perjantai 30. syyskuuta 2016

Facebook-sivut + ARVONTA!

Nykyään kuulemma tosi moni seuraa blogeja Facebookin kautta. Itse olen jumahtanut ihan perinteisiin seurantasivustoihin, lähinnä Bloggeriin ja Blogloviniin, mutta koska kehitys kerran kehittyy, yritän nyt itsekin roikkua mukana. Tästä syystä olen siis perustanut myös tälle blogille oman Facebook-sivun! Se löytyy täältä. Nähtäväksi jää, ilmestyykö sinne muita seuraajia kuin äiti ja anoppi ;)

Entä muistatteko vielä sen ajan, kun blogiarvonnat eivät olleet mainostusta vaan bloggaajan omin pikku kätösin ostamia tai tekemiä juttuja? Tähän uudistuksen kylkeen minä pistän nyt pystyyn oikein vanhanaikaisen sponsoroimattoman arvonnan. Haluan ilahduttaa sillä uskollisia lukijoitani, joita kommenttiboksin hiljaisuudesta huolimatta tiedän siellä ruudun takana pyörivän, ja toki olen kiinnostunut tietämään, millaista muuta porukkaa juttujani säännöllisesti tai epäsäännöllisesti seurailee. Ja jospa tämän myötä tulisi kolmas seuraaja sinne Facebookiinkin :D

Arvonnassa palkintona ovat allekirjoittaneen omakätisesti merinovillaisesta jämälangasta neulomat kämmekkäät. Malli mukailee Ulla-neuleen Rinsessa-kämmekkäitä, ja valepalmikkoneule on erittäin joustavaa, joten uskon kämmekkäiden sopivan hyvin monenkokoisiin käsiin.




Arvontaan voi osallistua yhdellä, kahdella tai jopa peräti kolmella arvalla seuraavasti:

- Saat arvan kommentoimalla tätä postausta. Kirjoita kommenttiin nimesi tai nimimerkkisi ja toimiva sähköpostiosoite, josta saan sinut kiinni voiton osuessa kohdallesi.

- Saat arvan, jos olet kirjautunut blogin seuraajaksi joko Bloggerin, Bloglovinin, Blogit.fi-sivuston tai Blogipolun kautta. Kerro kommentissasi, mitä kautta seuraat.

- Saat arvan liittymällä blogin Facebook-sivun seuraajaksi. Kerro tästäkin kommentissasi!

Osallistumisaikaa on ensi kuun loppuun asti, siis 31.10.2016 on viimeinen päivä jättää kommentti.

torstai 22. syyskuuta 2016

Palak paneer Mifusta - nopea lihaton arkiruoka

Tämän kesän hitti-lihankorviketta eli nyhtökauraa en ole vielä lähikaupastamme löytänyt, mutta kahta muuta uutuus-kasvisruoka-ainesta, Härkistä ja Mifua, olen päässyt maistamaan. Mifua ostoskoriin pakatessani mielessäni oli jo tarkkaan, mitä siitä aion tehdä - nimittäin intialaista pinaatti-juustocurrya, palak paneeria!

Mifu on siis Valion panostus nyhtökaurabuumiin, maitopohjainen "paistettava ruokarae", jota on markkinoitu nyhtökauran tapaan jauhelihan korvaajana. Ensivaikutelma on hyvin raejuuston kaltainen, mutta toisin kuin raejuusto, Mifu kestää paistamista. Palak paneer taas on intialaisissa ravintoloissa lemppariannokseni, mutta kotioloissa sen valmistaminen on sopivan juuston puuttuessa vähän hankalaa. Leipäjuusto on koostumukseltaan vääränlaista ja kotijuusto muuttuu paistuessaan vetiseksi. Olisiko Mifusta apua pulmaani?

