keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Kesäkuun keskeneräiset

Kuvittelin toukokuussa, että nyt kesäkuussa blogiin olisi jopa ylitarjontaa valmistuvista käsitöistä. Toisin on käynyt, sillä unipussin viimeistelyvaiheessa ja valmistuttua olen päästänyt itseni lipsumaan yleensä suht kurinalaisista kässäilyperiaatteistani: olen aloittanut vaikka kuinka monta uutta neuletta! Normaalisti teen korkeintaan kahta, hieman eri tarkoituksiin sopivaa, neuletta yhtä aikaa, ja jos jokin työ alkaa tökkiä, päädyn aika nopeasti päätökseen jättää se kesken ja purkaa. Tällä kertaa kaikki aloitetut kässäilyt tuntuvat kuitenkin ihan mielekkäiltä. Nähtävästi en vain osaa päättää, haluanko sitä kesäistä bambulankavarastoa pienemmäksi vielä unipussin jälkeenkin vai vaihtelua materiaaliin, enkä sitä, haluanko tikuttaa uutta päällepantavaa itselleni vai vauvalle. Lisäksi vauvan neuleissa vaivaa paha epätietoisuus, mikä oikeastaan on tarpeellista ja missä koossa, ja sen vain aika lopulta näyttää.


Nyt onkin oivallinen hetki minunkin tarttua Craft candidate -blogissa kuukausittain pyörivään keskeneräisten keskiviikko -haasteeseen esitellä työn alla olevia juttuja. Toivottavasti nämä kaikki tulette vielä näkemään valmiinakin joskus!


1. Villainen pitsineuletakki itselle



Unipussin yksinkertaiseen pintaneuleeseen tympääntyneenä ja yhden vanhan hyvän neuletakin roskiin laittaneena päätin, että teen seuraavaksi itselleni jotakin kivaa ja pitsistä. Samalla otin puikoille keväisestä Lankamaailman alesta heräteostona tarttuneen alpakkaisen viininpunaisen langan. Lämpiminä päivinä villalangan neulominen lakkasi huvittamasta, ja lisäksi törmäsin ohjeessa hankalaan kohtaan, jossa en saanut silmukkamäärää täsmäämään. Niin jäi siis villatakki odottamaan viileämpää säätä ja tarkkoja silmiä pulmapaikan selvittämiseen.

Ohje oli ilmaisena jaossa Lankamaailman sivuilla, mutta nähtävästi nyt jonkin sivu-uudistuksen yhteydessä se onkin sieltä kadonnut, joten en voi sitä tähän linkata. Onneksi olen ottanut pdf:n talteen, joten toivoa vielä on, että tästä sitten syksymmällä tulee vielä valmis.


2. Bambulankainen pitsineuletakki itselle


Edellä mainittuun työhön ohjetta etsiessäni löysin toisenkin kivan neuletakkimallin ja villalangan alettua tökkiä päätinkin luoda puikoille silmukat myös tähän hieman yksinkertaisempaan pitsineulekuvioon, johon laskin bambulankavaraston vielä riittävän. Tähänkin neuletakkiin ilmainen ohje löytyy Lankamaailman sivuilta. Tämä homma on edennyt mukavasti ja on sinänsä ihan aktiivisesti työn alla, mutta päädyin kuitenkin aloittamaan seuraavia juttuja, kun mieleen tuli, että jos sittenkin tekisin välissä jotakin ihan pientä vauvalle. Tämä isompi työ, joka ei ihan heti valmistu, lähtee todennäköisesti juhannusreissulle mukaan junakäsityöksi, joten toivoa on, että se kesän aikana valmistuu.


