi kuivuneet nyssäkät, riivin lehdet isoimmista varsista irti ja säilöin purkkiin teekaappiin. Minttuteetä voi sitten lipitellä hunajan kanssa sadepäivinä samalla kun kutoo tämäntalvista neuletakkia. Siitä on muuten jo selkäkappale valmis.


Oli minulla kuvia työvaiheistakin, minttunyyteistä roikkumassa työhuoneen kaappien ovissa, mutta nähtävästi olen tässä pari viikkoa kuvaillut kamerallani fiksusti ilman muistikorttia huomaamatta siinä mitään vikaa. Taas yksi todiste, että olen aika pahasti loman tarpeessa. Onneksi se kesä- ja syyslomien yhdistelmä jo viikon päästä koittaakin!