mifu


K-Ruoka-sivustolta löytyikin ihan valmis Mifu- palak paneerin resepti. Sitä mukaillen tein oman, vähän kevyemmän versioni, sillä kuohukerma kuuluu meillä vain viikonlopun spesiaaliruokiin, ei normikeskiviikon päivälliseen. Hyvää tuli silti, ja Mifu toimi mainiosti tässä ruoassa. En kyllä ihan näe, että tämä paistonkestävä raejuusto kilpailisi samassa sarjassa nyhtökauran ja Härkiksen kanssa, mutta curryjen ystävä toivottaa sen lämpimästi tervetulleeksi lähikaupan juustolaariin. Ostan toistekin, ja teen seuraavaksi vaikka kadai paneeria (eli juustoa tomaateilla) tai shahi paneeria (juustoa cashewpähkinöillä). Mutta tässä tämä minun versioni tästä reseptistä teillekin:

Kevyempi palak paneer Mifusta

1 prk Mifua
2 pss pakastepinaattia
2 sipulia
valkosipulia maun mukaan
margariinia
currya
jauhettua korianteria
kurkumaa
juustokuminaa
kuivattua, jauhettua inkivääriä
chilimaustetta
kasvisliemifondia ja/tai suolaa maun mukaan
2 dl maustamatonta jogurttia

Paista Mifu-rakeita margariinissa, kunnes ne ruskistuvat vähän. Heitä sekaan silputut sipulit ja kuullota, lisää sitten mausteita maun mukaan (itse laitan aina silmämääräisesti ja paljon). Lisää jäiset pinaatit pannulle, ja kun ne ovat kunnolla sulaneet ja lämmenneet, lisää kasvisfondi ja jogurtti. Tarkista mausteiden ja suolan määrä ja tarjoa kaveriksi riisiä.



tiistai 20. syyskuuta 2016

Pöllöinen (toinen) hame tyttövauvalle

Toissa viikonloppuna juhlittiin kummityttöni nimiäisiä. Kummien yhteisen lahjan lisäksi pistin pakettiin myös omatekemäni hamosen. Toisen - tämä nimittäin meni samaiselle tyttöselle kuin se aiempi, neulomalla tekemäni hame. Niin, en osannut päättää, tehdäkö hame ompelemalla vai neulomalla, ja tein sitten molemmat. Pöllökangas löytyi ihan Eurokankaan palalaarista, ja sitä jäi vielä yli. Saa nähdä, mitä lopusta keksin.


Tähänkin hameeseen löytyy netistä englanninkielinen ohje, jossa koko tosin on noin yksivuotiaalle. Koska tuumamittojen kääntäminen senteiksi on vähän vaivalloista, ja koska pienensin ohjetta nuoremmalle vauvalle, ajattelin kirjata sen suunnilleen suomeksi ylös. Hyviä kuvia työvaiheista löytyy tuolta alkuperäisestä ohjeesta. Itsehän en tietenkään muistanut sellaisia ottaa - hyvä kun muistin valmiin hamosen kuvata ennen pakettiin laittamista.

Hame kootaan kolmesta, jokainen hieman toistaan leveämmästä kangassuikaleesta. Ne voivat mainiosti olla eri kuviolla tai värillä, kuten alkuperäisessä ohjeessa, jolloin tämä lienee oivallinen tapa tuhota jämäkankaita. Tai hillitymmästä tykkäävä pysyttelee yhdessä kuviossa kuten minä. Ohut puuvilla toiminee tässä parhaiten, sillä yläreunan taite tulee helposti liian paksuksi. Lisäksi tarvitaan ainoastaan kuminauha.

Yksivuotiaan koossa (alkuperäisessä ohjeessa) kangassuikaleiden mitat ovat 106 cm x 12 / 17 / 22 cm. Pienemmän vauvan koossa puolestaan 75 cm x 9 / 12 / 15 cm.