3. Villapaita noin 3-6 kk vauvalle Nalle-langasta



Vauvan vaatteita pestessä ja järjestellessä keksin, että tyypin vaatevarastosta puuttuu vielä syyskelien välikausivaatteita. Äkkiäkös minä yhden villapaidan tikutan! Kalevala-peitosta jäi tummanharmaata Nallea yli monta kerää jonkinlaisen virhearvioni vuoksi, ja käydessäni viime viikolla Vammalassa kotiväkeä moikkaamassa otin junaan yhden kerän ja aloitin uuden työn. Kovin pitkälle en paidassa tämän yhden reissun aikana päässyt, ja totesinkin, että eipä sillä välikausipaidalla vielä kovin kiire ole. Sen jälkeen päähän putkahdelleet tuoreemmat vauvavaateideat kiilasivat siis edelle. Paidan ohje on Dropsin McDreamy.


4. Kantoliinasukat vauvalle Nalle-langasta


Samassa yhteydessä kuin keksin yllä mainitun villapaidan tarpeen, sain ajatuksen, että vauvalle pitää tehdä pitkät villasukat, jotka pitävät jalat lämpiminä kylmemmillä keleillä repussa tai liinassa kannettaessa. Taas sitä Nalle-varastoa puikoille ja Kaksin kaunihimpi -blogista löytynyt ohje testiin! Sukkaa olen tikutellut muun muassa lähiliikenteen matkoilla, koska pikkuruinen työ menee kivasti laukkuun. Sukat valmistunevat aika nopsaa tahtia, sillä homma etenee palkitsevasti työvaiheesta toiseen. Toki edelleenkään villalangan neulominen kuumana päivänä ei välttämättä nappaa, joten vaihtelun vuoksi työn alla on vielä kohta viisi!


5. Lapsen virkattu lippalakki bambulangasta


Törmäsin kivaan lapsen lippalakkiohjeeseen Mehukekkerit-blogissa, ja koska sitä bambulankaa tosiaan on vielä jäljellä reilusti, päädyin sitten aloittamaan yhden virkkuuhommankin! Lippalakista tulee meidän vauvalle liian iso vielä pitkiksi ajoiksi, mutta katsotaan nyt, kenelle se mahtaa päätyä. Tämä oli ehkä kaikkein vähiten harkittu keskeneräinen työ näistä, mutta kun teki mieli vähän virkatakin vaihteeksi. Tämäkin on niin pieni työ, että varmasti tulee valmiiksi ja kesän aikana esittelyyn, mikäli vain lopputulos on onnistunut.

Mitäs muilla on puikoilla/koukulla tai muuten vaan työn alla? Entä minkä näistä haluaisitte ensimmäisenä nähdä valmiina?

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Bambuinen unipussi kesävauvalle

Sain jouluna anopilta ison kasan pehmeää luonnonvalkoista bambulankaa. Vauvaneulelistalla puolestaan oli jonkinlainen unipussi, ja koska vauvamme tulee syntymään keskelle kesää, unipussiinkin voisi sopia jokin viileähkö lanka. Toteutinkin siis tämän Novitan (ohjeessa villaisen) pussin bambulangalla.


Muokkasin ohjetta langan vaihtamisen lisäksi myös jättämällä turhiksi kokemini tupsut pois sekä tekemällä palmikkokuviosta hieman perinteisemmän. Ohjeen keskipalmikossa idea ilmeisesti olisi, että siitä muodostuu jonkinlainen sydänkuvion tapainen, mutta ensimmäisen mallikerran jälkeen se näytti minusta vain hassulta omassa työssäni. Siispä purin muutaman kerroksen ja tein oman pääni mukaan. Muuten ohje oli kiva ja helppo tehdä, ja bambulangan neulominen juuri sopivaa hommaa toukokuisille helteille.

Langan menekkiä en huomannut seurata, mutta olisikohan keriä mennyt neljä tai viisi. Monta kerää jäi vielä jäljelle ja aionkin tehdä samasta langasta seuraavaksi ihan itselleni kesäisen pitsineuletakin. Neulomiseen - ja bloggaamiseen - onkin nyt enemmän aikaa, sillä jäin kesäkuun alkaessa äitiyslomalle!

