Nuuka sisustaa

Kuten tämän blogin sisustusjuttujen määrästäkin voi päätellä (niille ei ole edes omaa tunnistetta), meillä ei juurikaan mööbleerausta harrasteta. Toki tykkään sisustamisesta siinä mielessä, että on kivaa, kun kotona on nättiä ja kotoisaa ja verhot pitää olla ikkunoissa ja matot lattialla, mutta uutta sisustuskamaa meille hankitaan todella harvoin. Sohvatyynyt ompelin uudet, kun vanhojen kuluneisuuteen meni hermot, ja pöytäliinalle kävi vähän sama juttu. Entiseen oli pinttynyt jo riittävästi kahvitahroja, joten aikani tyhjää pöytää tuijoteltuani päädyin haahuilemaan taas kerran Eurokankaan palalaarille.

Päärmeitten ompelemisen jälkeen kuvittelin kyllä silittäneenikin liinan, vaikka ei kuvasta uskoisi. Huomaa kyllä, kuka meillä yleensä silittää ja kuka ei.

Sisustamisella lienee tapana muodostua ketjureaktioksi, ja niinhän siinä sitten kävi, että löytämäni pöytäliinakangas ei mätsännyt vanhoihin verhoihin ja nekin piti sitten vaihtaa. Mutta nuukailijahan ei tietenkään omista yhtään enempää verhoja kuin on ikkunoitakaan, joten en suinkaan rynnännyt kauppaan vaan siirsin olohuoneen verhot keittiöön, keittiön verhot makuuhuoneeseen ja makuuhuoneen verhot olohuoneeseen.

Tadaa: sisustusinto käytetty, koti näyttää uudistuneelta mutta rahaa kului huimat pöytäliinakankaan kolme euroa. Samalla tuli imuroitua verhoista kissankarvat kunnolla pois, korjattua pienten kynsitassujen auki raatelemat taitteet ja siirrettyä elukoiden leikeistä pahiten vaurioituneet verhoyksilöt parhaiten piilossa oleville paikoille.

Onko Mahdollisissa Lukijoissani nuukia tai laiskoja sisustajia?