Jokaisesta kangassuikaleesta päärmätään alareuna. Sitten ne asetellaan päällekkäin, siksakataan reunasta yhteen ja käännetään kuminauhakujaksi. Kuminauhan pituudella on helppo säädellä kokoa tarkemmin. Rypytys venyttää kumpparia jonkin verran jo "valmiiksi", joten itse en mitannut varsinaisesti käyttämääni nauhan mittaa, vaan mallailin, että ilman venyttämistä hameen vyötärömitaksi tuli noin 50 cm. Sitten vaan ommellaan ja huolitellaan hameen sivusauma.

torstai 8. syyskuuta 2016

Simpukoita vuosipäivän kunniaksi


Viime viikolla tuli kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun puolisoni kanssa tapasimme toisemme ensimmäisen kerran. Päätimme juhlistaa sitä korkkaamalla viimeisen ja kalleimman synttärilahjaksi keväällä saaduista sampanjoista, sellaisen osuvasti kymmenen vuotta vanhan.

Hienon viinin kaveriksi piti tietenkin olla jotain vähän peruspöperöä fiinimpää ruokaakin, ja päätimmekin toteuttaa pitkään suunnitellun ajatuksen ja keitellä itse simpukoita. Simpukat ovat yksi lemppariannoksiani ravintolassa, mutta itse en tosiaan ollut koskaan uskaltanut niitä kokeilla. Olin kai kuvitellut, että niiden kokkailu on vaikeaa, jotain menee pieleen ja tuloksena on ruokamyrkytys!

No, eihän se kovin vaikeaa ollut, ja netti on täynnä ohjeita ensikertalaiselle.

Ensin simpukoitten kuoret harjailtiin puhtaaksi ja varmistuttiin, että ne olivat eläviä. Vaikka ostoksemme olivat valmiiksi valikoituja, joukossa oli muutama, jonka kuori oli rikki, ja yksi raukka otti ja kuoli, kun mieheni pudotti sen kolinalla tiskialtaaseen. Simpukoiden tietää siis olevan eläviä siitä, että ne ovat tiukasti kiinni tai sulkeutuvat, kun niitä koputtelee.



Ensimmäinen simpukkakokeilumme oli perinteinen resepti merimiehen vaimon tapaan. Siihen tuli

2 rkl voita
sipuli
2 dl valkoviiniä
2 dl kermaa
suolaa
persiljaa

Sipulisilppu kuullotetaan kattilassa pehmeäksi. Kattilaan lisätään valkoviini, ja kun se kiehuu kunnolla, heitetään puhdistetut (ja elävät) simpukat sekaan. Niitä höyrytellään kannen alla noin 5 minuuttia, kunnes kuoret ovat avautuneet ja simpukkaraukat menehtyneet. Sitten simpukat nostellaan liemestä pois lautasille. Kattilaan jääneeseen kastikkeeseen lisätään kerma ja keitellään vielä hetki. Liemi maustetaan suolalla ja tarkistetaan, että maistuu hyvältä, ja sitten kaadetaan simpukoiden päälle. Lopuksi silputtu persilja koristeeksi, ja ääntä kohti hyvän leivän ja viinin kera.




Ihan yhtä hyvää tuli kuin ravintolassa! Tosin seuraavalla kerralla kokeillaan ehkä jotain vähemmän perinteistä reseptiä - vaikka kerman ja persiljan sijaan kookosmaitoa ja korianteria.

Sellainen rentouttava perjantai-ilta meillä. Viimeisen kuvan taustalla näkyy hienosti olohuoneen sotku. Viikonlopun rutiiniin kuuluu, että perjantaina rentoudutaan, ei missään nimessä siivota. Siivoamista varten on nimittäin sunnuntai.

tiistai 6. syyskuuta 2016

Kolme asiaa

3 asiaa, joista pidän
- kuuma suihku
- kanelitee
- Turku

3 asiaa, joista en pidä
- ruokaostosten kantaminen kotiin
- jahkailu
- musta kahvi

3 asiaa, joita tein viikonloppuna
- imuroin
- kävin keikalla
- join viiniä

3 asiaa, jotka osaan
- pitsineule
- curry
- satunnaismetsä


3 asiaa, joita en osaa
- kirjovirkkaus
- fonetiikka
- sukeltaminen

3 asiaa, jotka haluaisin osata
- leipoa täydellisiä korvapuusteja
- puhua tai edes ymmärtää viroa
- pitää hienoja esitelmiä