 

Vaunutkin ovat saapuneet! Päädyimme ostamaan Britaxin Go next -malliset yhdistelmävaunut, jotka ainakin näin etukäteen vaikuttavat täyttävän kriteerimme, jotka olivat sopiva kompromissi kompaktia, julkisiin liikennevälineisiin ja kaupungilla liikkumiseen sopivaa kokoa ja ketteryyttä sekä vaunulenkeillä ja kauppareissuilla tarvittavaa jämäkkyyttä, jousitusta ja tavaratilaa. Beige väri valikoitui hyvän tarjouksen perusteella - tummansininen tai harmaa olisi ehkä ollut mieluisampi mutta ei niin paljon parempi, että olisi kannattanut maksaa monta sataa enemmän.

maanantai 21. toukokuuta 2018

Tervetuloa kevät ja kesä: vietnamilaiset kesärullat kauden herkuista

Olen odottanut kevättä ja alkukesää monestakin syystä mutta en vähiten siksi, että nyt kaupoista taas saa kaikkea ihanaa ja terveellistä. Kotimaisissa kasviksissa paras satokausi on toki vielä edessä päin, mutta riemulla tervehdin jokakeväisiä ulkomaan tulokkaita kuten ensimmäisiä varhaiskaaleja ja nektariineja. Viikonloppuna ostin ensimmäistä kertaa tälle vuodelle kevätsipuleita, jotka innostivat väsäämään oivallisen terveellistä ja kesäistä viikonloppuruokaa, nimittäin vietnamilaisia kesärullia.


Yksinkertaisesti selitettynä vietnamilaiset kesärullat ovat riisipaperiarkin sisään käärittyä salaattia, jota dippaillaan erilaisiin mausteisiin kastikkeisiin. Niitä saa monista aasialaisista ravintoloista alkupaloina, mutta meillä niitä on väsäilty kotosallakin jo useamman vuoden ajan, siitä saakka kun ensimmäisen kerran riisipaperiarkkeja kaupasta bongasin. Jos lähikauppa ei vielä niitä tunne, kannattaa etsiä isommista marketeista tai etnisistä kaupoista.

Rullien sisään voi upottaa kaikenlaista oman makunsa mukaan: tavallisimmin sieltä löytyy yrttejä, salaatinlehtiä ja tuoreita vihanneksia, riisinuudeleita ja jotakin proteiinipitoista, kuten katkarapuja tai tofua.

Tällä kertaa paketoin korianteria, varhaiskaalia, porkkanaa, kurkkua, kevätsipulia, silmusalaattia ja maustamatonta tofua. Nuudelit jätin välistä, koska mieleni teki nimenomaan ahtaa kupuuni raikkaita kasviksia. Nuudelit tuovat rulliin toki täyttävyyttä, mutta eivät minusta ole mitenkään olennaisia maun kannalta.


Riisipaperiarkit liotetaan kuumassa vedessä: itse keitän vettä vedenkeittimellä ja käytän liotuskulhona sopivan laakeaa lautasta. On kätevää, jos kokoamisvaiheessa on apuna kaveri, joka voi laittaa uuden arkin likoamaan sillä välin, kun itse täyttää edellistä, ja pilkkoa tarpeen mukaan lisää täytteitä. Rullien kääriminen voi vaatia muutaman harjoituskappaleen, sillä riisipaperit hajoavat helposti. Paras vinkkini kauniisiin ja napakoihin rulliin on kääriä ne puhtaan keittiöpyyhkeen päällä: pyyhe imee liian liotusveden ja tuo arkkiin juuri sopivasti kitkaa. Nopea pitää olla, jottei arkki kuivu pyyhkeen päällä, siispä tässä vaiheessa en voinut pysähtyä kuvaamaan prosessia. Kun rullan kääriminen alkaa sujua rutiinilla, voi kiinnittää huomiota siihen, että kasaa värikkäimmät täytteet alimmaiseksi, jolloin ne kuultavat sievästi rullan läpi.

Kastikkeisiin löytyy monenlaista reseptiä eri makuihin. Oma suosikkini on todella helppo ja yksinkertainen maapähkinäkastike, joka peittoaa monet ravintoloissa testatut kesärullasoosit mennen tullen. Aineksia on vain kaksi: valmiina saatava hoisin-kastike ja makeuttamaton maapähkinävoi. Niitä sekoitellaan suunnilleen suhteessa puolet ja puolet: muutama ruokalusikallinen kumpaakin. Kastiketta voisi toki kokeilla tuunata lisäämällä vaikka sitruunamehua ja chiliä, mutta minusta toimii mainiosti ihan kahdellakin ainesosalla.


Syödään nopeasti kokoamisen jälkeen sormin, mielellään ulkoilmassa ja hyvässä seurassa. Kaveriksi sopisi mainiosti puolikuiva Riesling, mutta minulle sellaista ei ennen loppukesää tarjoilla.


Söin muuten enemmän kuin kolme, mutta tämän herkun kanssa se ei haittaa mitään!

Tämä postaus on osa Blogisisarten Tervetuloa kevät ja kesä -postaussarjaa. Eilen Metsäkukkia-blogissa esiteltiin kesäisiä juttuja Satakunnasta ja huomenna Käsintehtyä ja kaunista -blogista löytyy kesän bucket list. Kaikkiin sarjan postauksiin on linkit Kahden talon väkeä -blogissa.

lauantai 19. toukokuuta 2018

Blogisisarten miitti Helsingissä

Toinen luonnoskansiossa jumittanut postaus viimein julki! Huhtikuussa tavattiin taas Blogisisarten kanssa, tällä kertaa Helsingissä. Ensimmäinen porukan miittihän oli syksyllä Tampereella. Päivän ohjelma oli taas mukava sekoitus kulttuuria, ruokaa, shoppailua ja leppoisaa jutustelua.

Tapasimme lounasaikaan Atenemiumin kahvilassa ja sitten kävimme tsekkaamassa museon näyttelyt. Perusnäyttelyn olinkin jo museokortillisena pääkaupunkiseutulaisena nähnyt, mutta oli mukavaa, että miitin myötä tulin nähneeksi myös nyt jo päättyneen Adel Abidinin History wipes -näyttelyn.


Kulttuuripläjäyksen jälkeen ohjelmassa oli tutustuminen Lush-kosmetiikkakauppaan Citycenterissä. Vaikka usein kuljenkin kaupan ohi sieltä leijailevia tuoksuja tuoksutellen, tuotteet ovat jääneet aika vieraiksi, sillä muutamien kokeilujen ja yleisvaikutelman takia olen olettanut, että kaikki siellä on todella vahvasti hajustettua. Olikin opettavaista päästä kuulemaan vähän tarkempia tietoja tuotteista ja hypistelemään ja testailemaan kaikenlaista myynnissä olevaa. Mielikuvani muuttui paljon positiivisemmaksi: Vaikka kaupassa toki leijailikin melkoinen aromi, jota en migreeniherkille voi suositella, tuotteista löytyy myös hyvin miedosti tuoksuvia, ja ketjun eettiset ja ekologiset periaatteet ovat lämpimästi kannatettavia.


Saimme pari tuotetta testiin ja jotakin pientä ostinkin, ja ensikokeilujen jälkeen ainoastaan "kylpypommi" on ennakkoluuloni mukaisesti niin voimakastuoksuinen, että tuoksahtaa kylppärissä jopa pakkauksensa läpi. Siellä se odottaa, että teen siitä jalkakylvyn sitten kun lomani viimein alkaa. Muut tuotteet - naamio, suihkugeeli ja kosteuttava kuorintapala - tuoksuvat aivan normaalilla voimakkuustasolla hyviltä ja raikkailta ja vaikuttavat sopivan myös herkälle iholle.