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä
- korjata muuan artikkeli
- pyytää pari vanhaa työtodistusta
- neuloa valmiiksi yksi pieni lahja

3 asiaa, joista stressaan
- vieraille ihmisille soittaminen
- mahamakkarat
- maailmantuska

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan
- alkoholi
- neulominen
- kiireettömyys

3 asiaa, joista puhun usein
- työt
- tulevaisuuden suunnitelmat
- stressin aiheet


3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle
- kauluspaita
- nahkatakki
- villasukat

3 asiaa, joita en pue päälleni
- bikinit
- minihame
- lippalakki

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia
- uusi kännykkä
- uusi läppäri
- uudet talvisaappaat

3 asiaa, joista unelmoin
- rahoitus tutkimushankkeelle
- Japanissa asuminen
- vauva


3 asiaa, joita pelkään
- työttömyys
- epäonnistuminen
- ilmastonmuutos

3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa
- saan aikaiseksi käydä taas kuntosalilla säännöllisesti
- lähetän väitöskirjan esitarkastukseen
- näen ystäviä

maanantai 5. syyskuuta 2016

Kesän kirjat

Pitäisikö herättää henkiin vanha blogini kategoria, nimittäin lukemani romaanit? Luen kuitenkin noin kirjan kuussa, ja tämä voisi olla kiva paikka laittaa ylös, mitä iltalukemisina onkaan tullut ahmittua. Kiinnostaisiko siellä lukijoista ketään?

No, vaikkei kiinnostaisikaan, niin tässä kesän saavutukset.


Otto Lehtinen: Wurlitzer

Tämän kirjan sain toukokuussa synttärilahjaksi, kuulemma Hesarin kehuvan arvion perusteella. Teos olikin tyyliltään sitä sarjaa, mistä tykkään: luen mielelläni ajatuksella sommiteltuja lauseita, joissa sanojen yllättävät yhdistelmät .

Tarinan keskiössä on joukko toisiinsa kietoutuvia ihmiskohtaloita, joita yhdistää eksyksissä olo. Hukassa on identiteetti, rakkaus, mennyt ja tuleva, ja kirja onkin aika melankolinen. Keskeisimmät päähenkilöt ovat kolme homomiestä ja yksi transsukupuolinen, mutta heidän keskeiset ongelmansa (Kuka olen? Mitä haluan?) ovat samaistuttavia kelle tahansa.

Teos on muuten alle kolmekymppisen kirjailijan esikoinen. Tunnen itseni tosi vanhaksi, kun minua nuoremmat tyypit kirjoittavat romaaneja!


Katja Kettu: Kätilö

Juoni lyhyesti: Lapin sodan aikana kätilö rakastuu saksalaiseen upseeriin, ja kaikki menee pieleen. Tämä oli lukulistallani pitkään, mutta en saanut aikaiseksi hakea kirjastosta, koska lukulistalla on ollut aika paljon muutakin. Kesällä bongasin pokkarin kuitenkin kahdella eurolla Hakaniementorin kirppiskojusta ja ahmin koukuttavan kirjan muutaman päivän aikana. Tarina oli aika järkyttävä - en suosittele herkimmille. Mutta minä tykkään kamalista tarinoista (koska sitähän elämä on, yksi kamala tarina, ja yhtä aikaa kaunis) - ja mieluiten luettuna, koska  Lukukokemus muistutti minusta aika paljon Sofi Oksasen Puhdistusta: samalla tavalla kamala tarina, samalla tavalla kauniisti kerrottu.

Pitäisi varmaan nähdä kirjasta tehty elokuvakin, mutta vähän epäilyttää, koska olen lukenut leffasta vain kehnoja arvosteluja. Nyt kun tykkäsin kirjasta, huono leffa varmaan harmittaisi vielä enemmän. Ja yleensä mielestäni kamalat tarinat toimivat kirjoina paremmin kuin elokuvina: Puhdistuskin oli huippu kirja, mutta elokuvaa en tahdo nähdä uudelleen. Siitä nimittäin seurasi pahempi ahdistus kuin mistään kauhuleffasta ikinä.