Lopuksi söimme vielä illallista Pikku Nepalissa. Lämmin kiitos mukana olleille blogisisarille! Seuraavaan miittiin minulla saattaa olla perhepoliittisia haasteita lähteä, mutta ennemmin tai myöhemmin olen varmasti mukana taas :)


Minun lisäksseni mukana olivat kirjoittajat seuraavista blogeista:

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Päiväretki Lissabonista Sintraan

Viimein loput jutut maaliskuiselta Portugalin-matkalta! Blogi päivittyy nyt kovasti jälkijunassa, koska olen ollut aika väsynyt ja siksi priorisoinut kaikkea pakollista. Vaan sopiipa Portugalin-reissun muistelu ainakin kivasti nyt euroviisujen jälkimaininkeihin!


Oltiin siis Lissabonissa viisi päivää, ja yhtenä niistä tehtiin retki kaupungin ulkopuolelle. Kohteeksi valikoitui melko turistinen, helposti julkisilla saavutettavissa oleva Sintra. Sinne pääsee Lissabonista lähijunalla: matka kesti reilut puoli tuntia ja parin euron lipun sai maksettua helposti meillä muutenkin käytössä olevalla matkakortilla, jonne ladattiin arvoa.

Sintraan päästyämme halusimme nähdä muutakin kuin vain aivan aseman lähellä keskustassa olevia kohteita. Kartoitettuamme seudun julkista liikennettä päädyimme menemään siitä, missä aita on matalin: ensimmäistä kertaa reissuillamme ikinä ostimme liput Hop on hop off -turistibussiin. Omaa kulkuneuvoa emme halunneet kapeille ja mäkisille teille vuokrata, joten non stopina kulkevalla bussilla pääsi kätevimmin haluamiimme kohteisiin.


Ensimmäisen kohteen saavuttamiseen ei toki bussia vielä tarvinnut: kävimme Sintran keskustassa olevassa "kansallispalatsissa" (Palácio Nacional), joka toimi keskiajalta 1800-luvulle kuninkaallisten majapaikkana. Olihan se ihan hieno azulejo-laattoineen, mutta palatseja nyt on nähty ympäri Eurooppaa. Pömpöösejä rakennuksia Sintrassa olisi ollut vielä monia muitakin, kuuluisimpina Penan palatsi ja Maurien linnoitus, mutta koska itse meinaan aina hetkittäin kyllästyä linnoihin ja palatseihin, päätimme suunnata ensin katselemaan vähän jotain muuta.



Hop on hop off -bussilla pääsimme minusta tosi kiinnostavaan ja uniikkiin mutta selvästi turisteille vielä aika tuntemattomaan kohteeseen: Sintran liepeillä sijaitsee entinen kapusiinimunkkien luostari (Convento dos Capuchos), joka oli toiminnassa 1500-luvulta 1800-luvulle. Paikkaa on kunnostettu museoksi, ja äänioppaan avulla sai mainiosti kuvan, millaista munkkien ankara elämä luostarissa aikoinaan on ollut. Luonnon valtaamia kivisiä asuinhuoneita, yhteisiä tiloja, kappeli... eikä yhtään turistiryysistä missään, saimme kuljeskella ja katsella paikkoja aivan rauhassa.


Aikamme katseltuamme luostaria hyppäsimme taas Hop on hop off -bussiin ja matkasimme Portugalin ja koko manner-Euroopan läntisimpään kohtaan Cabo da Rocan niemelle. Muuten hieman epävakaisena päivänä sattui onneksi poutainen hetki, vaan paikalla kävi uskomattoman kova tuuli, niin että valokuvaaminen oli hankalaa, kun kamera tuntui lentävän käsistä. Vaan nähtiinpä hienoja aaltoja. Kunnianhimoinen suunnitelma oli, että paluukierroksen aikana pysähdyttäisiin vielä maurien linnalla ja/tai Penan palatsissa, mutta väsymys iski (onhan noita, linnoja ja palatseja) ja lähdimmekin vain junalle takaisin. Sintrassa olisi siis saanut mainiosti käytetyksi kaksikin päivää, sillä yhden päivän aikana ei millään jaksanut katsoa kaikkea. Turistibussin lippukin olisi ollut voimassa vielä seuraavana päivänä, joten osan nähtävyyksistä olisi senkin puolesta voinut jättää odottamaan.