Fjodor Dostojevski: Idiootti

Kesän klassikon löysin jo keväällä Kierrätyskeskuksesta mutta sain aloitettua vasta kiinnostavampien kirjojen jälkeen. Tämä oli toinen lukemani Dostojevski - Rikoksen ja rangaistuksen kahlasin läpi viime kesänä. En tajua, mistä juontaa juurensa käsitys, että Dostojevski olisi vaikeaa ja pitkäveteistä luettavaa. Molemmat lukemani kirjat ovat olleet tosi viihdyttäviä ja mukaansatempaavia!

Tarinan päähenkilö, idiootiksi leimattu ruhtinas Myskin, on rakastettava ja vilpitön henkilö, joka ei näiden ominaisuuksiensa takia oikein pärjää 1800-luvun seurapiireissä. Häntä pyörittelevät mielensä mukaan kaksi omalla tavallaan traagista naishahmoa, ja juoni onkin paikoitellen melkoista saippuaoopperaa, jossa juodaan shampanjaa aamuun asti Pietarin valkeissa kesäöissä, ja kukaan muu kuin Myskin ei tarkoita sitä mitä sanoo. Hetkittäin toki vuoropuhelu ja kuvailut tuntuvat loputtomalta jauhamiselta ja vanhanaikainen kieli väsyttää, mutta läpi kahlaamisen vaivan palkitsee seuraava villi, elokuvallinen käänne.

Oliko tuttuja kirjoja?

tiistai 30. elokuuta 2016

Kurpitsaleipä padassa

pataleipäKurpitsat ovat saapuneet kauppoihin! Syksy on täällä!

Syksyn myötä olen innostunut taas leipomaan. Löysin kaupasta kauniin pienen myskikurpitsan, ja päätin tehdä jo viime syksynä onnistuneeksi osoittautuneita kurpitsasämpylöitä. Taikina on mukailtu tästä reseptistä. Kun taikina oli kohonnut, iski laiskuus, enkä millään jaksanut alkaa pyörittelemään sämpylöitä. Ehkä samalla ohjeella tulee leipäkin!

Pistin uunin kuumenemaan ja heivasin taikinan sellaisenaan klassiseen Arabian Kokki-pataani, johon olin toki pyyhkäissyt hieman öljyä. Ja hyvinhän se toimi leipänäkin!


pataleipäTässä pataleiväksi muokkaamani ohje teillekin:

Kurpitsainen pataleipä

n. 600 g myskikurpitsa
2 dl vettä
1 dl ruisjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
8-9 dl vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
1,5 tl suolaa
3 rkl siirappia
1 dl oliiviöljyä

Kuori ja paloittele kurpitsa. (Poista siemenet, jos et halua niitä leipään. Itse jätin ne terveellisiksi sattumiksi sekaan.) Keittele kurpitsapaloja vedessä n. 20 min, kunnes ne ovat pehmeitä. Muussaa ne haarukalla tai sauvasekoittimella ja jäähdytä kädenlämpöiseksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita kurpitsamössön sekaan siirappi ja öljy, ja sekoita ne kuiviin aineisiin. Vaivaa taikinaa kunnes se irtoilee kulhon reunoista, ja jätä kohoamaan ainakin tunniksi (kohoaa reippaasti). Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja pyöräytä leivänmuotoiseksi möykyksi. Anna kohota vielä ainakin sen aikaa, kun uuni lämpenee. Voitele pata tilkalla paistonkestävää öljyä ja laita se kuumenemaan 200-asteiseen uuniin. Kun uuni ja pata ovat kuumia, humpsauta leipä pataan, kansi päälle ja paista n. 40 min. Ota kansi pois ja paista vielä 15-20 min, kunnes leivän pinta on kauniin ruskea.